Onko enää naisia, jotka oikeasti pitävät läheisyydestä ja kosketuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on parisuhteessa todella paljon kuvailemaasi läheisyyttä. Paljon halailua, makoillaan sohvalla sylikkäin, nukutaan lusikassa jne. Ennemmin tuntuu, että minä naisena kaipaan enemmän läheisyyttä kuin mieheni, mutta kyllä hänkin usein tulee halaamaan ja ottaa kainaloon monta kertaa päivässä.

Meillä sama. Tykkään kosketella ja olla paljon lähekkäin. Mies tykkää myös, eikä ole mikään kosketusta kartteleva jurottaja.

Miten tähän aiheeseen edes voisi jakaa alapeukkuja? Joku kuitenkin onnistuu, mutta miksi?

Tämä on aika yleistä omasta mielestänikin.

Suhteen alussa kyllä, mutta jutun vakiintuessa kun nainen tietää saaneensa miehen lukkoon niin tämä läheisyys aspekti kärsii.

Kertoo kai siitä, että miehet ovat niitä todellisia romantikkoja. Naiset vain esittää sellaista, mutta eivät ole sellaisia oikeasti.

Minä kaipaan läheisyyttä niin että tekee kipeää. Mieheni ei, hän ahdistuu suunnilleen siitäkin että istutaan samalla sohvalla! Halaamme (velvollisuudesta) kerran päivässä, emme koskaan kävele käsikkäin tms. Olemme olleet yhdessä 24v

Onneksi minulla on läheiden miesystävä joka tietää tämän ja joka halaa aina tavatessamme niin lämpimästi että purskahdan yleensä itkuun. Syli tuntuu niin hyvältä! Käymme lenkillä ja hän saattaa pitää kädestä kiinni. Ihanaa!

Harvassa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika yleistä omasta mielestänikin.

Suhteen alussa kyllä, mutta jutun vakiintuessa kun nainen tietää saaneensa miehen lukkoon niin tämä läheisyys aspekti kärsii.

Kertoo kai siitä, että miehet ovat niitä todellisia romantikkoja. Naiset vain esittää sellaista, mutta eivät ole sellaisia oikeasti.

Ok.

Sille tasolle piti sitten taas pudottaa keskustelu.

Juuri tänään on jälleen kerran sellainen päivä että iho huutaa halia ja kosketusta. On joo s ksikin mukavaa vaan enemmän ikävä kiireetöntä olemista lähekkäin ja s ksi olisi plussaa.

Olin parisuhteessa pitkään jossa koskettelua oli vain mun pakottamana ja muutama suhdeyritys on kaatunut mm. juuri kosketuksen vähyyteen jota kaipaan ilman pakottamista ja niin että toinen haluaa koskea ja olla lähellä.

On meitä naisia, miestä en ole löytänyt.

En minä ainakaan. En voi sietää läheisyyttä ja koskettelua.

Viimeksi rakkaussuhteessa ollessani olisin voinut koko ajan olla toisen iholla. Miestä ei ihan hirveästi kinostellut, paitsi öisin nukkui lähellä ja piti kiinni.

Elin jatkuvassa tunnevajeessa, myös henkisesti.

Erosimme joitain vuosia sitten. Sen jälkeen muutamassa suhteessa on kyllä tuntunut ihan hyvältä jos toinen koskettaa minua, mutta itselläni ei ole kenenkään kanssa ollut sitä samaa tunnetta, että haluan tosi kovasti olla lähellä ja koskettaa toista.

Jotain meni siis rikki. Ehkä se vielä joskus korjaantuu, jännä nähdä.

Kannattaa hankkia kissa tai koira. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan läheisyyttä niin että tekee kipeää. Mieheni ei, hän ahdistuu suunnilleen siitäkin että istutaan samalla sohvalla! Halaamme (velvollisuudesta) kerran päivässä, emme koskaan kävele käsikkäin tms. Olemme olleet yhdessä 24v

Onneksi minulla on läheiden miesystävä joka tietää tämän ja joka halaa aina tavatessamme niin lämpimästi että purskahdan yleensä itkuun. Syli tuntuu niin hyvältä! Käymme lenkillä ja hän saattaa pitää kädestä kiinni. Ihanaa!

