Mun ja sun VAI meidän rahat?

meillä on yhteiset rahat, tilit omat. Kaikki ollaan alusta lähtien maksettu yhdessä, ns. omaa omaisuutta ei ole. Mies maksaa kaikki laskut tililtään, ja sieltä menee lainanlyhennyksetkin. Mä hoidan päivittäiset menot, ruoat ja lasten ja kodin tarvitkkeet.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Kaupassa käyn pääsääntöisesti minä, joten ruokaostokset menevät minun käyttötililtäni. Sähkölaskut, puhelinlaskut, vakuutukset yms maksetaan sitten siltä käyttötililtä, missä rahaa enemmän sillä hetkellä on, tietysti pääpaino mieheni tilillä, kun minun rahat menee ruokakauppaan. 

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

No ihan samalaillahan te tunnutte miettivän kuka maksaa niitä laskuja ("pääpaino miehen tilillä") - ja aikamoiselta sumplaamiselta tuntuu tuo neljän tilin systeemi joiden kesken sitten siirrellään ja jemmaillaan. Mutta kuten sanottu, kai se teidän mielestä sitten on yksinkertaista, meille on yksinkertaista se että molemmilla on vaan ne omat tilit ja rahat, joita yhdessä käytetään. Tosiaan varmaan kun ei tarvitse kitkuttaa rahan kanssa, niin ei siitä ole ikinä tarvinnut puolella sanallakaan riidellä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Kaupassa käyn pääsääntöisesti minä, joten ruokaostokset menevät minun käyttötililtäni. Sähkölaskut, puhelinlaskut, vakuutukset yms maksetaan sitten siltä käyttötililtä, missä rahaa enemmän sillä hetkellä on, tietysti pääpaino mieheni tilillä, kun minun rahat menee ruokakauppaan. 

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

No ihan samalaillahan te tunnutte miettivän kuka maksaa niitä laskuja ("pääpaino miehen tilillä") - ja aikamoiselta sumplaamiselta tuntuu tuo neljän tilin systeemi joiden kesken sitten siirrellään ja jemmaillaan. Mutta kuten sanottu, kai se teidän mielestä sitten on yksinkertaista, meille on yksinkertaista se että molemmilla on vaan ne omat tilit ja rahat, joita yhdessä käytetään. Tosiaan varmaan kun ei tarvitse kitkuttaa rahan kanssa, niin ei siitä ole ikinä tarvinnut puolella sanallakaan riidellä.

[/quote]

ööh, tarkoitin kyllä sitä, että ihan käytännön syistä pääpaino laskujen maksamiseen on miehen käyttötilillä, koska minä käyn ruokakaupassa ja tililläni olevat rahat menevät isolta osin sinne. Yleensä sillä käyttötilillä on siis enemmän rahaa. Enemmän siinä minusta säätöä on, jos joka kerta kaupassa käynnin jälkeen pitäisi katsoa loppusumma, jakaa se kahdella ja pyytää/ottaa toiselta rahaa?? Kun lasku tulee, se maksetaan sieltä tililtä, missä on eniten rahaa, eikä niin, että toinen maksaa ja pyytää sitten toiselta 24,75€, että kotona on netti päällä ensi kuussakin. Vai pitääkö toisen käyttää nettiä vaan puhelimensa kautta, kun kotinetti on toisen nimissä?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:59"]

Toi on kyllä aika mielenkiintoinen lähtökohta, että 'se maksaa joka haluaa'. Eli siis jos minä haluaisin ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, minä maksaisin molempien matkan?

Ettekö te katkeroidu, kun vuodesta toiseen ostatte omilla rahoillanne vessapaperia, jota myös miehenne käyttää? Itse varmaan tulisin katkeraksi, jos rahamme ei olisi yhteistä. Alkaisin laskemaan ja vertaamaan. 

Musta tämä (rahankäyttö ylipäätään) on yksi isoimpia keskusteltavia asioita parisuhteen siinä vaiheessa kun muutetaan saman katon alle ja varsinkin jos hankitaan lapsia. En voisi ikinä kuvitella asuvani ihmisen kanssa, joka olisi näistä asioista aivan eri linjoilla. 

