Lue keskustelun säännöt.
Lähes kaikki tuntemani 40v miehet tossin alla
24.08.2020 |
Minulla on erittäin laaja kaveripiiri, läheisiä ystäviä, harrastus kavereita, työkavereita ja olen paljon tekemisissä heidän kanssaan. Yks asia jaksa yllättää päivästä toiseen. Miehet ovat niin tossun alla kun olla ja voi. Mitään ei pystytä tekemään tai sopimaan ennen kuin vaimon kanssa on keskusteltu.
Minä tiedän kolmen lapsen isänä että asioista pitää keskustella mutta rajansa kaikella. Tiedän kyllä onko minulla sovittuja menoja ja jos ei ole, voin yleensä aina tehdä mitä haluan kunhan ilmoitan toiselle että mulla ois tämmöinen juttu. Yleensä ei tarvitse edes ilmoittaa. Eikä tarvitse vaimonkaan. Hän voi laittaa viestin että menee tyttöjen kanssa suoraan töistä terassilla käymään tai kylään kaverinsa luo... ja miksei voisi mennä. Tottakai voi jos meillä on ei ole mitään sovittua. Mutta näitä lukuisia miehiä ei saa mihinkään. Ovat tosi vaikeina aina kun yrittää jotain ehdottaa vaikka selkeästi itsekin haluaisivat mukaan. Harrastuksiinkaan ei pääse ilman lupaa. Miksi miehet alistutte moiseen ja miksi joku haluaa kieltää toiselta elämän. En ymmärrä!
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Meidän arki on todella kiireistä. On päivätyöt, yritys, lasten viennit ja haut ja harrastukset... minua ärsyttää miehen menot, koska meillä ei oikeasti ole aikaa edes toisillemme. Minäkin haluaisin mieheltäni joskus vaikka kolme kokonaista tuntia pelkkää hauskaa yhdessä oloa. Aina jos joku väli tulee että jotain ehtii, niin se menee sitten kavereille.
Minä aina perustelen kavereilleni ja muille läheisille että en voi nähdä heitä, kun ei minulla jää aikaa edes omalle perheellenikään.
Ensin perhe ja sitten ystävät.
Siihen se jääkin. Korkeintaan kerran kesällä pussikaljat.
Työelämä on armoton ja palkat paskat. Työttömänä on aikaa kasvattaa lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on hyvin yleistä ap:n kavereilla, niin silloin ap on se yhteinen nimittäjä.
Ilmeisesti muut eivät vaan halua lähteä hänen kanssaan ryyppäämään/viettämään aikaa ja käyttävät vaimojaan tekosyynä.
Yksi ystäväni erosi viime talvena miehestään, kun se mies oli niin perässävedettävä. Mihinkään ei pystynyt oma-aloitteisesti ja oli alkanut asennoitua vaimoonsa kuin äitiinsä.
Sehän on todella yleinen eron syy, että naiset eivät vaan enää halua katsella miestä, joka heittäytyy yhdeksi lapsista. Eli kai sellaisia miehiä on oikeastikin, joista ap puhuu.
Entisessä elämässä se oli helppo ja yksinkertainen tapa sanoa että ei nyt jaksa/ehdi/kiinnosta tms. Ajattelin kyllä että suurin osa ns normaaleista ihmisistä ymmärtää vitsin eikä "en saa lupaa heh heh" tarkoita sitä että asuisi jonkun tyrannin kanssa. Perheeseensä kyllästyneiden tai ikisinkkujen kavereiden on vaan vaikea ymmärtää että joillekin se koti -tai perheilta on se henkireikä viikottaisten bailausten ja lähibaariturinoiden sijaan. Varsinkin ruuhkavuosina kun muutenkin väsyttää ja on kiire koko ajan. Nyt karanneenakin olen mieluummin illat ja viikonloput lasteni kanssa, harmi että se monesti pitää taivuttaa rautalangasta aikuisille ihmisille..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koskeeko tämä tossun alla oleminen vain noin 40-vuotiaiden miesten ikäryhmää, mutta ainakin omasta ystäväpiiristäni tunnistan sen erittäin selvästi. Mitään päätöksiä he eivät kykene itsenäisesti tekemään ja kaikkeen on kysyttävä lupa kotoa erikseen. Siis IHAN kaikkeen.
Esimerkiksi muutama päivä sitten eräs ystäväni ihan vilpittömin silmin hehkutti pitkään minulle avovaimoaan ja sitä kuinka rento hän on, koska antaa kaverilleni luvan aina silloin tällöin pelata videopelejä... Kyseessä korkeakoulutettu lapseton pari.
Itse en ole ikinä onnistunut ymmärtämään miten tällainen 'äiti-poika -dynamiikka' voi millään tavoin toimia parisuhteessa, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, sillä selvä enemmistö tuntemistani suomalaisista sellaisessa parisuhteessa viihtyy.
