ei käy kateeksi opettajia

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 09:12"]

Kaksi syytä uutisointien lisääntymiseen:

Oppilaat eivät enää osaa tehdä perusjuttuja (liikuntalajit, käsityöt jne.), eli motoriikka on heikentynyt ja siksi onnettomuuksia tapahtuu enemmän.

Oikeus on päättänyt, että alle parikymppiseltä ei voi edellyttää minkäänlaista omaa ajattelua. Opettajan pitää varautua siihen, että oppilas hyppää kaivoon/puukottaa luokkakaveriaan/rikkoo nestekaasuletkun kaikista kielloista huolimatta.

[/quote]

Nokun näin ne juuri tekee!

Olin tässä taannoin yhtenä kesänä töissä eräässä matkailukohteessa ja työtehtäviin kuului opastaa ryhmiä. Kohde sijaitsee järven rannalla. Loppukeväästä tuli luokkaretkelle joukko 9.-luokkalaisia, jotka olivat aika mahdottomia koko kierroksen ajan.

Kun tultiin rannalle, asettauduin heti laiturin eteen seisomaan enkä päästänyt ketään laiturille. Sanoin, että sinne on kiellettyä mennä (pelkäsin, että ne ääliöt tönäisee kuitenkin jonkun kaverinsa veteen. Selitin asiat ja sitten, ennen kuin lähdin eteenpäin, käskin seuraamaan minua ja muistutin uudelleen, että laiturille ei saa mennä.

Ehdin ottaa laiturilta kaksi askelta, kun kuului molskahdus. Kolme pentua oli ehtinyt juosta laiturille ja yksi oli hypännyt alas. Syy: vedonlyönti, saat markan, jos hyppäät. Vesi oli kylmää ja laituri korkea, ei mikään uimalaituri, ei tikkaita ylös vedestä. Käskin hypänneen uida matalaan rantaan, josta hän pääsi ylös. Onneksi hän oli hyvä uimari.

Niin, mitä tuollaisessa tilanteessa teet? Jos olet monta kertaa kieltänyt, silti ei totella?

Ongelmana kohteessa oli se, että oli pakko mennä eteenpäin tiettyä reittiä, ei voinut mennä takaisin omia jälkiä eli rantaan oli pakko kävellä. Oli myös kiellettyä antaa ryhmän kävellä itsekseen seuraavaan kohtaan vaan oli painotettu sitä, että oppaan on oltava AINA ensimmäisenä, ei siis voinut jäädä laiturille seisomaan ja odottamaan, että kaikki olisi menneet ohi.

[/quote]

Tällaisessa tilanteessa on se lohtu, etten tiedä näiden johtaneen korvauksiin tai vastaavaan, jos opas/opettaja/tms. on antanut riittävän selkeät ohjeet, joita ei ole noudatettu. 

Kyllähän meidän kaikkien on pakko luottaa ja halutaan luottaa siihen, että meidän lapset on koulussa turvassa. Ja todella turvassahan ne siellä onkin. Mutta sitten, kun jotain tapahtuu, niin kyllähän sen ottaa raskaasti se lapsen vanhempi. Ja siinä on inhimillistä, että haluaa löytää syyllisen, kun on luottanut (ihan perustellusti) koulun turvallisuuteen. Helposti vain unohtuukin se, että ihan oikeita onnettomuuksiakin tapahtuu. Siis onnettomuuksia, joihin kukaan ei ole syyllinen. Lapsi voi kuolla tapaturmaisesti vaikka kodissaan, vaikka aivan varmasti on kaikki pyritty tekemään lapsiturvalliseksi. Silti voi pudota jostain, kompastua portaissa, liukastua ja lyödä päänsä, tms.

Mitähän opettajan olisi pitänyt tehdä? Hankkia supervoimat ja lennähtää ylös pysäyttämään nuori? Siitä olisi varmaan tullut päällekarkaussyyte... "Opettaja kävi kiinni lapseen pulkkamäessä"

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 09:23"]

Haastetaankohan muita virkamiehiä yhtä innokkaasti oikeuteen kuin opettajia?

[/quote]

Haastetaan, jos joku vain keksii, että juuri tuon virkamiehen olisi pitänyt olla estämässä Sepon kännihyppyä sillalta. Opettajat ovat vain niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä normivirkamieheen verrattuna, että heitä on helpompi syyttää.

Miksei vanhemmat kasvata niitä lapsiaan tottelevaisiksi?

Esimerkki alakoulun välitunnilta. Olin sijaisena ja välituntivalvojana. Kiersin koko ajan pihaa ja haravoin katseella, ettei mitään ongelmia missään. Ongelmana se, että piha kolmiosainen - osa pihasta oli aina rakennuksen takana piilossa.

Näin, kun kaksi poikaa makasi lumikasassa. Toinen oli alla ja toinen päällä ja yritti takoa sitä alla olevaa lumikökkäreellä. Menin komentamaan pojat ylös. Eivät olisi millään lopettaneet. "Me vaan leikitään, ei me tapella." Käskin lopettamaan tuollaiset leikit ja keksimään muuta.

Käännyin pois, otin pari askeletta ja käännyin taas katsomaan poikia. Ei kun sama peli jatkui. Taas komentamaan. Pojat oli ärtyneen oloisia.

Kävelin nurkan taakse ja kurkistin sieltä. Ja edelleen yrittää toinen hakata maassa makaavaa jääpalalla päähän! Kolmannen kerran kun menin kieltämään, niin välitunti loppui ja poikien oli pakko mennä sisälle.

Mitä niille voi tehdä, kun ei ne usko mitään? Ja mikä ihme leikki tuollainen on?

Samassa koulussa yhdellä murtunut jalka ja kävelysauvat. Alkoi kaverinsa kanssa miekkailla niillä kävelysauvoilla välitunnilla! Oli ihan mahdoton saada niitä lopettamaan. Jos olisin antanut jatkaa ja jalka paketissa ollut lapsi olisi kaatunut ja loukannut itsensä uudelleen, syy olisi varmaan ollut minun.

Jos luokkakoot vielä kasvaa, niin miten opettajat muka pystyy vahtimaan, ettei 20-30 lasta nujakoi toisiaan rammoiksi tai hengiltä?

jos tällaiset alkaa menenmään läpi oikeudessa, niin me olemme kohta ihan Jenkkilä. Syytteen voi nostaa mistä vaan. Minusta kahdeksasluokkalaiset ovat jo niin isoja, että jos joku pölvästi laskee vaaralliseen mäkeen liian lujaa, niin ihan on omaa tyhmyyttään! 

Tää on niin taas joku kultalusikka suussa syntynyt likka jonka vanhemmat aina on pehmittänyt kaikki ongelmat matkan varrella. Eihän meidän täydellinen tytär nyt itse olisi niin tyhmä, opettajan syy! Huoh. En ikinä kehtais lähteä nostamaan syytettä opettajaa vastaan jos ton ikäinen lapseni itse laskisi pöpelikköön. Eri asia jos olis pieni lapsi kyseessä.

Eikö ihmisten lapset laske pieninä pulkalla? Me ainakin opittiin jo alle kouluikäisinä katsomaan, mistä kannattaa laskea ja mistä ei, mikä on liian vaarallinen rinne ja mikä sopivan jännä. Miten voi olla, että 8.-luokkalainen on niin uuno, ettei osaa katsoa, minne pulkka kannattaa ohjata?!

Tässä ei voi kuin taas todeta, että Darwin.