Miehelläni on työn puolesta paku. Perheemme henkilöauto on minun nimissäni ja kuljen sillä töihin. Tietysti myös maksan siihen bensat käyttötililtäni, koska yleensä bensa käy vähiin ja tankkaan työmatkallani ja pankkikorttini on linkitetty käyttötiliini. Vakuutukset maksetaan muiden laskujen tapaan siltä käyttötililtä missä eräpäivänä on parhaiten rahaa ja autosta puhutaan meidän autona. Jos lähdemme reissuun autolla perheen kesken, yleensä mies ajaa ja yleensä kuski on se, joka tankkaa. Olisi aika koomista, että minun pitäisi nousta autosta laittamaan minun pankkikorttini automaattiin, koska kyseessä on minun autoni :D Toki varmaan perusteltua olisi, että tässä yhteydessä laskuttaisin häneltä kilometrikorvauksia, kun olisimme matkalla tapaamaan HÄNEN sukulaisiaan. 

Kauhean nautinnolliselta kuulostaa yhteiselo :D

Ap

[/quote]

Jostain syystä ap haluaa ajatella, että kaikki ovat yhtä suppeasti ajattelevia kuin hän.

Jos minä ja vain minä haluan ulkomaille ja jos mies sinne mukaan lähtee vain siksi, että minä sitä haluan ja mies joutuu ottamaan palkatonta vapaata lähteäkseen mukaan, niin eikö ole oikeus ja kohtuus, että minä maksan hänen matkansa? Hänhän menettää palkkatuloja enemmän kuin mitä tuo matka maksaa! Ei, niitä me emme toisillemme korvaa, jos sitä aiot seuraavaksi kysyä, mutta tietty reiluus (siitähän sinä et näytä ymmärtävän mitään) suhteessa aiheuttaa sen, että miestä ei laiteta maksamaan kaikkea sitä, minkä nainen tahtoo.

Sinä tulet katkeraksi, jos ei ole yhteisiä rahoja ja se katkeruus tulee siitä, että mies ei enää maksakaan kynsilakkojasi ja kampaajakäyntejäsi. Kun molemmilla on omat rahat, ei se wc-paperi ole ongelma: kumpikin kun osaa sitä kaupasta tuoda siellä käydessään! Jos mies haluaa ostaa kukkakuvioista ylipehmeää, on asia OK, yhteiseen käyttöön se paperi menee ja hän tietää sen jo ostaessaan. Toistaiseksi meillä ei ole wc-paperi loppunut siksi, että on "toisen vuoro" sitä ostaa.

Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että teillä mies on autokuski, mutta sinä et osaa autoa tankata, jos mies ajaa. Aika usein olen nähnyt bensamittarilla porukoita, joissa kuski jää paikalleen istumaan ja vaikka joku takapenkkiläinen maksaa bensat. Ja miksi ihmeessä et aja autoasi vaan laitat miehen ajamaan: jos teillä kerran kaikki on yhteistä, niin luulisi miehenkin nauttivan, kun saisi olla kyytiläisenä eikä kuskina.

Omat rahat, yhteiset menot. Tietty on omiakin menoja, esim. kumpikin kustantaa omat harrastuksensa mutta noin periaatteessa.

Kummallakin on oma tili, kaupassa se maksaa kuka kerkeää. Tai sitten käymme yksinään kaupassa. Laskut maksetaan, kumpi kerkeää ensin. Yhteinen säästötili löytyy sekä yhteinen S-tili. Yhteiset rahat siis, koskaan ei ole tullut riitaa :)

Ihan tilannekohtaista mikä toimii kelläkin. Jos erilaiset kulutustottumukset ja -halut ja rahaa molemmilla vähän, niin näitä saa miettiä ihan tosissaan. Toki suuremmillakin tuloilla voi tulla ongelmaa, jos toinen haluaa kalliin harrasteauton ja toinen isomman veneen. Molempia ei aina voi heti saada. Helposti tulee ns. Suomalainen kompromissi: kumpikaan ei saa.