Eipä taida olla pelkät ystäväjutut tällä ”ystävälläsi” mielessä :D

Itse en kauheasti tykkää tuollaisesta (pahoittelen sanavalintaa, mutta tämä on nyt minun näkökulmastani) ylenpalttisesta halailusta. En esim. saa ollenkaan nukuttua, jos toinen on iholla kiinni. Tulee kuuma ja ahdistaa, tarvitsen oman tilani. Olen myös vähän sellainen suorittajatyyppi. Jos mun pitäisi viettää monta tuntia aamulla ihan vaan kainalossa silitettävänä niin mun ajatukset pyörisi levottomasti vaan siinä, mitä kaikkea hyödyllisempää voisin tehdä sillä aikaa.

Omalla kohdallani syy ei siis tosiaan ole tunteiden puuttumisessa tai siinä että en rakasta kumppaniani tai nauti hänen kosketuksestaan. En vain halua saada yliannostusta :) Jos vielä päädyt suhteeseen kaltaiseni kanssa, yrittäkää löytää kompromisseja. Mieheni esim. hieroo jalkapohjiani kun katsomme leffaa, se on meillä yksi kompromisseista. Hän saa koskettaa, minua ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika yleistä omasta mielestänikin.

Suhteen alussa kyllä, mutta jutun vakiintuessa kun nainen tietää saaneensa miehen lukkoon niin tämä läheisyys aspekti kärsii.

Kertoo kai siitä, että miehet ovat niitä todellisia romantikkoja. Naiset vain esittää sellaista, mutta eivät ole sellaisia oikeasti.

Jäin miettimään tätä. Olen tuo #32, joka ei tykkää liiallisesta kosketuksesta. Onko mielestänne romantiikka todellakin vain kosketusta? Minusta nimittäin ei. Minusta se on romanttista, kun tulen töistä kotiin ja mies on tehnyt minulle välipalan valmiiksi. Ja olen mielestäni romanttinen, kun lähden talvella töihin ennen miestäni ja putsaan hänenkin auton lumesta. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Vuosiin mieheni ei ole halunnut läheisyyttä,. Ei halauksia (ahdistaa), suudelmia (ei ole koskaan tykännyt), silittelyä (kutittaa) nyt myös haluaa nukkua eri huoneessa. Tai on nukkunut jo viitisen vuotta. Itkin tätä aika kauan mutta nykyään tottunut tilaan etten ole kosketusten arvoinen. Kavahdan kaikkea läheisyyttä vaikka esim kavereiden halauksia ym.

Jos jäisin yksin en uskoisi uuden kumppanin läheisyysyrityksiin. Eli meillä nelikymppisillä tuo kylmän suhteen tottumus seuraa varmaan uusiinkin suhteisiin.

Ihmetyttää että vielä olet tuossa suhteessa? Miksi? Minä erosin miehestäni, vuoteen ei ollut mitään läheisyyttä meidän välillä. Voin kyllä sanoa että vaihtamalla parani. Nyt on seksiä monta kertaa viikossa ja muutakin läheisyyttä ja hyvänä pitämistä, plus muut asiat jotka meitä yhdistää.

Miksi ihmeessä roikutaan suhteessa jossa ei käytännössä ole mitään??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika yleistä omasta mielestänikin.

Suhteen alussa kyllä, mutta jutun vakiintuessa kun nainen tietää saaneensa miehen lukkoon niin tämä läheisyys aspekti kärsii.

Kertoo kai siitä, että miehet ovat niitä todellisia romantikkoja. Naiset vain esittää sellaista, mutta eivät ole sellaisia oikeasti.