Eikö naisilla mene jossain vaiheessa kunnioitus tämänlaisia miehiä kohtaan? Minulla on ainakin aina kadonnut kaikki halu ja intohimo kuin seinään sellaista naista kohtaan, joka on yrittänyt jonkinlaista käskyttämistä tai määräilyä. Välitön mielleyhtymä omaan äitiini ja hänen käytökseensä.
Sitten on meitä vapaankasvatuksen hedelmiä, joita äiti ei ole käskyttänyt ja ollut vain tyytyväinen esikoispojan ensimmäisistä känneistä, pilvikokeiluista ja aiheutetuista teiniraskauksista.
Ei koskaan ole tarvinnut kysellä äidiltä että mitä saa tehdä. Poikana ja miehenä saa tehdä ihan mitä vaan, jos ei jää kiinni ja ei pidä myöntää jos jää.
Eihän yh-äitillä ollut aikaa paimentaa poikiaan, kun teki pitkää päivää. Kävin vain rahaa aina kyselemässä ja sitten mentiin taas lintsille ja kamppiin tyttöjä tapailemaan.
Mukava olla sellaisen kanssa joka sanelee selvät säännöt vaikka siitä ettei olutta ole soveliasta juoda arkisin, kun se väsyttää työtätekevää yms.
Kyllä minäkin allekirjoitan tämän, että ei silloin 70-80 luvulla äidit monesti juurikaan kuria pitänyt. Siihen aikaan uskottiin vapaaseen kasvatukseen. Toki moni lapsi silloinkin sai vielä selkäänsä, mutta yleensä se oli isä joka antoi fyysistä kuritusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@lfamies kirjoitti:
Entisessä elämässä se oli helppo ja yksinkertainen tapa sanoa että ei nyt jaksa/ehdi/kiinnosta tms. Ajattelin kyllä että suurin osa ns normaaleista ihmisistä ymmärtää vitsin eikä "en saa lupaa heh heh" tarkoita sitä että asuisi jonkun tyrannin kanssa. Perheeseensä kyllästyneiden tai ikisinkkujen kavereiden on vaan vaikea ymmärtää että joillekin se koti -tai perheilta on se henkireikä viikottaisten bailausten ja lähibaariturinoiden sijaan. Varsinkin ruuhkavuosina kun muutenkin väsyttää ja on kiire koko ajan. Nyt karanneenakin olen mieluummin illat ja viikonloput lasteni kanssa, harmi että se monesti pitää taivuttaa rautalangasta aikuisille ihmisille..
Kyllä se näin on. Ei sitä vaan jaksa enää kiinnostua jostain biletysmeiningeistä, ne jäi sinne teiniaikaan. Voisin kyllä tavata kavereitani silloin tällöin tylsästi koti-illoissa ruokaa laittaen ja telkkua katsellen, tai vaikka mökillä. Mutta kun ei sellainen sitten taas kiinnosta heitä ja jos ne sinne mökille tuleekin, ne kännää älyttömästi, mitä en taas itse jaksa katsella. Ihan kuin jotkut olisivat vähän jääneet sinne teinin tasolle, tai eivät ainakaan ole sinut vanhenemisensa kanssa. Tai sitten heillä on huono olla/huono parisuhde, jos pitää aina olla nuppi sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koskeeko tämä tossun alla oleminen vain noin 40-vuotiaiden miesten ikäryhmää, mutta ainakin omasta ystäväpiiristäni tunnistan sen erittäin selvästi. Mitään päätöksiä he eivät kykene itsenäisesti tekemään ja kaikkeen on kysyttävä lupa kotoa erikseen. Siis IHAN kaikkeen.
Esimerkiksi muutama päivä sitten eräs ystäväni ihan vilpittömin silmin hehkutti pitkään minulle avovaimoaan ja sitä kuinka rento hän on, koska antaa kaverilleni luvan aina silloin tällöin pelata videopelejä... Kyseessä korkeakoulutettu lapseton pari.
Itse en ole ikinä onnistunut ymmärtämään miten tällainen 'äiti-poika -dynamiikka' voi millään tavoin toimia parisuhteessa, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, sillä selvä enemmistö tuntemistani suomalaisista sellaisessa parisuhteessa viihtyy.
Eikö naisilla mene jossain vaiheessa kunnioitus tämänlaisia miehiä kohtaan? Minulla on ainakin aina kadonnut kaikki halu ja intohimo kuin seinään sellaista naista kohtaan, joka on yrittänyt jonkinlaista käskyttämistä tai määräilyä. Välitön mielleyhtymä omaan äitiini ja hänen käytökseensä.
Sitten on meitä vapaankasvatuksen hedelmiä, joita äiti ei ole käskyttänyt ja ollut vain tyytyväinen esikoispojan ensimmäisistä känneistä, pilvikokeiluista ja aiheutetuista teiniraskauksista.