Molemmilla on omat rahat ja tilit omiin menoihin ja yhteinen tili yhteisiin. Pääpiirteittäin hoidetaan raha-asioita noin. Toimii hyvin meillä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Kaupassa käyn pääsääntöisesti minä, joten ruokaostokset menevät minun käyttötililtäni. Sähkölaskut, puhelinlaskut, vakuutukset yms maksetaan sitten siltä käyttötililtä, missä rahaa enemmän sillä hetkellä on, tietysti pääpaino mieheni tilillä, kun minun rahat menee ruokakauppaan. 

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

No ihan samalaillahan te tunnutte miettivän kuka maksaa niitä laskuja ("pääpaino miehen tilillä") - ja aikamoiselta sumplaamiselta tuntuu tuo neljän tilin systeemi joiden kesken sitten siirrellään ja jemmaillaan. Mutta kuten sanottu, kai se teidän mielestä sitten on yksinkertaista, meille on yksinkertaista se että molemmilla on vaan ne omat tilit ja rahat, joita yhdessä käytetään. Tosiaan varmaan kun ei tarvitse kitkuttaa rahan kanssa, niin ei siitä ole ikinä tarvinnut puolella sanallakaan riidellä.

[/quote]

ööh, tarkoitin kyllä sitä, että ihan käytännön syistä pääpaino laskujen maksamiseen on miehen käyttötilillä, koska minä käyn ruokakaupassa ja tililläni olevat rahat menevät isolta osin sinne. Yleensä sillä käyttötilillä on siis enemmän rahaa. Enemmän siinä minusta säätöä on, jos joka kerta kaupassa käynnin jälkeen pitäisi katsoa loppusumma, jakaa se kahdella ja pyytää/ottaa toiselta rahaa?? Kun lasku tulee, se maksetaan sieltä tililtä, missä on eniten rahaa, eikä niin, että toinen maksaa ja pyytää sitten toiselta 24,75€, että kotona on netti päällä ensi kuussakin. Vai pitääkö toisen käyttää nettiä vaan puhelimensa kautta, kun kotinetti on toisen nimissä?

[/quote]

Ei näin. Vaan kaupassa käydään suurin piirtein vuorotellen. Tai jos käydään yhdessä, niin suurin piirtein vuorotellen silloinkin maksetaan. Tai toinen maksaa kauppaostokset ja toinen tarjoaa samalla reissula ravintolaruoat. Tai toinen ostaa lapsen talvihaalarin ja toinen maksaa harrastusmaksut.

Omien rahojen systeemi toimii hyvin, kun ei ole tarvetta kytätä että menee eurolleen tasan ja ollaan suurpiirteisiä molemmat. JA osallistutaan molemmat jotakuinkin saman verran. Suhde tuntuu tasa-arvoiselta ja molemmilla on itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys omien rahojen suhteen.

Noin lyhyesti sanoen minun palkka, sinun palkka, meidän lainanhoitotili, meidän menot, sun menot ja mun menot. Joustavasti mennään ja hyvin on toiminut vuosikymmenet 3 lapsen taloudessa, remontin ja rakennusprojektien keskellä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

No ihan samalaillahan te tunnutte miettivän kuka maksaa niitä laskuja ("pääpaino miehen tilillä") - ja aikamoiselta sumplaamiselta tuntuu tuo neljän tilin systeemi joiden kesken sitten siirrellään ja jemmaillaan. Mutta kuten sanottu, kai se teidän mielestä sitten on yksinkertaista, meille on yksinkertaista se että molemmilla on vaan ne omat tilit ja rahat, joita yhdessä käytetään. Tosiaan varmaan kun ei tarvitse kitkuttaa rahan kanssa, niin ei siitä ole ikinä tarvinnut puolella sanallakaan riidellä.

