Annelin lapset olivat tainneet tottua meluun?

Veljen olisi pitänyt viedä lasten kertomukset psykologille eikä syyttäjälle, ekana päivänä kun syyttäjä tuli töihin loman jälkeen.

Mua hämää se ettei perheen koti ollut mikään satahuoneinen kartano vaan pieni omakotitalo, jossa huppumies liikkui vain yhdessä huoneessa. Ei isomahainen mies pääse karkuun/piiloon pienessä takkahuoneessa mitenkään. Missä ihmeessä Anneli on käynyt hääräämässä sinä aikana kun tytär on ollut puhelimessa? Isomahainen mies ei ketterästi hyppää rikotusta terassinovesta mitenkään niin ettei siitä jäisi mitään fyysisiä todisteita.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:51"]

Veljen olisi pitänyt viedä lasten kertomukset psykologille eikä syyttäjälle, ekana päivänä kun syyttäjä tuli töihin loman jälkeen.

[/quote]

Miten niin? Silloin häntä syytettäisiin siitä, että on saanut tietoonsa todistusaineistoa murhasta, mutta ei ole vienyt niitä syyttäjälle. Kehoitatko rikkomaan lakia?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 01:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 00:23"]

Vähän off topic, mutta viitosen kirjoitukseen.. Mä en äitinä siltikään ymmärrä, että vaikka ne pahat poliisit olisivat kuinka ilkeästi huijanneet ja hämänneet kuulusteluissa, niin miksi kukaan, oikeasti siis kukaan, tunnustaisi tehneensä tai edes "kai sitten tehneensä" tuollaisen jutun, jos ei ole tehnyt. Niin kiltti, arka ja aina muille mieliksi kuin olenkin, en ikimaailmassa heittäisi tappaneeni miestäni ja lasten isää, vaikka minulle kuinka väitettäisiin, että kukaan muukaan ei ole voinut sitä tehdä. Ja tässä tapauksessa muistaakseni äiti vielä lapselleenkin jossakin vaiheessa tunnusti, että se paha mitä hänelle tapahtui oli isän tekosia ja se mitä isälle kävi, oli äidin tekemää..

[/quote]

Minä voin ymmärtää vielä sen, että "tunnustaa" tyylin, kai se minä sitten olin, jos muita ei ollut, vaikka en kyllä oikein muista. Mutta se, että samassa yhteydessä muistelee riidan, sen että oli lähdössä ja jättämässä Jukan, Jukka työnsi keittiön pöytää vasten ja jossain vaiheessa sitä veitseäkin heiluteltiin, ja senkin, että riita oli ollut kyse siitä, että Jukka oli ollut epäoikeudenmukainen vanhinta tytärtä kohtaan, miksi sellaista kukaan alkaisi keksimään ja myöhemmin vain peruu, että ei mitään riitaa ollut. Että oikeastaan ei koskaan riidelty, niin se ei millään tunnu uskottavalta. Ei millään.

[/quote]

MItä sä muistat riidoistasi miehesi kanssa kaksi vuotta sitten nyt tällä hetkellä? Mitä jos mä väitän varmana tietona, sun äitis on sanonut, että se riita jonka muistat kun vähän muistutetaan, liittyi tapaukseen a? Ja jos väität että ei se kyllä muistaaksesi niin mennyt, niin sulle sanotaan että kyllä meni ja voimme todistaa sen.

[/quote]

No varmasti muistaisin, oliko riitaa vai ei hetkeä ennen kuin mieheni olisi murhattu. tai sanotaanko näin, että tuskin alkaisin sellaista riitaa keksimään ja kuvittelemaan, jos riitaa ei olisi koskaan ollutkaan.

[/quote]

Noh, miten on? Muistatko riitasi miehesi kanssa kaksi vuotta sitten? Ja mitä sitä ennen tai jälkeen tapahtui?

[/quote]

Etkö ymmärrä lukemaasi. Muistaisin, jos riidan päätteeksi mieheni olisi kuollut.