Ei koskaan ole tarvinnut kysellä äidiltä että mitä saa tehdä. Poikana ja miehenä saa tehdä ihan mitä vaan, jos ei jää kiinni ja ei pidä myöntää jos jää.
Eihän yh-äitillä ollut aikaa paimentaa poikiaan, kun teki pitkää päivää. Kävin vain rahaa aina kyselemässä ja sitten mentiin taas lintsille ja kamppiin tyttöjä tapailemaan.
Mukava olla sellaisen kanssa joka sanelee selvät säännöt vaikka siitä ettei olutta ole soveliasta juoda arkisin, kun se väsyttää työtätekevää yms.
Kyllä minäkin allekirjoitan tämän, että ei silloin 70-80 luvulla äidit monesti juurikaan kuria pitänyt. Siihen aikaan uskottiin vapaaseen kasvatukseen. Toki moni lapsi silloinkin sai vielä selkäänsä, mutta yleensä se oli isä joka antoi fyysistä kuritusta.
Missähän päin Suomea sitä vapaata kasvatusta 70-luvulla harrastettiin? Ei ainakaan meillä eikä kenenkään tuntemani saman ikäluokan perheessä. Veikkaan että oli pienen humanistihippipiirin villitys koko vapaa kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä on joko tossun alla tai sitten yksin. Näin se menee monella. Se on myyjän markkinat eikä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on joko tossun alla tai sitten yksin. Näin se menee monella. Se on myyjän markkinat eikä muuksi muutu.
Aina naiset ovat olleet kotona boosseja. Miehet kaikkialla muualla. Se on ollut se perinteinen ja parhaiten toimiva työnjako. Nykyään vaan tätä perinteistä kuviota hämmennetään tasa-arvolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tuttavapiiri sinulla. Ehkä eivät ole ihan niin hyviä kavereitasi kuin luulet, ja eivät vain halua viettää kanssasi aikaa? Vaimo tai tyttöystävä kelpaa tekosyyksi.
Minullakin on laaja kaveripiiri. Pikkulasten isät ja äidit eivät koskaan sovi mitään suoraan, vaan keskustelevat ensin kumppaninsa kanssa. Niinkuin tietysti kuuluukin. Jos toinen menee jonnekin, toisen täytyy olla kotona, eikä kukaan toisen aikuisen puolesta sitä voi luvata.
Sen sijaan en ole huomannut, että lapsettomat ystävät kyselisivät mitään lupia koskaan. Jos kyse on pitemmästä jutusta, vaikka viikonloppureissut, yleensä ihmiset haluavat puolisolta varmistaa ettei ole mitään yhteistä joka on omasta kalenterista jäänyt merkkaamatta.
Sen sijaan kaljalle tai leffaan menoon ei kukaan lapseton ole ainakaan minun nähteni puolison lupaa tarvinnut. Toisilla pariskunnilla on kyllä tapana ilmoittaa kumppanille tarkkaan missä milloinkin ovat. Itse kuulun siihen väkeen jolla ei. Sekä minulla että puolisolla on epäsäännölliset työajat, en minä koskaan oleta että hän olisi kotona jos ei ole ilmoittanut. Enkä itsekään mitään raportoi jos jään kaupungille tai poikkean ystävälle kylään. Saatan kyllä soittaa jos haluan pyytää häntä vaikka mukaan. Ja jos minun täytyy tietää vaikkapa päivällisen vuoksi mihin aikaan toinen tulee kotiin, voin soittaa ja kysyä sitä itsekin. Raportoida ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tussun alla kuin taivasalla. 🤤
Niin on siippakin usein sanonut, kun oikein PYYTÄÄ istumaan kasvoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koskeeko tämä tossun alla oleminen vain noin 40-vuotiaiden miesten ikäryhmää, mutta ainakin omasta ystäväpiiristäni tunnistan sen erittäin selvästi. Mitään päätöksiä he eivät kykene itsenäisesti tekemään ja kaikkeen on kysyttävä lupa kotoa erikseen. Siis IHAN kaikkeen.
Esimerkiksi muutama päivä sitten eräs ystäväni ihan vilpittömin silmin hehkutti pitkään minulle avovaimoaan ja sitä kuinka rento hän on, koska antaa kaverilleni luvan aina silloin tällöin pelata videopelejä... Kyseessä korkeakoulutettu lapseton pari.
Itse en ole ikinä onnistunut ymmärtämään miten tällainen 'äiti-poika -dynamiikka' voi millään tavoin toimia parisuhteessa, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, sillä selvä enemmistö tuntemistani suomalaisista sellaisessa parisuhteessa viihtyy.