[/quote]

ööh, tarkoitin kyllä sitä, että ihan käytännön syistä pääpaino laskujen maksamiseen on miehen käyttötilillä, koska minä käyn ruokakaupassa ja tililläni olevat rahat menevät isolta osin sinne. Yleensä sillä käyttötilillä on siis enemmän rahaa. Enemmän siinä minusta säätöä on, jos joka kerta kaupassa käynnin jälkeen pitäisi katsoa loppusumma, jakaa se kahdella ja pyytää/ottaa toiselta rahaa?? Kun lasku tulee, se maksetaan sieltä tililtä, missä on eniten rahaa, eikä niin, että toinen maksaa ja pyytää sitten toiselta 24,75€, että kotona on netti päällä ensi kuussakin. Vai pitääkö toisen käyttää nettiä vaan puhelimensa kautta, kun kotinetti on toisen nimissä?

[/quote]

No olenko mä jossain kohtaa kirjoittanut että kauppareissun jälkeen lasketaan ja jaetaan jotain? Kuten oon kirjoittanut, ei niitä niin tarvitse laskeskella kun ei kumpikaan ole siinä tilanteessa että tarvitsisi pihistellä / rahat olis tiukalla.

Yhteisten rahojen perheissä se pienempituloinen (yleensä nainen) käyttää rahaa aika huolimattomasti, koska ei ole sitä itse ansainnut. Erossa pääsee iso itku: elintaso laskee, wäää. Kun molemmilla on omat rahat, oppii tarkemmaksi rahankäyttäjäksi, koska ei voi pitää toista pankkina. Kun minä haluan viikonloppulomalle, en ilmoita asiasta miehelle ja ota hänen tienaamiaan rahoja vaan katson, olenko itse kyennyt tarvittavan summan säästämään.

On sekä yhteistä että omaa rahaa. Molempien palkkatileiltä menee automaattisesti kuukausittain yhteistilille rahaa, jolla maksetaan ruoat+päivittäistavarat, laskut, lyhennykset, vastikkeet, lomat, lasten kulut, yhteiset ravintolaillat jne. Se mitä omille tileille jää, menee puhtaasti omiin yksityiskuluihin (vaatteet, harrastusvälineet, sijoittaminen...).

Meidän perhe ja meidän rahat. Tyhjästä on lähdetty aikoinaan joten kaikki on yhteistä:) Mies ei edes tiedä miten paljon tilille tulee palkkaa kun hoidan raha-asiat

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

No ihan samalaillahan te tunnutte miettivän kuka maksaa niitä laskuja ("pääpaino miehen tilillä") - ja aikamoiselta sumplaamiselta tuntuu tuo neljän tilin systeemi joiden kesken sitten siirrellään ja jemmaillaan. Mutta kuten sanottu, kai se teidän mielestä sitten on yksinkertaista, meille on yksinkertaista se että molemmilla on vaan ne omat tilit ja rahat, joita yhdessä käytetään. Tosiaan varmaan kun ei tarvitse kitkuttaa rahan kanssa, niin ei siitä ole ikinä tarvinnut puolella sanallakaan riidellä.

[/quote]

ööh, tarkoitin kyllä sitä, että ihan käytännön syistä pääpaino laskujen maksamiseen on miehen käyttötilillä, koska minä käyn ruokakaupassa ja tililläni olevat rahat menevät isolta osin sinne. Yleensä sillä käyttötilillä on siis enemmän rahaa. Enemmän siinä minusta säätöä on, jos joka kerta kaupassa käynnin jälkeen pitäisi katsoa loppusumma, jakaa se kahdella ja pyytää/ottaa toiselta rahaa?? Kun lasku tulee, se maksetaan sieltä tililtä, missä on eniten rahaa, eikä niin, että toinen maksaa ja pyytää sitten toiselta 24,75€, että kotona on netti päällä ensi kuussakin. Vai pitääkö toisen käyttää nettiä vaan puhelimensa kautta, kun kotinetti on toisen nimissä?

[/quote]

No olenko mä jossain kohtaa kirjoittanut että kauppareissun jälkeen lasketaan ja jaetaan jotain? Kuten oon kirjoittanut, ei niitä niin tarvitse laskeskella kun ei kumpikaan ole siinä tilanteessa että tarvitsisi pihistellä / rahat olis tiukalla.

[/quote]

Sellaisiakin perheitä on ystäväpiirissä - jopa ravintolassa lasketaan mikä on sun osuus ja maksa sitten kotona mulle takaisin... katsomme aina pöyristyneinä tällaista!

