Koronasumu ja ahdistus

Sanottakoon tästä vielä sen, että hetkellisen vapauden tunteen koin äskettäin matkustaessani bussilla keskustaan koronatestiin. Vapaus, että edes hetkeksi pääsen muualle ja näen muita maisemia kuin lähiöni kadut. Miettikääpä sitä. Ja bussilla vielä takaisin kotiin, jossa saan nyt odottaa testituloksen varmistumiseen asti.

Mulla oli keväällä vaikeaa mutta nyt olen jo jokseenkin tottunut.

Tilailen vaatteita zalandolta ... kotona käytettäväksi. Siis kotivaatteita. Mihinkäs mä tästä nyt menisin, etätöitä vaan. Mies on etätöissä ja omillaan asuvat lapset myös. 

Ehkä ensi vuonna on vilkkaampaa taas. 

Olisiko jokin projekti mahdollista kehittää, johon menee useampi kuukausi? Tarvitsisit todella jotakin, joka imaisisi mukanaan niin hyvin, ettet kyseisinä hetkinä ajattelisi vallitsevaa tilannetta.

Hyvä kysymys. Ei mua varsinaisesti ahdista, enemmänkin vaan v***ttaa. Mutta onhan tää sellaista paikallaan oloa. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, kun ei tiedä, milloin aivastaa tai muuten tulee jotain, minkä vuoksi ei voi tehdä suunnittelemaansa asiaa. Tai ainoastaan kotona tehtäviä asioita voi suunnitella. Elämä on kuin Päiväni murmelina -leffassa eli aamulla kaikki eilinen alkaa taas alusta. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Pitäisi varmaan keksiä itselleen jokin projekti. Noh, olin miettinyt, että kun pääsen eläkkeelle, alan hankkia kaiken mahdollisen tiedon syvänmerenhaudoista. Ehkä sen aika onkin jo tänä syksynä. 

Itselläni huolet kyllä unohtuu, kun miettii että samassa tilanteessa ovat miljoonat muutkin ihmiset ja monella tilanne on vielä hyvin paljon ikävämpi. Minulla on sentään katto pään päällä, rahaa tilillä ja perhe ja läheiset terveenä, joten muistan olla kiitollinen näistä, vaikka tämä muuten ahdistavaa aikaa onkin. Vuoden päästä asiat on jo varmasti paremmin.

Tiedän tunteen. Mulla on vielä työ pitkälti tapahtumien järjestämistä, ja tässä joutuu koko ajan säätämään, mitä järjestetään mitenkin, voiko pitää läsnätapahtumia, pidetäänkö kokonanaan etänä vai hybridinä vai pidetäänkö ollenkaan. Päätöksiä pidätellään viime tippaan, kun toivotaan, että josko sittenkin voisi järjestää... Ihan kuin se jotain nyt muuttaisi, parempi olisi tehdä päätös ja elää sitten sen mukaan. 

Viime keväältä peruuntui yksi tosi iso tilaisuus (n. 3000 osallistujaa), jota olin valmistellut reilun vuoden. Se koko työ, vuoden työ, valui hukkaan. No joo, JOS tapahtuma pystytään järjestämään sellaisenaan ensi vuonna, osa työstä on jo tehty. 

Ahdistaa, hiljattain mietin olenko jopa vähän masentunut, vaikka en yleensä ole mitenkään masennukseen taipuvainen ihminen. Vaikka yritän olla iloinen kodista ja terveistä lapsista (nuoria aikuisia).

Tosiaan, tuo Päiväni murmelina on hyvä vertaus. Kaikki olemme etätöissä, niinpä kaikki lounaatkin syödään kotona. Kyllähän siinä tietysti säästääkin, mutta astianpesukone käy joka ikinen päivä. Pitäisi tietysti olla iloinen, että astianpesukone on olemassa, mutta olen lopen kyllästynyt tuon härvelin jokapäiväiseen tyhjentämiseen (vaikka muutkin kyllä tyhjentävät sitä, silti). 

Ja nyt tunnustan. Vietimme viime viikon miehen kanssa Virossa. Omalla autolla, huolellisesti käsihygieniaa ja turvavälejä noudattaen. Kävelimme tai autoilimme, ei julkisia kulkuvälineitä. Söimme ainoastaan ulkona terasseilla. Laivalla paikat väljässä loungessa. - - -   Ja meillä oli IHANAA. 

Niin. Miettikääpä, jos kaikki olisivat käyttäytyneet hyvin - käyttäisivät maskia, eivät yskisi käteen tai peittämättä suuta, eivät kävisi ravintoloissa tms syömässä, niin korona olisi jo tukahdutettu eikä olisi huolen häivää. Mutta ei. Tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään, kannattaa kerätä voimia, koska ohi tämä ei tule olemaan pitkään, pitkään aikaan.

Kermaperseiden ongelmia.

