Lue keskustelun säännöt.
Neljänkympin kriisi :( Ovatko muut kipuilleet?
11.09.2013 |
Onkohan mulla neljänkympin kriisi vai alavien vaihdevuosien tuoma hormoonihäiriö , kun mieli tuntuu olevan turhan herkällä ?
Kolmenkympin kriisistä puhutaan , mutta ainakin itselläni se vaihe meni suht kivuttomaksi, mutta nyt nelkyt tultua täyteen olo on niin hakea, ja asioihin tuntuu jääneen kiinni.
Tuntuu niin vaikealtaelää vaihetta jossa yhtä aikaa joutuu pakkamaan erkoisen muuttokuormaa, saattanaan kuopuksen kouluteille ja todeta ettei omia vauvoja enää tule.
Samaaan aikaa toiset ystävät ilmoittavat iltatähdestä ja pyytävät kummiksi kun seuraavassa puhelussa voi olla taas ikävä viesti läheiden sairastumisesta.
Omat ja appivahmennat vanhenevat, kitkuttelevat kotona ja odottvat apuaisi arkiaslareisiin.Tädit ja sedat jotka ovat olleet nuoruudessasi tukena dementoituvat eikä enää tunnista. Heidän kohtaaminen aiheuttaa ahdistusta kun tajuaa , että se että itse vanhenee onkin totta. Elämää on takanapäin enemmän kun päiviä edessä. Hautajaisiin tulee kutsuja enemmän kun häihin.
Yksityäsiten esineiden arvo kasvaa, kun huomaa sen antajan jo poistuneen.Kun maljakko särkyy, sirpalita kerätessään huomaa kaipaavansa sen antajaa.Tärkeiden tapahtumien muistot nousee haikeana mieleen. Tämän olin saanut rippi, ylioppilas tai hää lahjaksi. Huomaa, ettei ole kiintynyt niinkään esineisiin vaan niihin muistoihin.
TOKI elämässäni on enenmmän iloisia hetkiä. Työ/ kotikiireiden keskellä harrastan paljon. Joten on alkanut tekemään enemmän juuri sitä mitä itse haluaa. Oman ajan ottamisesta on tullut itsestään selvää ja nouttii siitä vapaudesta ettei tarvitse aina kiiruhtaa päiväkoyiin.
Mutta tunnistaako kukaan muu 40+ itsessään noita haikeita ajatuksia?
Ps antteksi typot,yms. Jostain syystä phone ei anna nyt jälkikorjata tekstiä.
Kommentit (25)
Muiden kokemuksia on aika avartavaa lukea. Vertaistuki toimii siis tässäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:40"]
Tästä on tehty väitöskirjakin, jossa oli nimenomaan naisilla havaittavissa keski-iässä "sekoilu-huippu", jossa haettiin "uutta suuntaan" elämälle. Miehillä ei vastaavaa ollut havaittavissa, vaan miehet "sekoilivat" tasaisesti pitkin elämänkaartaan...
[/quote]
Buahhah... Ainakin omassa tuttavapiirissäni ja suvussani myös miehillä on ihan yhtä lailla ollut keski-iässä irtiottoja ja totaalisia elämänmuutoksia. Joku on vaihtanut vaimon 15 vuotta nuorempaan naiseen. Yksi keksi että hän haluaa henkistyä, tuli uskoon ja lähti luostarielämään, johon kuitenkin kyllästyi puolessa vuodessa, jonka jälkeen on sekoillut alkoholin kanssa kovasti. Moni on irtisanoutunut ja lähtenyt opiskelemaan uutta ammattia.
[/quote]
Mä osoittain allekinrjoitan tämän . Nykysin tulee tehtyä ratkaisuja joita ei aijemmin missään nimessä olsi tehnyt. Sekoileman en ole kyllä ryhtynyt, en ainakaan myönnä;) Mutta toisaalta on tullut sellsita ise varmutta ja itsekkyyttä, jonka voimsta tekee nyt ai ei koskaan atkaisuja : esin irtisnoutuu virastaan-- omalla kohdallani nää repäsyt on ovat kyllä olleet jälkeenkin päin oikeita ratkaisuja.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:16"]
Minua kipuiluttaa se, että tulee 40 täyteen ensi vuonna, enkä ole vielä edes aloittanut elämistä. Minulla ei ole miestä, ei lapsia, ei koulutusta, ei mitään. Kammottaa se, että hauta lähenee päivä päivältä ja nuoruus on mennyttä, mutta elämä elämättä.