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, on elämäntilanne ollut mikä tahansa. Yhteinen tili on ollut siitä saakka kun menimme naimisiin ja hyvin on toiminut. Toisaalta ei olla rikkaita, eikä tuloero ole suuri, niin voi olla sekin syynä siihen miksi tämä toimii meillä hyvin. Kummallakaan ei ollut omaisuutta ennen yhteenmuuttoa, joten talolaina on myös yhteinen.

Jos tuloerot ovat suuret suuntaan tai toiseen tai jos jompikumpi puolisoista käyttää rahaa holtittomasti, niin omat tilit on silloin kyllä tarpeen. Mutta toisaalta, jos meistä jommalla kummalla yhtäkkiä tulot nousisivat reilusti, niin tuskin siltikään omia tilejä laitettas, meille on hyvä näin.

Meillä omat tilit, jonne tulee palkat. Myös omat säästötilit, jonne saa itse säästää. Sitten yhteinen taloustili, josta menee kaikki yhteiset (myös lapsi) ja juoksevat kulut sekä yhteinen lainatili.

Toimii erinomaisesti. Taloustilille laitetaan suhteessa palkkaan. Omia rahojaan saa sitten käyttää ihan juuri niin kuin haluaa. Ostin itse juuri tonnin laukun, mies laittoi hifi-laitteisiin 3000 euroa. Ei tule riitaa, ei tarvi kytätä, mitä toinen rahoillaan ostaa. Saa itse ostaa hyvällä omalla tunnolla, mitä haluaa, jos varaa on. Niin ja saa sijoittaa osakkeisiinkin itse, kuten haluaa ja hoitaa omaa salkkuaan. Toimii!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:59"]

Toi on kyllä aika mielenkiintoinen lähtökohta, että 'se maksaa joka haluaa'. Eli siis jos minä haluaisin ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, minä maksaisin molempien matkan?

Ettekö te katkeroidu, kun vuodesta toiseen ostatte omilla rahoillanne vessapaperia, jota myös miehenne käyttää? Itse varmaan tulisin katkeraksi, jos rahamme ei olisi yhteistä. Alkaisin laskemaan ja vertaamaan. 

Musta tämä (rahankäyttö ylipäätään) on yksi isoimpia keskusteltavia asioita parisuhteen siinä vaiheessa kun muutetaan saman katon alle ja varsinkin jos hankitaan lapsia. En voisi ikinä kuvitella asuvani ihmisen kanssa, joka olisi näistä asioista aivan eri linjoilla. 

Miehelläni on työn puolesta paku. Perheemme henkilöauto on minun nimissäni ja kuljen sillä töihin. Tietysti myös maksan siihen bensat käyttötililtäni, koska yleensä bensa käy vähiin ja tankkaan työmatkallani ja pankkikorttini on linkitetty käyttötiliini. Vakuutukset maksetaan muiden laskujen tapaan siltä käyttötililtä missä eräpäivänä on parhaiten rahaa ja autosta puhutaan meidän autona. Jos lähdemme reissuun autolla perheen kesken, yleensä mies ajaa ja yleensä kuski on se, joka tankkaa. Olisi aika koomista, että minun pitäisi nousta autosta laittamaan minun pankkikorttini automaattiin, koska kyseessä on minun autoni :D Toki varmaan perusteltua olisi, että tässä yhteydessä laskuttaisin häneltä kilometrikorvauksia, kun olisimme matkalla tapaamaan HÄNEN sukulaisiaan. 

Kauhean nautinnolliselta kuulostaa yhteiselo :D

Ap

[/quote]

Jostain syystä ap haluaa ajatella, että kaikki ovat yhtä suppeasti ajattelevia kuin hän.