Jäin miettimään tätä. Olen tuo #32, joka ei tykkää liiallisesta kosketuksesta. Onko mielestänne romantiikka todellakin vain kosketusta? Minusta nimittäin ei. Minusta se on romanttista, kun tulen töistä kotiin ja mies on tehnyt minulle välipalan valmiiksi. Ja olen mielestäni romanttinen, kun lähden talvella töihin ennen miestäni ja putsaan hänenkin auton lumesta. Jne.

Ei se saa jäädä pelkkään kosketteluun.. mun mielestä parisuhteessa toisen huomioiminen kaikin tavoin saa parisuhteen kukoistamaan. Ei se saa tietenkään tapahtua pakolla vaan aidosti. Näyttämällä tunteensa saa paljon myös itsekin. 

Minä esimerkiksi tykkään jättää lappuja piiloon josta naiseni ne löytää törmätessään, tekstinä esimerkiksi: Rakastan sua tms.

Eväsleipien teko, kotityöt, hiustenharjaus, toisen pesu suihkussa ym. se voi olla mitä vaan millä näyttää toiselle että toisesta tykkää, välittää ja toista rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi rakkaussuhteessa ollessani olisin voinut koko ajan olla toisen iholla. Miestä ei ihan hirveästi kinostellut, paitsi öisin nukkui lähellä ja piti kiinni.

Elin jatkuvassa tunnevajeessa, myös henkisesti.

Erosimme joitain vuosia sitten. Sen jälkeen muutamassa suhteessa on kyllä tuntunut ihan hyvältä jos toinen koskettaa minua, mutta itselläni ei ole kenenkään kanssa ollut sitä samaa tunnetta, että haluan tosi kovasti olla lähellä ja koskettaa toista.

Jotain meni siis rikki. Ehkä se vielä joskus korjaantuu, jännä nähdä.

Mitä jos tuo silloinen miehesi oli aiemmassa suhteessaan kokenut saman ja ”mennyt rikki”?

Mä en myöskään tykkää jatkuvasta halailusta yms. Sängyssä tulee älytön hiki, jos kovin kauan joutuu olemaan ihan liki.

Mä arvostan paljon tätä arjen romantiikkaa; juuri tuo auton putsaaminen, kahvin keitto, keittiön siivous.. se kun huomaa, että toinen helpottaa kuormaani teoilla. Myös se, että mies lähtisi kanssani lenkille kertoisi jotain. Kokeileppa sinä osallistua esim klo kuuden lenkkiin.. vastalahjaksi voit saada hellintää enemmän.

Styylasin kerran yhden miehen kanssa, joka tykkäsi läheisyydestä todella paljon . Niin paljon, että muksu olisi pitänyt väkisin laittaa iltapäivällä nukkumaan, jotta hänelle olisi jäänyt enemmän kahdenkeskistä aikaa. Se iso vauva jäikin sit aika nopeasti..

Mun mies ei tykkää halailusta tai muusta läheisyydestä ja sen pitäisi aina johtaa siihen Itse kaipaisin juuri tuollaista miestä joka tykkää läheisyydestä.

Älytöntä joa tästä joku vääntää miesten/naisten välistä mollaamista.

On selvää että on ihmisiä joille läheisyys on tosi tärkeää ja heitä joita se ahdistaa. Tällaiset ääripäät eivät ole täysin tyytyväisiä suhteissaan jos aivan eri linjat.

Minulle ei riittänyt avioliitossa et mies halusi läheisyyttä kun sek siä hän ei oikein halunnut tai ainakaan tehnyt siihen aloitetta.

Nykyään elän sellaisen miehen kanssa jolle läheisyys ja seksi yhtä tärkeää kuin minulle. Huomaan voivani tästä syystä todella paljon paremmin. Seksin puute teki oloni ärtyiseksi ja teki itsetunnolle hallaa, kokea ettei herätä toisessa halua.

vaikea sanoa. Kun elämässä on kaikki hyvin, nautin läheisyydestä, sekä henkisestä että fyysisestä mutta jos olen stressaantunut tai ahdistunut niin kaipaan omaa rauhaa. en silloin aina kykene "heittäymään hetkeen".