Konditionaali siksi, että minulla ei ollut kaksi vuotta sitten miestä =) 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:31"]

Kuvitelkaa tilanne, että yhtäkkiä yöllä kotonanne oven lasi rikotaan (siitä muuten kuuluu ihan helvetin kova ääni), siitä aukosta änkee sisään huppumies, jota et tunne, sillä on fileerausveitsi kädessään ja se tulee kohti sun miestä.

Olit unenpöppörässä tai et, olit sellainen rauhallinen ja tyyni ihminen tai et, niin mitkä on tsäänssit, että miehen siinä saatua jo vähän nyrkistä naamaan ym ottaisitte pienen aikalisän, seisoskelisitte edes muutaman sekunnin ajan siinä ihan lunkisti, lapsen tullessa unisena kurkkaamaan kehottaisitte vaan tavanomaisesti menemään takaisin nukkumaan, ja tämä huppumieskin tahdikkaasti poistuisi lapsen silmistä väistymällä sopivasti pimeään kulmaan eikä hetkeen yrittäisi ollenkaan toteuttaa suunnitelmaansa tappaa isä hinnalla millä hyvänsä. 

Ylipäänsä tällainen näinkin absurdi tilanne, kuin suoraan jostakin kauhuleffasta, että joku tulee teille yöllä tappamaan, ja sinä siinä perheenäitinä tulisit kuitenkin sellaiseen johtopäätökseen, että itse lapsinesi olet turvassa siltä hullulta. Pitkäänkin jatkuneessa perheväkivallassa (vaikka tekijänä tuttu oma rakas mies ja lasten isä eikä vielä ole aikaisemminkaan ruumiita tullut) äidit lapsineen juoksevat harva se yö paljain jaloin lumihankeen henkensä edestä karkuun ja soittavat apua ulkoa tai naapurista.. Mutta tässä sairaan pelottavassa tilanteessa Anneli on sitten vaan pyörinyt siinä hollilla, ottanut näitä aikalisiä, soitellut lankapuhelimesta kun tappaja on tehnyt verityötä toisessa huoneessa, lapsi pyörinyt siinä vieressä, toiset nukkuneet huoneissaan. Eikö jokaisen ihmisen ensimmäinen ajatus tuollaisessa tilanteessa olisi saada itsensä ja lapset heti ulos turvaan tavalla tai toisella?! Eikä normaalissa suomalaisessa kodissa riitä turvaksi se, että lastenhuoneet ovat vähän kulman takana. Vain joku panic roomin tyyppinen tila saisi jättämään lapset taloon, jossa riehuu tuntematon tappaja

[/quote]

No kerropa sinä nyt sitten mitä teet kun miehesi on toisessa huoneessa välittömässä hengenvaarassa ja mahdollisesti kuolee seuraavien minuuttien aikana. Mieti ensin tätä ajatusta hetki, siis miehesi todennäköisesti kuolee jos apu ei tule erittäin nopeasti. Sulla on neljä lasta jotka nukkuu hiljaa huoneissaan, kerro meille konkreettisesti mitä teet seuraavaksi.

[/quote]

En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta itse lähtisin välittömästi karkuun lasteni kanssa. Vaikka mies olisi henkihieverissä. niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Soittaisin apua niin pian kuin pystyisin, mutta ensinnäkin tietäisin että minulla ei olisi mitään mahdollisuutta selviytyä miestä vastaan, jolla on veitsi kädessä. Lisäksi en haluaisi riskeerata lapsien turvallisuutta/henkeä. 

Meillä aikoinaan varas rikkoi kodinhoitohuoneen ovesta lasin ja tuli metelillä sisään. Ainoa herännyt oli meidän koira. Lapset olivat umpiunessa. Eikä meillä tapeltu koskaan (jo siitäkin syystä, että mies kuoli, kun lapset olivat alle 2v ja tuostakin ajasta mies oli suurimman osan sairaalassa). Riittävän syvästä unesta ei noin vain herätä.

