Mistä koiraroduista et pidä?

kaikki pitkänokkaiset ja pystykorvaiset. Samoin kaikka havannesit yms. muotopuoliotukset on ihan kamalia.

En tykkää karvattomista koirista tai tosi lyhytkarvaisista, esim. vinttikoirat tai dobermannit. En tykkää myöskään mistään kissaa pienemmistä enkä räkyttävistä terriereistä. Pelkään eniten pieniä haukkuvia koiria, isot on yleensä rauhallisempia ja ei herätä mitään pelkoja. Enkä tykkää mistään namaa lytyssä roduista myöskään.

Tykkään isoista karvaisista nallekarhuista! Esim. kultainennoutaja, nöffe, berni, kiinan pystykorva jne.

Minä vastaavasti en pidä pienistä koirista. Chihut ovat ehkä kamalimpia, koska ne tuntuvat poikkeuksetta olevan raivohulluja sekopäitä, mutta myös kaikki muut pienet seurakoirat, pinserit, terrierit, pienet snautserit ja pystykorvat, joiden räksytys käy hermoille.

Koirien käyttäytyminen on toki isolta osin opittua ja koulutuksen tulosta, ilmeisesti sitten on niin, että erityisesti pienten koirien omistajat laistavat sen, koska koiraa voi hallita voimalla ja sen voi aina nostaa kassiin tai kainaloon. Toivoisin, että kaikki koiranomistajat kasvattaisivat lemmikkinsä hyvin käyttäytyviksi, sosiaalisiksi ja pelottomiksi, sitä kautta ei tarvitsisi räksyttääkään.

En tykkää mistään koiraroduista tai koirista ylipäätään.

Tykkään koirista, mutta joitakin rotuja kuten ranskanbuldoggeja käy vain sääliksi. :( Selkävikaisia, hankala hengittää ja erittäin lyhyt elinajanodote.

Ulkonäön puolesta en pidä lyttykuonoista (käy sääliksi lähinnä), rotan näkösistä koirista eli pienistä ja lyhytkarvaisista sekä osittain tai täysin kaljuista koirista.

Järjettömiä rotuja suomessa kaikki, jolla ei ole karvaa tai puuttuu kunnon aluskarvoitus. Tälläistä koiraa en missään nimessä ottaisi, niitä saa olla pukemassa jo syksyllä...

Ei voi sanoa muuten, että ei pitäisi jostakin rodusta, koiriahan ne kaikki on luonteeltaan ja tavallaan kuitenkin niin samanlaisia. Huonot kokemukset johtuu niistä omistajista.

Mä tykkään kaikista koirista. Mun mielestä on yhtä älytöntä inhota koiria kuin joidenkin mielestä on inhota lapsia.

Minäkään en pidä isoista koirista, ne vaan eivät ulkomuodollaan herätä mussa mitään tunteita koska tykkään että koira näyttää suloiselta ja veikeältä mitä isot koirat ei yleensä ole. Usot koirat ovat ärsyttäviä etenkin jos saavat juosta vapaana kohti. Pelkoa en tunne mutta inhotusta kyllä.

 En välitä myöskään liian lyhytkarvaisista koirista koska näyttävät ihan ruipeloilta.

Joo tidän että perusteluni ovat hölmöjä mutta minkäs teet, kun en pidä niin en pidä.

En tykkää ns koirannäköisistä/sudennäköisistä koirista, etenkään isoista. Kaikki haukkuvat metsäkoirat pitkällä kuonolla eivät vaan vetoa.

En pidä räksyttävistä pikkukoirista, vinttikoirista enkä siperianhuskyjen tyyppisistä pystykorvista. Jos ottaisin koiran, se olisi jokin iso nallekarhumainen rotu (esim. berninpaimenkoira).

Mäyräkoirista, jotka ei mahdu jääkaappiin kuin sillä lailla 45 asteen kulmassa.

Jännä juttu miten moni sanoo pikkukoirien räksyttävän mutta itse en ole sellaiseen vielä 2kk sisällä törmännyt kun omaa pentuamme olemme ulkona käyttäneet...ehkä meillä päin sitten osataan kasvattaa koiria paremmin olivat sitten isoja tai pieniä?

No yksi susikoira täällä kyllä terrorisoi ja louskuttaa...

Minä taas inhoan isoja suden näköisiä koiria tai isoja läähättäviä karvakasoja (rotuja en osaa sen paremmin mainita). Pienet koirat on enemmän mun juttu. Koiran pitää olla sen kokoinen että se mahtuu hyvin autoon eikä ole koko ajan edessä kotona...siskollani on kaksi isoa koiraa ja mulla menis hermot kun ne pyörivät koko ajan edessä ison kroppansa kanssa.

Tykkään kyllä kaikista koirista, mutta on paljon rotuja joita en itselleni ottaisi. Näihin kuuluu kaikki yli 20 kg painavat rodut esimerkiksi, syystä että pienet on kaupungissa vaan kätevämpiä varsinkin jos haluaa pitää enemmän kuin yhtä koiraa. En myöskään ottaisi ihan ääripientä koiraa, jonka kanssa saisi olla koko ajan varuillaan ettei toiset koirat vahingossakin satuta.

