Lue keskustelun säännöt.
Mistä liikuntaharrastus "valuvikaiselle" lapselle?
12.09.2013 |
Lapsellani on kroonien tuki- ja liikuntaelinsairaus, joka ei vaikuta hänen arkielämäänsä muuten kuin aiheuttamalla satunnaisesti kipua. Toisessa jalassa on kuitenkin virheasento, jonka vuoksi lapsi on jo potkaistu ulos tanssitunnilta. Lisäksi jalka kipeytyy rasituksesta sen verran, että jalkapallot sun muut on harjoitusmäärien vuoksi poissuljettu mahdollisuus. Uimisessa tekniikka jää surkeaksi, koska se jalka on ihan vinkura. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta aina nousee joku seinä vastaan.
Lapsi kuitenkin mun mielestä tarvitsee jonkun liikuntaharrastuksen, mutta kertoja saisi olla max. 2 viikossa, mieluiten vain yksi. Todella huonosti sellaista on tarjolla. Kaikki on niin kamalan tavoitteellista ja ammattimaista. Tuo raukka rimpulajalka ei sovi oikein mihinkään. Liikumme tietysti perheen kesken paljon, muttei se ole sama asia.
Onko ihan utopistinen haave löytä tuolle lapselle joku järkevä, ei-tavoitteellinen, mutta kuitenkin vakavasti otettava liikuntaharrastus?
Kommentit (50)
Joogaa mä oon varovaisesti ehdotellut ja sitäkin on kotona yhdessä tehty. Mutta kaipaa selkeästi jotain vähän "repivämpää" liikuntaa :) Paitsi että nyt yht äkkiä ajattelen, että jousiammunta tai miekkailu voisi olla sellainen, mistä innostuisi. Kiitos kaikille hyvistä ideoista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskettelemaan myös poikani pystyy ja tykkää. t. 11. Meidän pojalla toinen nilkka kaartuu todella voimakkaasti sisäänpäin, mutta laskettelukengät käyvät jalkaan silti. Toisessakin virheasentoa, mutta se on normaalin rajoissa. Kamppailulajeissa on monella paikkakunnalla tosiaan sovellettuja ryhmiä.
Kaupungin sivuilta löytyy erityisryhmistä usein tietoa ja kun kirjoitat googleen kaupungin nimen ja urheilulajin ja erityis tms. niin hyvin löytyy. Tai käyt kiinnostavan lajin seuran omilta kotisivuilta katsomassa lukeeko siellä jotain erityisryhmästä. Mikä paikkakunta on ap sulla kyseessä?
Onpa kylmä nimitys lapselle äidiltä :(
Elkää nyt takertuko siihen valuvikaiseen :) On niin paljon mielikuvituksettomampaa käyttää korrekteja termejä. Kutsukaa omia lapsianne vaikka fyysisesti rajoittuneiksi, mutta älkää mitatko sillä kenekään rakkauden määrää. Mittaatte luultavasti väärin kuitenkin :)
Helsingissä asumme. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingistä löytyy vaikka minkälaisia harrastuksia myös liikuntarajoitteisille lapsille. Vaatii vaan tiedon hankkimista ja vaivannäköä. Vähän eri asua jossain Utajärvellä tai Sallassa. Sitten voisi valittaa, ettei liikuntarajoitteiselle lapselle löydy liikuntaharrastusta....
Katso hel piste fi ja sieltä liikuntaviraston alta kaikki liikuntalajit ja tuolta löytyy myös erityisryhmien liikuntaa, myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä esim. mitkä seurat pitää erityisryhmiä futiksessa http://www.palloliitto.fi/node/407
sovellettua judoa http://www.judohontai.com/sivut/honsovelljudo.htm
Helsingissä löytyy ihan hirveästi kaikkea mahdollista, etsimään vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu aikuinen kiipeilee jäykillä nilkoilla. Olen aina ihmetellyt eikö nilkkojen asento haittaa sitä harrastusta. Mutta ei ole koskaan puhuttu näistä kahdesta asiasta samassa yhteidessä.
Meillä myös lapsella jaloissa jonkin sortin virheasentoa eikä halua harrastaa liikuntaa. Pyöräilee kuitenkin päivittäin koulumatkat, käydään uimassa, talvella myös luistelemassa, hiihtämässä ja laskettelemassa. Oikeana ohjattuna harrastuksena käy musiikkiopistossa pari kertaa viikossa. Tämä harrastus määrä on meille sopiva..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 20:04"]
Onpa kylmä nimitys lapselle äidiltä :(
[/quote]
Aina joku huumorintajuton vetää herneen nokkaan! Meidän perheessä viljellään paljon kaikenlaista huumoria, ja minusta tuo mustan huumorin sävyttämä lempinimi on suorastaan hellyttävä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miekkailu voisi olla, siinähän toisen jalan (ei-miekkakäden puoleinen) jalkaterä on muutenkin 90 astetta sivulle. Ja saa takuulla muuta mietittävää treenien ajaksi ja voi harrastaa juuri niin harvoin kuin jalka kestää.
Toisaalta ei omat terveetkään lapseni aina innostu heti alkuun uusista jutuista ja syistä ja tekosyitä jäädä kotiin riittäisi, mutta kun vaikka kuukauden jaksaa itse tsempata, treeneihin haluttaisiin jo vaikka pää paketissa. Eli älä anna liian helposti (vamman varjolla..?) itsekään periksi.
Valuvikaa olen itsekin kuullut käytettävän, ihan nätissä merkityksessä. Silloin kun lapsella on jokin vamma, niin voidaan sanoa että hänellä on vain pieni valuvika. Ja minä olen aina nähnyt tämän positiivisena ilmaisuna. Ymmärtääkseni käytetään jonkun verran "vastaavissa piireissä".
Sukellus? Seuraan pääsee muistaakseni 15-vuotiaana. Seinäkiipeily ehkä? Mites laskettelu, niissä monoissa kai ei kenenkään nilkat pahemmin liiku?
Olen harrastanut Judoa aikanani lähes kaksikymmentä vuotta ja menin nyt seitsemäntoista vuoden, kolmenkymmenen kilon ja sydänembolian jälkeen salille takaisin. Toivottivat tervetulleeksi ja käskivät tekemään kunnon mukaan. Itsekin aikanaan junnuja opettaneena, luulisin tuon olevan ihan mukava laji lapsellesi.