Saa purkaa tuntojaan! Ja minä itse olen riskiryhmää, isovanhempi. Ymmärrän rajoitukset, mutta mielestäni kukaan hallituksesta tmv. ei sano nyt riittävän ääneen kuinka lapsiperheet joutuvat selviämään aika kohtuuttomista haasteista. Eihän näille asioille nyt oikein mitään voi, mutta kyllä pitäisi jonkun sanoa ääneen, että lapsiperheille varsinkin tilanne voi olla todella raskas ja he tarvitsevat tukea. Kovasti mietin keväällä myös erityislapsia, kuntouttava päivähoito saattoi keskeytyä ja kaikki terapiat mennä etäterapiaksi. Suvussa on ADHD+autismi yhdistelmällä oleva lapsi, ja kyllä monesti mietin kuinka ahdistava ja huolestuttava tilanne saattoi olla vanhemmille. Kyllä laittaa miettimään, että oliko kuitenkaan hyöty suurempi kuin riskit jälkikäteen ajateltuna.

Tämä nykyinen testaussysteemi on järkevä, mutta testiin pitää kehittää inhimillisempi menetelmä. Ei lapset voi tuollaisessa testissä käydä kerran kuussa (itsekin testin kokeneena). Oma lapsenlapseni myös joutui nyt tutustumaan päiväkotiin yhden päivän aikana pihalla. En usko että ryhmän aikuisiin voi tutustua pihaympäristössä yhtä hyvin kuin sisällä leikkien. Ulkona tapahtuva vuorovaikutus ei ole useinkaan samanlaista kuin sisällä. Vanhemman pitää myös hakea lapsi pikaisesti eteisestä ja aloituskeskustelu vai mikä onkaan on ilmeisesti myös etänä.

Jotenkin kaikki nämä lapsiin kohdistuvat rajoitukset kuulostavat turhilta, sillä kyllähän sillä lapsella itsellään on aivan varmasti samat taudit kuin vanhemmallansa. Ja ennen kaikkea, samaan aikaan luen näistä aikuisista jotka ovat menneet flunssassa ja testituloksia odotellessa baariin. Siihen nähden vaatimukset lapsiperheille ovat kohtuuttomia.

Suomessa on lähes ilmaista opiskella, ja moni yliopisto tarjoaa avoimen yliopiston puolella muutamalla kympillä kursseja. Monia voi suorittaa omaan tahtiin ja etänä.

Valitse jokin kurssi ja ala opiskella. Kun se on valmis, valitse toinen. Näin voit kasata hiljalleen kursseja vaikka lähes kanditutkintoon, ja sitten vaikka pääsykokeiden kautta hakeutua kouluun sisälle suorittamaan kandin loppuun ja sitten maisterin. Tai jos et suorita kokonaista tutkintoa, niin jokaisesta kurssista saat arvokasta sivistystä joka laajentaa maailmankuvaasi ja treenaa ajatteluasi ja omaksumiskykyäsi pitemmälle. Jos lukio on käymättä, niin tähänkin löytyy omaan tahtiin tehtäviä ratkaisuja samoin kuin ammatillisiin opintoihin, kaikki erinomaisia vaihtoehtoja.

Nykyään sivistyksen arvoa ei muisteta ja ymmärretä yleisesti samoin kuin joskus männävuosina. Kun alkaa opiskella ja saa siinä onnistumisen kokemuksia ja ajattelu muuttuu, alkaa tuntea helpommin merkityksellisyyttä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon tästä vielä sen, että hetkellisen vapauden tunteen koin äskettäin matkustaessani bussilla keskustaan koronatestiin. Vapaus, että edes hetkeksi pääsen muualle ja näen muita maisemia kuin lähiöni kadut. Miettikääpä sitä. Ja bussilla vielä takaisin kotiin, jossa saan nyt odottaa testituloksen varmistumiseen asti.

MITÄ

Bussilla koronatestiin? Eikö suositus ole juuri tulla taksilla tai omalla kyydillä??

Niin. Nyt monet ovatkin yhtäkkiä sellaisessa tilanteessa, missä monet työttömät tai muuten syrjäytyneet ihmiset ovat olleet vuosikausia. Tuntuu niin erilaiselta kun sattuukin omalle kohdalle. 

Mitä valitat. Joillekin ihmisille kuten mulle, koronakaranteeni on normaalia elämää. Ei kontakteja, ei sosiaalisuutta, ei sukua eikä ystäviä.

Ennen sentään selvittiin sodistakin. Nyt milleniaalit sössöttää että tää korona on meidän talvisota. Ei helvetti. Maataan sohvalla lämpimässä, jääkaappi täynnä ruokaa, katotaan netflixiä ja mässytetään karkkia. Todellista talvisotaa ja kuolemanpelkoa! Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon tästä vielä sen, että hetkellisen vapauden tunteen koin äskettäin matkustaessani bussilla keskustaan koronatestiin. Vapaus, että edes hetkeksi pääsen muualle ja näen muita maisemia kuin lähiöni kadut. Miettikääpä sitä. Ja bussilla vielä takaisin kotiin, jossa saan nyt odottaa testituloksen varmistumiseen asti.