Tässä koko jutussa tulee esille se ikivanha tutkimus, jossa kolaripaikan todistajia pyydettiin kertomaan oikealta tulleen sinisen auton liikkeistä. Todellisuudessa mitään sinistä autoa ei edes ollut, mutta todistajat kertoivat siitä hyvin vuolaasti, koska jos siitä kysyttiin, niin toki se oli olemassa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:31"]

Kuvitelkaa tilanne, että yhtäkkiä yöllä kotonanne oven lasi rikotaan (siitä muuten kuuluu ihan helvetin kova ääni), siitä aukosta änkee sisään huppumies, jota et tunne, sillä on fileerausveitsi kädessään ja se tulee kohti sun miestä.

Olit unenpöppörässä tai et, olit sellainen rauhallinen ja tyyni ihminen tai et, niin mitkä on tsäänssit, että miehen siinä saatua jo vähän nyrkistä naamaan ym ottaisitte pienen aikalisän, seisoskelisitte edes muutaman sekunnin ajan siinä ihan lunkisti, lapsen tullessa unisena kurkkaamaan kehottaisitte vaan tavanomaisesti menemään takaisin nukkumaan, ja tämä huppumieskin tahdikkaasti poistuisi lapsen silmistä väistymällä sopivasti pimeään kulmaan eikä hetkeen yrittäisi ollenkaan toteuttaa suunnitelmaansa tappaa isä hinnalla millä hyvänsä. 

Ylipäänsä tällainen näinkin absurdi tilanne, kuin suoraan jostakin kauhuleffasta, että joku tulee teille yöllä tappamaan, ja sinä siinä perheenäitinä tulisit kuitenkin sellaiseen johtopäätökseen, että itse lapsinesi olet turvassa siltä hullulta. Pitkäänkin jatkuneessa perheväkivallassa (vaikka tekijänä tuttu oma rakas mies ja lasten isä eikä vielä ole aikaisemminkaan ruumiita tullut) äidit lapsineen juoksevat harva se yö paljain jaloin lumihankeen henkensä edestä karkuun ja soittavat apua ulkoa tai naapurista.. Mutta tässä sairaan pelottavassa tilanteessa Anneli on sitten vaan pyörinyt siinä hollilla, ottanut näitä aikalisiä, soitellut lankapuhelimesta kun tappaja on tehnyt verityötä toisessa huoneessa, lapsi pyörinyt siinä vieressä, toiset nukkuneet huoneissaan. Eikö jokaisen ihmisen ensimmäinen ajatus tuollaisessa tilanteessa olisi saada itsensä ja lapset heti ulos turvaan tavalla tai toisella?! Eikä normaalissa suomalaisessa kodissa riitä turvaksi se, että lastenhuoneet ovat vähän kulman takana. Vain joku panic roomin tyyppinen tila saisi jättämään lapset taloon, jossa riehuu tuntematon tappaja

[/quote]

No kerropa sinä nyt sitten mitä teet kun miehesi on toisessa huoneessa välittömässä hengenvaarassa ja mahdollisesti kuolee seuraavien minuuttien aikana. Mieti ensin tätä ajatusta hetki, siis miehesi todennäköisesti kuolee jos apu ei tule erittäin nopeasti. Sulla on neljä lasta jotka nukkuu hiljaa huoneissaan, kerro meille konkreettisesti mitä teet seuraavaksi.

[/quote]

Ulvilan tapauksessa vain kolme lasta hiljaa huoneissaan, yksi oli jalkeilla ja liikkui samoissa tiloissa kuin tappaja. Siksi esittämäsi skenaario ei oloe relevantti.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:25"]

Meillä aikoinaan varas rikkoi kodinhoitohuoneen ovesta lasin ja tuli metelillä sisään. Ainoa herännyt oli meidän koira. Lapset olivat umpiunessa. Eikä meillä tapeltu koskaan (jo siitäkin syystä, että mies kuoli, kun lapset olivat alle 2v ja tuostakin ajasta mies oli suurimman osan sairaalassa). Riittävän syvästä unesta ei noin vain herätä.