Syy miksi näin käynyt on opiskeluaikana alkanut masennus johon ei lääkehoidot auttaneet, joten aloin lääkitä viinalla. Tuossapa sitä on tullut pari vuosikymmentä ryypättyä ja oltua masentunut. Nyt olen sen puolesta kuivilla, mutta ahdistaa että enää ei voi monia asioita toteuttaa...
[/quote]Esimerkiksi mitä ei
[/quote]
Lapsen tai lasten hankkiminen esimerkiksi, kun ei ole sitä miestäkään. Eikä oikein tunnu että enää löytyykään. Samoin olisin halunnut jonkinlaisen työuran, ehkä muuttaa ulkomaille jne, mutta nämä on aika mennyttä kun takana on keskenjätetyt opinnot aikoinaan vaan. Toisaalta teen sentään sen opiskelemani alan työtä, eli tilanne ei ole huonoin mahdollinen, mutta en voi edetä enkä vaihtaa työpaikkaa koska nykyisin minnekään ei pääse ilman tutkintoa.
[/quote]
Ongelmasi ei ole ikäsi, se on tekosyy, joilla selität nuo kaipaamasi asiat. Aikaisemmin tekosyysi oli eri, eikö näin?
[/quote]
ihmisen rajat on aikalailla ne mitkä hän itselleen asettaa. Maailma on suuri, ei se oli pelkästään Suomi ja täällä pätevät toimintatavat. Jos minä olisin sinä repäisisin itseni irti, alkaisin tosissani pohtimaan mitä tehdä elämälleen, ehkä muuttaisin ulkomaille tekemään töitä. Vaikka jonkin hyväntekeväisyysjärjestön kautta, mistä saisi palkan ja huimaa elämänkokemusta. Tämä siis lainaamani alkup henkilölle.
Minä olen myös pian 40 ja parantumassa masennuksesta. Tuntuu, että elämässä on ihan todellatodella paljon mahdollisuuksia olla onnellinen. Harmittaa toki hukatut vuodet, mutta nyt katson eteenpäin. Elämä on ihan mahtava juttu :)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:40"]
Ongelmasi ei ole ikäsi, se on tekosyy, joilla selität nuo kaipaamasi asiat. Aikaisemmin tekosyysi oli eri, eikö näin?
[/quote]
Ällöttää kaltaisesi ihmiset, joille kaikki on aina "tekosyytä". Nr. 11 voi varmasti tehdä vielä montakin asiaa elämässään, mutta on todellakin eri asia ryhtyä toteuttamaan unelmiaan 4-kymppisenä kuin 2-kymppisenä, etenkin jos takana on 20 vuotta kestänyt masennus ja alkoholismi. Ei tuosta tilanteesta lähetä esim. parisuhdetta rakentamaan kuten nuorempana tai edes tilanteesta, jossa takana on jo avioero tms.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:16"]
Minua kipuiluttaa se, että tulee 40 täyteen ensi vuonna, enkä ole vielä edes aloittanut elämistä. Minulla ei ole miestä, ei lapsia, ei koulutusta, ei mitään. Kammottaa se, että hauta lähenee päivä päivältä ja nuoruus on mennyttä, mutta elämä elämättä.
Syy miksi näin käynyt on opiskeluaikana alkanut masennus johon ei lääkehoidot auttaneet, joten aloin lääkitä viinalla. Tuossapa sitä on tullut pari vuosikymmentä ryypättyä ja oltua masentunut. Nyt olen sen puolesta kuivilla, mutta ahdistaa että enää ei voi monia asioita toteuttaa...
[/quote]Esimerkiksi mitä ei
[/quote]
Lapsen tai lasten hankkiminen esimerkiksi, kun ei ole sitä miestäkään. Eikä oikein tunnu että enää löytyykään. Samoin olisin halunnut jonkinlaisen työuran, ehkä muuttaa ulkomaille jne, mutta nämä on aika mennyttä kun takana on keskenjätetyt opinnot aikoinaan vaan. Toisaalta teen sentään sen opiskelemani alan työtä, eli tilanne ei ole huonoin mahdollinen, mutta en voi edetä enkä vaihtaa työpaikkaa koska nykyisin minnekään ei pääse ilman tutkintoa.
[/quote]
Ongelmasi ei ole ikäsi, se on tekosyy, joilla selität nuo kaipaamasi asiat. Aikaisemmin tekosyysi oli eri, eikö näin?