MITÄ

Bussilla koronatestiin? Eikö suositus ole juuri tulla taksilla tai omalla kyydillä??

On suositus. Mutta ei kaikilla ole omaa autoa eikä varaa heittää lähes satasta taksikyyteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Saa purkaa tuntojaan! Ja minä itse olen riskiryhmää, isovanhempi. Ymmärrän rajoitukset, mutta mielestäni kukaan hallituksesta tmv. ei sano nyt riittävän ääneen kuinka lapsiperheet joutuvat selviämään aika kohtuuttomista haasteista. Eihän näille asioille nyt oikein mitään voi, mutta kyllä pitäisi jonkun sanoa ääneen, että lapsiperheille varsinkin tilanne voi olla todella raskas ja he tarvitsevat tukea. Kovasti mietin keväällä myös erityislapsia, kuntouttava päivähoito saattoi keskeytyä ja kaikki terapiat mennä etäterapiaksi. Suvussa on ADHD+autismi yhdistelmällä oleva lapsi, ja kyllä monesti mietin kuinka ahdistava ja huolestuttava tilanne saattoi olla vanhemmille. Kyllä laittaa miettimään, että oliko kuitenkaan hyöty suurempi kuin riskit jälkikäteen ajateltuna.

Tämä nykyinen testaussysteemi on järkevä, mutta testiin pitää kehittää inhimillisempi menetelmä. Ei lapset voi tuollaisessa testissä käydä kerran kuussa (itsekin testin kokeneena). Oma lapsenlapseni myös joutui nyt tutustumaan päiväkotiin yhden päivän aikana pihalla. En usko että ryhmän aikuisiin voi tutustua pihaympäristössä yhtä hyvin kuin sisällä leikkien. Ulkona tapahtuva vuorovaikutus ei ole useinkaan samanlaista kuin sisällä. Vanhemman pitää myös hakea lapsi pikaisesti eteisestä ja aloituskeskustelu vai mikä onkaan on ilmeisesti myös etänä.

Jotenkin kaikki nämä lapsiin kohdistuvat rajoitukset kuulostavat turhilta, sillä kyllähän sillä lapsella itsellään on aivan varmasti samat taudit kuin vanhemmallansa. Ja ennen kaikkea, samaan aikaan luen näistä aikuisista jotka ovat menneet flunssassa ja testituloksia odotellessa baariin. Siihen nähden vaatimukset lapsiperheille ovat kohtuuttomia.

Iso osa lapsiperheistä ei saa yhtään mitään tukea mistään koskaan, oli korona tai ei. Tukiverkoton lapsiperhe on aina tukiverkoton ja itse pitää pärjätä aina, sairaanakin, jalka murtuneena, 40 asteen kuumeessa.

Hyväosaista ihmettelyä ja hohhailua taas.

Vierailija kirjoitti:

Mitä valitat. Joillekin ihmisille kuten mulle, koronakaranteeni on normaalia elämää. Ei kontakteja, ei sosiaalisuutta, ei sukua eikä ystäviä.

Ennen sentään selvittiin sodistakin. Nyt milleniaalit sössöttää että tää korona on meidän talvisota. Ei helvetti. Maataan sohvalla lämpimässä, jääkaappi täynnä ruokaa, katotaan netflixiä ja mässytetään karkkia. Todellista talvisotaa ja kuolemanpelkoa! Eiku...

Mitä valitat,  onko sut joku pakottanut olemaan ilman sosiaalisuutta, kontakteja ja kavereita? Ota itteäsi niskasta kiinni ja hanki niitä!!

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nyt monet ovatkin yhtäkkiä sellaisessa tilanteessa, missä monet työttömät tai muuten syrjäytyneet ihmiset ovat olleet vuosikausia. Tuntuu niin erilaiselta kun sattuukin omalle kohdalle. 

Kivaa vahingoniloa. 

Eniten omassa olossa ehkä ärsyttää, että ei huvita tehdä mitään. Työt hoitaa, samoin kotityöt. Sen jälkeen vaan notkuu AV:llä ja katsoo Netflixiä. Ainoa hyvä puoli on, että maaliskuun alusta lähtien rahaa on säästynyt jo monta tonnia ja painoa pudonnut 8 kg. 

Koronatestiin ei saa mennä julkisilla kulkuneuvoilla.

Eikö ap sitä tiennyt, vaikka on ollut koronasumussa jo noin pitkään.

Olisit ainakin ottanut selvää koronaan kuuluvista perusasioista.

Miksette mene vaikka pyöräilemään joka päivä ? tai juoksulenkki .

Ei kukaan pakota olemaan sisällä.

noniin,ja sitten alkaa tekosyyt