[/quote]

Niin, ehkä sitä möykkää oli ollut Ulvilassa illasta lähtien. Vanhin poikahan kuulusteluissa kertoi, ettei ollut vielä nukahtanutkaan, kun meteli alkoi. (Auerin mukaan kahden jälkeen yöllä)

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 08:31"]

Kuvitelkaa tilanne, että yhtäkkiä yöllä kotonanne oven lasi rikotaan (siitä muuten kuuluu ihan helvetin kova ääni), siitä aukosta änkee sisään huppumies, jota et tunne, sillä on fileerausveitsi kädessään ja se tulee kohti sun miestä.

Olit unenpöppörässä tai et, olit sellainen rauhallinen ja tyyni ihminen tai et, niin mitkä on tsäänssit, että miehen siinä saatua jo vähän nyrkistä naamaan ym ottaisitte pienen aikalisän, seisoskelisitte edes muutaman sekunnin ajan siinä ihan lunkisti, lapsen tullessa unisena kurkkaamaan kehottaisitte vaan tavanomaisesti menemään takaisin nukkumaan, ja tämä huppumieskin tahdikkaasti poistuisi lapsen silmistä väistymällä sopivasti pimeään kulmaan eikä hetkeen yrittäisi ollenkaan toteuttaa suunnitelmaansa tappaa isä hinnalla millä hyvänsä. 

Ylipäänsä tällainen näinkin absurdi tilanne, kuin suoraan jostakin kauhuleffasta, että joku tulee teille yöllä tappamaan, ja sinä siinä perheenäitinä tulisit kuitenkin sellaiseen johtopäätökseen, että itse lapsinesi olet turvassa siltä hullulta. Pitkäänkin jatkuneessa perheväkivallassa (vaikka tekijänä tuttu oma rakas mies ja lasten isä eikä vielä ole aikaisemminkaan ruumiita tullut) äidit lapsineen juoksevat harva se yö paljain jaloin lumihankeen henkensä edestä karkuun ja soittavat apua ulkoa tai naapurista.. Mutta tässä sairaan pelottavassa tilanteessa Anneli on sitten vaan pyörinyt siinä hollilla, ottanut näitä aikalisiä, soitellut lankapuhelimesta kun tappaja on tehnyt verityötä toisessa huoneessa, lapsi pyörinyt siinä vieressä, toiset nukkuneet huoneissaan. Eikö jokaisen ihmisen ensimmäinen ajatus tuollaisessa tilanteessa olisi saada itsensä ja lapset heti ulos turvaan tavalla tai toisella?! Eikä normaalissa suomalaisessa kodissa riitä turvaksi se, että lastenhuoneet ovat vähän kulman takana. Vain joku panic roomin tyyppinen tila saisi jättämään lapset taloon, jossa riehuu tuntematon tappaja

[/quote]

No kerropa sinä nyt sitten mitä teet kun miehesi on toisessa huoneessa välittömässä hengenvaarassa ja mahdollisesti kuolee seuraavien minuuttien aikana. Mieti ensin tätä ajatusta hetki, siis miehesi todennäköisesti kuolee jos apu ei tule erittäin nopeasti. Sulla on neljä lasta jotka nukkuu hiljaa huoneissaan, kerro meille konkreettisesti mitä teet seuraavaksi.

