Lue keskustelun säännöt.
Mistä liikuntaharrastus "valuvikaiselle" lapselle?
12.09.2013 |
Lapsellani on kroonien tuki- ja liikuntaelinsairaus, joka ei vaikuta hänen arkielämäänsä muuten kuin aiheuttamalla satunnaisesti kipua. Toisessa jalassa on kuitenkin virheasento, jonka vuoksi lapsi on jo potkaistu ulos tanssitunnilta. Lisäksi jalka kipeytyy rasituksesta sen verran, että jalkapallot sun muut on harjoitusmäärien vuoksi poissuljettu mahdollisuus. Uimisessa tekniikka jää surkeaksi, koska se jalka on ihan vinkura. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta aina nousee joku seinä vastaan.
Lapsi kuitenkin mun mielestä tarvitsee jonkun liikuntaharrastuksen, mutta kertoja saisi olla max. 2 viikossa, mieluiten vain yksi. Todella huonosti sellaista on tarjolla. Kaikki on niin kamalan tavoitteellista ja ammattimaista. Tuo raukka rimpulajalka ei sovi oikein mihinkään. Liikumme tietysti perheen kesken paljon, muttei se ole sama asia.
Onko ihan utopistinen haave löytä tuolle lapselle joku järkevä, ei-tavoitteellinen, mutta kuitenkin vakavasti otettava liikuntaharrastus?
Kommentit (50)
Minkäikäinen ja -luonteinen lapsi (yksintekijä vai joukkuepelaaja)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tennis
, ratsastus tulevat mieleen ensimmäisenä.
Valuvikainen lapsi? Kauhea nimitys.
Ratsastus, yleisurheilu, tanssi toisessa paikassa kuin potkitussa, syrjäytyvien lasten mikä vaan laji... Minkä ikäinen lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyiskö sellaista tennis-harastusta, joka olisi vain kerran viikossa. Siinä tulee aika paljon kitkaa jalan ja alustan väliin, joten useampi harjoitukerta ei varmaankaan onnistuisi.
Ratsastus ei lasta kiinnosta :)
On luonteeltaan ehkä enemmän yksipelaaja.
Eikö uinnista löytyisi jotain rennompaa ryhmää? Se olisi kuitenkin tosi hyvä taito koulunkin kannalta. Yleisurheiluakin voisi selvittää, siinä ainakin pääsee vaihtelemaan lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko on olla joku urheiluharrastus? Itse "valuvikaisena" kärsin suunnattomasti kaikesta liikunnallisesta. Teki kipeää ja muut pilkkasivat. Olipa kivaa.
Mitä on syrjäytyvien lasten lajist? :)
Ja valuvikainenhan tuo vähän on :) Rakas juuri sellaisena. Meidän perheessä dissailaan paljon, suurella rakaudella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikido? Ei kilpailua, voi harrastaa omaa tahtia. En ainakaan keksi miksi jalka haittaisi harrastusta.
Onko virheasento paha? Omalla pojallani on virheasento jalkaterässä. Hän pystyi harrastamaan judoa. Pojallani on myös lastenreuma. Judossa on erilaisia ryhmiä, kysele ja on myös ei-kilpailuryhmiä monessa paikassa. Sitä voi varmaan mennä kokeilemaan. Tennis ei varmaan sovi, siinähän pitää juosta ja hyppiä. Joillakin paikkakunnilla on soveltavan liikunnan ryhmiä eri ikäisille, kysy jos kuntasi/kaupunkisi liikuntatoimessa tiedettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lapsi nauttii liikunnasta. Ja vaikkei hän mikään maailman kilpailuhenkisin olekaan, niin tykkää hän urheilusta kuitenkin. Liikuntaharrastus tekisi hyvää senkin vuoksi, että lapsi on kroonisesti sairas ja säännöllinen ohjattu liikunta auttaisi pysymään nykyisessä kunnossa. ap
Uiminen juu. Tai pakkoko sen on liikuntaa harrastaa, ootko kysyny mistä lapsi ite tykkäis? Jos se vaikka haluiskin nyplätä pitsiä tai jotai muuta vastaavaa... Mun muksut soittaa (toisella viulu, toisella kitara) ja ovat vapaapalokunnassa. Riittää. Ei oo mikään pakko olla liikuntaharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäytyvien lasten lajit voivat olla mitä vaan jalkapallosta ...
Ota selvää kuntanne tarjonnasta, kyllä niitä alkaa olla jo varmaan kaikkalla, ehkäisevää työtä lapsille, nuorille.
Sivusta katsoneena sanoisin, että kukaan ei sinne halua mennä, mutta vähän ajan päästä ovat onnellisia siitä omasta harrastuksestaan.
Virheasento on lähes jäykistynyt nilkka. Jalan liikkuvuuden kannalta urheileminen olisi tärkeää.
Noi kamppailulajit voisikin olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Eikö se alusta jolla urheillaan ole usein vähän sellainen "myötäävä"? Varsinkin jos löytyisi joku tuollainen helpotettu tai sovellettu ryhmä. ap
Jos tykkää uida, niin miksei uiminen muuten vaan kävisi, siis että vaikka perheenä käytte sen 2 x viikossa? Uimahypyt on myös kiva, mutta eipä se juuri urheilua ole. Golf, jos kävely on ok. Telinevoimistelu? Mutta siis lähes joka lajiin löytyy erityisryhmiä, joissa valuvikaiset voi mennä omaan tahtiin :-)
Jousiammunta tai ilma-aseella ampuminen. Golf. Laskettelu (tukeva kenkä auttaa, lisäksi on erilaisia erityissuksia ja kelkkoja). Pyöräily. Ratsastus tosiaan olisi hyvä laji, jos lapsi vain siitä kiinnostuisi eikä ole eläimille allerginen, onko koskaan kokeillut? Kuntosali. Pilates. Jooga.
Ehkä ei ole kovin mahdollista harrastaa urheilua jossain seurassa - tavoitteet, harjoitusmäärät, vaatimukset menee terveillekin lapsille monesti utopistisiksi ja suuri osa lopettaa liikunnan. Ehkä joku em. lajeista kävisi tai sitten voisit kysellä kaupungilta tai potilasjärjestöltä tms. erityisliikuntaryhmistä - ehkä tällaisia on tai ehkä tällainen voitaisiin perustaa? Ehkä lapsenkin olisi loppujen lopuksi mukavampi harrastaa porukassa, jossa ei ole niin valtavat tavoitteet ja harjoitusmäärät ja jossa muillakin on jotain ongelmia - ei koe olevansa se ainoa poikkeava tai sairas porukassa. Luulisin, että esim. reumajärjestöillä on myös lasten ja nuorten toimintaa, etenkin isommilla paikkakunnilla.
Parkour? Ei ole kilpailuhenkinen, voi kehittyä omassa tahdissaan.
Mistähän ihmeestä mä löytäisin ne valuvikaisten erikoisryhmät? :) Uimassa käydään kyllä, mutta lapsi kaipaa ihan jotain liikuntaharrastusta. Harrastaa jo partiota ja musiikkia, mutta haaveilee päivittäin erilaisista urheiluharrastuksista. Paljon on reippaasti kokeillutkin, mutta aina johonkin se tyssää. Ei pysy muiden tahdissa, ei pysty osallistumaan kaikkii harjoituksiin, ei suoriudu liikkeistä, jalka kipeytyy kohtuuttomasti... ap
Tennis
, ratsastus tulevat mieleen ensimmäisenä.