Eikö naisilla mene jossain vaiheessa kunnioitus tämänlaisia miehiä kohtaan? Minulla on ainakin aina kadonnut kaikki halu ja intohimo kuin seinään sellaista naista kohtaan, joka on yrittänyt jonkinlaista käskyttämistä tai määräilyä. Välitön mielleyhtymä omaan äitiini ja hänen käytökseensä.
Sitten on meitä vapaankasvatuksen hedelmiä, joita äiti ei ole käskyttänyt ja ollut vain tyytyväinen esikoispojan ensimmäisistä känneistä, pilvikokeiluista ja aiheutetuista teiniraskauksista.
Ei koskaan ole tarvinnut kysellä äidiltä että mitä saa tehdä. Poikana ja miehenä saa tehdä ihan mitä vaan, jos ei jää kiinni ja ei pidä myöntää jos jää.
Eihän yh-äitillä ollut aikaa paimentaa poikiaan, kun teki pitkää päivää. Kävin vain rahaa aina kyselemässä ja sitten mentiin taas lintsille ja kamppiin tyttöjä tapailemaan.
Mukava olla sellaisen kanssa joka sanelee selvät säännöt vaikka siitä ettei olutta ole soveliasta juoda arkisin, kun se väsyttää työtätekevää yms.
Kyllä minäkin allekirjoitan tämän, että ei silloin 70-80 luvulla äidit monesti juurikaan kuria pitänyt. Siihen aikaan uskottiin vapaaseen kasvatukseen. Toki moni lapsi silloinkin sai vielä selkäänsä, mutta yleensä se oli isä joka antoi fyysistä kuritusta.
Missähän päin Suomea sitä vapaata kasvatusta 70-luvulla harrastettiin? Ei ainakaan meillä eikä kenenkään tuntemani saman ikäluokan perheessä. Veikkaan että oli pienen humanistihippipiirin villitys koko vapaa kasvatus.
No en minä ainakaan missään hippiperheessä kasvanut. Eniten se meni mulla ja kavereillani niin, että äidit ei pitäneet kuria ollenkaan ja isät olivat liiankin julmia. Toki joillakin kavereillani myös äidit oli väkivaltaisia, mutta yleensä se oli isä. Eli tuli vähän kahtiajakoinen kasvatus, samaan aikaan toinen vanhempi antoi lapsen tehdä mitä tahansa, mutta toinen veteli remmillä pienestäkin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ystäväni erosi viime talvena miehestään, kun se mies oli niin perässävedettävä. Mihinkään ei pystynyt oma-aloitteisesti ja oli alkanut asennoitua vaimoonsa kuin äitiinsä.
Sehän on todella yleinen eron syy, että naiset eivät vaan enää halua katsella miestä, joka heittäytyy yhdeksi lapsista. Eli kai sellaisia miehiä on oikeastikin, joista ap puhuu.
Se ei tee aikuista, että viettää vapaa-aikansa kavereiden kanssa notkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset pitävät itseään perheen pomona, joka hoitaa kaiken ja määrää kaiken, ja ilman hänen lupaansa ei saa tehdä mitään. Vastenmielinen ilmiö. Ei toki kuulu miehenkään pomottaa, vaan yhdessä sovitaan asiat ja kumpikin joustaa.
Nauttivatko naiset tästä Roolista? Sillä niin yleistä se tuntuu olevan ja varmasti myös naiset itsekin tunnistavat tämän ilmiön.
Kuvitteletko etteivät nämä naiset tarkasta puolisoltaan onko meno ok?
No meillä ei mies enää nykyään vaan välitä lähteä esim. työpaikkansa juhliin. Sanoo sitten jotain lapsista tai perheestä tai vaikkapa kotitöistä syyksi. Itse yritän kyllä aina tuuppia lähtemään, mutta luulenpa että työkaverit pitävät minua pirttihirmuna.
Vaimot varmaan panevat näitä "miehiään" myös sträppärillä perseeseen joka ilta päivän päätteeksi.
Sitten on meitä vapaankasvatuksen hedelmiä, joita äiti ei ole käskyttänyt ja ollut vain tyytyväinen esikoispojan ensimmäisistä känneistä, pilvikokeiluista ja aiheutetuista teiniraskauksista.
Ei koskaan ole tarvinnut kysellä äidiltä että mitä saa tehdä. Poikana ja miehenä saa tehdä ihan mitä vaan, jos ei jää kiinni ja ei pidä myöntää jos jää.
Eihän yh-äitillä ollut aikaa paimentaa poikiaan, kun teki pitkää päivää. Kävin vain rahaa aina kyselemässä ja sitten mentiin taas lintsille ja kamppiin tyttöjä tapailemaan.
Mukava olla sellaisen kanssa joka sanelee selvät säännöt vaikka siitä ettei olutta ole soveliasta juoda arkisin, kun se väsyttää työtätekevää yms.