[/quote]

En kokisi itsessäni olevan vastusta huppumiehelle, jos miehenikin olisi jäänyt alakynteen. Pelkäisin ihan helvetisti, en ehkä muistaisi ottaa puhelinta mukaan, hakisin vauvan sängystä, repisin isommat lapset sängyistä vaikka väkivalloin, juoksisin niiden kanssa ulos lähimmästä ulko-ovesta suoraan kadulle ja sitten jonkun naapuritalon pihaan hakkaamaan ovia ja ikkunoita. Tai jos olisi sellainen tunne, ettei tarpeeksi nopeasti ehditä ulos pakoon (tyyliin tunkeutuja kuuluisi jo kävelevän lähemmäs) repisin ehkä lapset edes kanssani yhteen lastenhuoneista, ovi lukkoon, kamaa eteen, sitten ikkunasta yrittäisin saada meidät ulos.

Jos tilanne olisi vielä se, että joku vastaa könyää sisään rikotusta ikkunasta, mies ehkä yrittäsi nuijia tulijaa kättäpidemmällä (tuolilla, takkavälineillä, ym). Luulen että siinäkin tilanteessa minä vain juoksisin pakoon lasten luo ja lähtisin retuuttamaan lapsia ulos ja kauas vaarasta.

- pitkän viestin kirjoittaja

Pikän viestin kirjoittaja ei selvästi välitä miehestään kovin paljon. Anneli selvästi välitti. Anneli ei voinut tietää lopputulosta etkä sinäkään olisi voinut tietää. Anneli teki aivan oikein sen päätelmän, että miehen hengenhätä oli suurin ongelma ja että jokainen minuutti oli kallisarvoinen jos halusi vielä nähdä miehensä hengissä.

Minun lapseni on nukkunut sikeästi, vaikka muutaman metrin päässä pirisi palovaroitin. Eikä se ole mikään pieni ääni.

Ja ei, meillä ei normaalisti metelöidä.

Pitkän viestin kirjoittaja rakastaa miestään ja välittää tästä, ei voisi kuvitellakaan elämää ilman miestään. Mutta... jos meille yöllä tunkee sisään huppuäijä, joka alkaa hulluna tappaa miestäni, pitäisin todennäköisimpänä että kohteena ollaan me kaikki, koko perhe. Että se hoitelee seuraavaksi minut ja lapset, mahdollisesti raiskaa sitä ennen. Täysin puolustuskyvyttömien (ja minulle kaikkein rakkaimpien) lasten turvaan vienti olisi ensimmäinen mikä tulisi mieleen ja oman hengen säilyttäminen. Sitä kuinka ketterästi ja näppärästi nukkuvat lapset saisin raahattua pois, en tiedä, mutta siihen hulluuteen tiedän että ryhtyisin hysteerisenä, oli se sitten järkevintä tai ei. Ehkä olisi Annelinkin kannattanut, lopputulos kuitenkin sama. Hänen onnensa kuitenkin, että huppumies hellämielisyydessään ei hoidellut silminnäkijöitä.. Eli huppumieshän tässä ne oikeat valinnat on osannut tehdä.

Mutta joo, ihmettelen Annelin toimintaa. On kuitenkin annettu ymmärtää, että hänellekin lapset olivat se tärkein maailmassa ja Jukan kanssa kränää. Mutta selityshän lienee siinä, että mitään tunkeutujaa (ainakaan tuntematonta) ei ehkä ollutkaan..

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:25"]

 jos meille yöllä tunkee sisään huppuäijä, joka alkaa hulluna tappaa miestäni, pitäisin todennäköisimpänä että kohteena ollaan me kaikki, koko perhe. [/quote]

Silloinkun kun miestäsi ja vain miestäsi on uhkailtu puoli vuotta?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 00:31"]