Jos minä ja vain minä haluan ulkomaille ja jos mies sinne mukaan lähtee vain siksi, että minä sitä haluan ja mies joutuu ottamaan palkatonta vapaata lähteäkseen mukaan, niin eikö ole oikeus ja kohtuus, että minä maksan hänen matkansa? Hänhän menettää palkkatuloja enemmän kuin mitä tuo matka maksaa! Ei, niitä me emme toisillemme korvaa, jos sitä aiot seuraavaksi kysyä, mutta tietty reiluus (siitähän sinä et näytä ymmärtävän mitään) suhteessa aiheuttaa sen, että miestä ei laiteta maksamaan kaikkea sitä, minkä nainen tahtoo.

Sinä tulet katkeraksi, jos ei ole yhteisiä rahoja ja se katkeruus tulee siitä, että mies ei enää maksakaan kynsilakkojasi ja kampaajakäyntejäsi. Kun molemmilla on omat rahat, ei se wc-paperi ole ongelma: kumpikin kun osaa sitä kaupasta tuoda siellä käydessään! Jos mies haluaa ostaa kukkakuvioista ylipehmeää, on asia OK, yhteiseen käyttöön se paperi menee ja hän tietää sen jo ostaessaan. Toistaiseksi meillä ei ole wc-paperi loppunut siksi, että on "toisen vuoro" sitä ostaa.

Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että teillä mies on autokuski, mutta sinä et osaa autoa tankata, jos mies ajaa. Aika usein olen nähnyt bensamittarilla porukoita, joissa kuski jää paikalleen istumaan ja vaikka joku takapenkkiläinen maksaa bensat. Ja miksi ihmeessä et aja autoasi vaan laitat miehen ajamaan: jos teillä kerran kaikki on yhteistä, niin luulisi miehenkin nauttivan, kun saisi olla kyytiläisenä eikä kuskina.

[/quote]

aika ihana loma, jos lomalle lähdetään niin, että minä ja vain minä haluan sinne ja mies lähtee mukaan koska minä haluan ja joutuu ottamaan vapaata töistä kun JOUTUU kanssani ulkomaille :D meidän ulkomaanreissut on yhteisiä päätöksiä, yhdessä sovittuja, yhdessä haluttuja ja yhdessä maksettuja. Eli jos minä haluaisin ulkomaille lomailemaan, niin joko lähtisimme sinne yhdessä perheenä tai en ollenkaan. En haluaisi matkustaa yksin. Jos mieheni ei haluaisi lähteä mukaan, en minä häntä pakottaisi ja maksaisi hänen matkaansa.  Jälleen kerran, kovin nautinnoliselta kuulostaa yhteiselo.

Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että miksi oletusarvoisesti kuvittelet, että minä katkeroituisin kun mies ei maksaisi kynsilakkojani (joita en muuten käytä). En ole missään kohtaa sanonut, että tienaisin meistä vähemmän tai tuhlaisin miestäni enemmän.

Ja mielelläni myös kiinnostaisi, että miten 'en osaa' tankata, kun kerran juuri samassa viestissä sanoin, että yleensä sitä minä tankkaan, kun bensavalo yleensä syttyy työmatkani aikana, jolloin käyn samalla tankkaamassa. Mieheni tykkää ajaa pitkiä matkoja ja koska auto on yhteinen (vaikka edelleen on minun nimissäni ja minun käytössä arkisin) miksi minun pitäisi vaatia häntä istumaan kyydissä, kun viihtyy mielummin kuskin penkillä? Siksi, koska nimeni lukee papereissa? Eikun sehän olikin sitä reiluutta, josta minä en ymmärtänyt mitään. "Mene sinne takapenkille nyt, tämä on MINUN autoni". 

Me siirretään kuukausittain yhtä paljon rahaa yhteiselle tilille. Siltä tililtä maksetaan kaikki, minkä voisi mitenkään käsittää yhteiseksi. Ei olla kovin nuukia asian suhteen, eikä ole tarvinut koskaan riidellä rahasta.

Omat tilit omat rahat. Mies on tililtään lyhentänyt asuntolainaa, minä ostan ruuat ja maksan laskut ym. Nyt tosin asuntolaina on maksettu pois niin että jatkossa sitten mieskin osallistuu noihin muihin menoihin. Ei tästä suuremmin ole tarvinut riidellä, joskus on ajateltu yhteistä tiliä, mutta mieluummin kuitenkin pidetään omat.