En voi sietää noutajia, niistä saa jotenkin tylsämielisen vaikutelman. Ehkä poikkeuksena jotkut oikeasti työlinjaiset noutajat, mutta siis sellaiset sohvaperunakultsut ja -labukat.

Tykkään klassisista palveluskoirista ja terriereistä. Sellaisista nyrkillätapettavista seurakoirista en pidä (yorkki, chihu), mutta esim. jo työkäyttöön kehitetyt pienet terrierit ovat mainioita, samoin kääpiösnautserit.

Pitbull-tyyppisiä koiria en inhoa, mutta ihmiset, jotka sellaisen itselleen kotiinsa syystä x tarvitsevat, koen vaistomaisesti jotenkin vastenmielisiksi. Sama kyllä pätee kaikenlaisiin munanjatkerotuihin, joita hankitaan muusta syystä kuin aidosti harrastuskäyttöön. Tai siis ihan mihin tahansa rotuihin, jotka on jalostettu työkäyttöön, olipa kyse huskysta tai bordercolliesta. Tekee pahaa nähdä sellaisia puhtaasti sohvaperunan asemaan pakotettuina.

Yleisesti kaikki huonosti koulutetut koirat ärsyttävät. Niitä kun ei sitten saa edes komentaa, ettei Fifi saa traumoja.

Semmoinen koiraksi kasvatettu elukka on mukava näköön tai kokoon katsomatta ja väitän, että koira kuin koira on onnellisempi, kun sillä on käytöstavat (=rajat) tiedossa. Monesta huonosti käyttäytyvästä näkee, että koira on enemmänkin hämillään siitä, että hänen pitäisi johtaa laumaa.

16 kanssa aikalailla samoilla linjoilla!

Labbikset ovat jotenkin vaan ärsyttäviä! Mutta jos se on työkoirana niin ok.

Mielestäni kaikki koirat joita käytetään johonkin ovat hienoja. Vaikka metsästykseen, tullissa, valjakko ajossa. 

Arvostan kasvattajia, jotka pyrkivät tekemään terveitä käyttökoiria. 

Suurimmalla osalla se musti tai fifi vaan on..

Minä taas en voi tajuta miksi joku haluaisi itselleen esim ison ajokoiran tai minkä lie jos ei tee sellaisella mitään. Kaupunkilaiset harvemmin sellaista tarvitsee joten paljon järkevämpää valita kaveriksi sinne kerrostaloon pieni seurakoira joka on seurakoiraksi tarkoitettukin. Monesti näkee miten joillekin etenkin miehille se iso louskuttaja on vain peniksen jatke jota on kiva repiä remmin perässä pitkin asfalttia...

Itse olin aikaisemmin koirarakas ja aktiivinen koiraharrastaja. Nyt, kun omista koirista jouduttu luopumaan koirien vanhuuden ja sairauksien takia ja pojan allergian takia ei uusia karvaelukoita taloon voi ottaa, olen huomannut vältteleväni melkein kaikkia koiria. En tykkää monestakaan koirasta enkä mitenkään aktiivisesti pyri tutustumaan tai esim. tuttujen koiriakaan en tykkää juuri silitellä tai rapsutella, velipojan isoa setteriä jopa lähes inhoan. En tykkää koirien hajusta (vaikka aikaisemmin kuului asiaan) enkä niiden tuomasta sotkusta, kuolasta, karvoista. Vähiten tykkään näistä metsästystyyppisistä koirista kuten pystykorvat, toinen epämiellyttävä ryhmä kaikki lyhytkuonoiset ruttunaamarodut.

Ehkä se meikäläisen koiravaihe sitten vaan oli ja meni? Tai ehkä sitten, kun pojat muuttaa n. kymmenen vuoden päästä pois kotoa, meillekin tulee sitten joku pienikokoinen siisti koira taloon, saa nähdä... Todennäköisesti olisi pieni tai keskikokoinen villakoira - tai toisena vaihtoehtona lapsuuden  unelma saluki (juu, ei ole pieni mutta on siisti...).

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 12:13"]

16 kanssa aikalailla samoilla linjoilla!

Labbikset ovat jotenkin vaan ärsyttäviä! Mutta jos se on työkoirana niin ok.

Mielestäni kaikki koirat joita käytetään johonkin ovat hienoja. Vaikka metsästykseen, tullissa, valjakko ajossa. 

Arvostan kasvattajia, jotka pyrkivät tekemään terveitä käyttökoiria. 

Suurimmalla osalla se musti tai fifi vaan on..

[/quote]

Niin siis eikö koira vaan saisi olla? Täh en nyt ihan tajunnut...ok jos joku tarvii itselleen esim metsästyskoiran mutta jos ei tarvitse niin mitä vikaa on ihan vaan seurakoirassa? Tarviiko tosiaan lemmikille olla aina jokin käyttötarkoitus? Minusta ei...