Noh, Auerhan oli ensinnäkin valvonut viisi yötä siinä vaiheessa. Sitten sen muistikuvat häkepuhelun tapahtumista ja koko jupakasta oli hämäriä, silloinhan oli jo monta vuotta tapauksesta. Poliisi ei antanut Auerin kuulla häkepuhelua ja vahvistaa todellisia muistoja, vaan aloitettin valehtelemaan mitä esim. tytär oli sanonut. Jos mä nyt sanon sulle vanhan klassikon älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia, niin mitä ajattelet? Näetkö kunkakin selvästi sen elefantin? Voitko vannoa ettet varmasti koskaan ole nähnyt sitä luonnossa? Tiesitkö, että meillä on videomateriaalia jossa sinä tuijotat vaaleanpunaista elefanttia vuonna 2006. Rupeatko jo miettimään missä tilanteessa olisisit voinut nähdä elefantin kaikesta huolimatta? Televisiossa? Lehdessä? Näetkö nyt jo tilanteen jossa olet kun katsot vaaleanpunaista elefanttia? Et vai? Tiesitkö, että aviomiehesi todistaa että olet eräässä tilanteessa nähnyt vaalenapunaisen elefantin? Joko alkaa epäilyttää?

[/quote]

Ai jumankekka näitä ihmisten vertauksia. No kuule, jos Auerilta kysyttäisiinkin vaan, että muistatko millainen se huppumies oli? Ja jankattaisiin ja jankattaisiin ja väänneltäisiin niitä muistikuvia, niin sellainen hätäiseen nähty huppis saattaa siinä muuttaa ulkonäköään tai jopa sitä, että onko sitä ollenkaan nähty.

MUTTA ihan oikeesti, jos sä olet tappanut sun oman miehesi. Olet joutunut sitä lyömään puukolla ja muilla välineillä yli 70 kertaa. Oot /ootte ikkunaa rikkoneet jne.jne. Niin sellainen muistikuva ei nyt kyllä jankkaamallakaan muuttu. Ei ollut mikään pikainen tappo, "en nyt muista tulikohan nyt vähän vahingossa puukolla sohaistua".

Siinä nyt on hemmetti vissi ero menikö se jotenkin näin:
Riitaisi aviopari, suunnittelee eroa, tappelevat kaikenaikaa. Lapsia kohtaan ollaan julmia (seisotetaan ulkona, kylmässä suihkussa). Sit Jukka tuli kotiin, tapeltiin pitkän aikaan, välillä ehkä jo vähän soviteltiin, sit taas tapeltiin, rikottiin ikkunaa, puukoteltiin, pestiin käsiä, piiloteltiin tavaroita, puukoteltiin lisää. Tai miten se nyt meni. Jotenkin tuolleen.

TAI: Oltiin poikkeuksellisen onnellinen perhe, ei todellakaan suunniteltu mitään eroa. Kaikki oli ihanaa. Mentiin sovussa nukkumaan. Herätään siihen, että murhaaja syöksyy ikkunasta sisään ja rupeaa tappamaan sun ihanaa rakasta aviomiestä. No, et pysty jäädä auttamaan, kun huppis puukotti suakin. Juokset soittamaan apua. Murha kestää n.4min (häke puhelu), kovaa kaaosta, huutamista, pelkäät lasten puolesta.

Miten helvetissä voi mennä muistikuvat sekaisin, että kumminkohan se nyt olikaan tapahtunut?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 00:28"]

Kyllä minä muistan millaista oli olla 9v, ja vielä sisaruksista vanhin, joka yleensä on tottunut huolehtimaan nuoremmista, ainakin jollain tasolla. Ei todellakaan tuollaisessa tilanteessa tule puoliunessa katsomaan että jaa, ikkuna rikottu, menenpä takaisin nukkumaan. Kyllä normaali reaktio olisi aivan toisenlainen.

[/quote]

Ai sinä olet kaikki suomen 9-vuotiaat? Aika jännä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:02"]

Minun lapseni on nukkunut sikeästi, vaikka muutaman metrin päässä pirisi palovaroitin. Eikä se ole mikään pieni ääni.

Ja ei, meillä ei normaalisti metelöidä.

[/quote]

Mäkin joskus seurasin varmaan pari minuuttia, kuinka meidän vauva huusi aivan kurkku suorana ( perhepedissä) n 3-v sisaruksen ja isän vieressä, eikä kummallakaan eväkään värähtänyt. Siis ihan mielenkiinnosta, että onko ne nyt oikeasti tosissaan, eivätkä herää.

Isommassa perheessä sitä meteliä on öisinkin, kun pienemmät saattaa huutaa kurkku suorana keskellä yötä. Ei meillä siihen ole ainakaan koskaan isommat heränneet kuin aivan satunnaisesti.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:02"]

Pikän viestin kirjoittaja ei selvästi välitä miehestään kovin paljon. Anneli selvästi välitti. Anneli ei voinut tietää lopputulosta etkä sinäkään olisi voinut tietää. Anneli teki aivan oikein sen päätelmän, että miehen hengenhätä oli suurin ongelma ja että jokainen minuutti oli kallisarvoinen jos halusi vielä nähdä miehensä hengissä.

[/quote]

No jalkeilla olleen tyttären en ainakaan olisi antanut haahuilla vapaasti tappajan lähettyvillä, vaan käskenyt vaikka juoksemaan naapuriin.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:02"]

Pikän viestin kirjoittaja ei selvästi välitä miehestään kovin paljon. Anneli selvästi välitti. Anneli ei voinut tietää lopputulosta etkä sinäkään olisi voinut tietää. Anneli teki aivan oikein sen päätelmän, että miehen hengenhätä oli suurin ongelma ja että jokainen minuutti oli kallisarvoinen jos halusi vielä nähdä miehensä hengissä.

[/quote]

Mitä nämä "kallisarvoiset minuutit" oikein hyövyttäisivät, jos menisin miehen luokse apuun ja huppumies tappaisi minutkin siihen paikkaan? Sitten seuraavaksi tappaisi lapset? Jos ei, niin lapset jäisivät ilman vanhempia. Eriasia jos olisin aivan 100% varma ettei huppumies tekisi minulle tai lapsille mitään, tottakai kiiruhtaisin apuun. Uskon kyllä jos olisin vastaavassa tilanteessa, mies toivoisi minun lähtevän lapsien kanssa ulos talosta niin pian kuin mahdollista. (En ole viestin 78 kirjoittaja.)

Perheväkivalta ja riidat on varmasti olleet suuremmassa roolissa kuin Anneli antaa ymmärtää.

On kummallista että tytär tulisi makkaristaan olkkariin tutkimaan tilannetta jos joku tulisi sisään ikkunasta ja tappelisi isän kanssa ja palaisi huoneeseensa!

Tyttären tarina alkujaan oli melko neutraali: lasi oli rikki ja vanhemmat seisoi siinä? Nii ja missä se tappaja on? Ja miksi vanhemmat seisoo siinä vaan katsomassa?
Annelikin sanoi että sieltä tuli joku heti sisään ja suoraan kimppuun. 

Miksi tytär palaa takaisin huoneeseensa?

Tytär on myös kysynyt myöhemmin äidiltään miksi sinä tai te (ihan sama: minun oma mielipide) hajotitte lasin?

Sitten tyttö näkee lattialla isän lasin keskellä -ja taas menee huoneeseensa? MIKSI SE NIIN TEKEE?

Ja miksi isä makaa lattialla, ei liiku tai valita? Tai jos tekee näin niin miksi menee taas huoneeseensa? Siellä häke-puhelussa kuitenkin selvästi huomaa että kun tytärkin on paikalla niin Jukka huutaa kipujaan.

Viimeisenä tytär kertoo nähneensä murhaajan poistuvan ikkunasta.

Tämä on se mitä Anneli on kertonut: lähti VARMAAN ikkunasta. Hänkään ei sitä nähnyt, eikä keittiöstä jossa tytär oli näe sinne vanhempien makkariin.

Minusta koko tarina on kuvottavaa valetta Annelilta ja ihmettelen miten voi lapsiaan käyttää näin hyväkseen. Hänen lapset tarvitsevat tiedon siitä mitä isälle tapahtui.

Tämä on kurjaa seurattavaa. Voimia lapsille.