Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Ihmettelen kirjoitti:
Eräs akateemisesti koulutettu pariskunta halusi pari lasta sitten, kun opinnot olivat valmiit, talo tehty ja työurat hyvässä nousussa.
Kuinkas sitten kävikään? eivät saaneet lapsia sitten kun olisivat niitä halunneet. Lapsettomuushoitoja mistä ei tuloksia. Lopuksi katkera ero. Naisella uusi mies ja ei vieläkään lasta ja ero taas. Ikää nyt 41 ja lapsia tuskin saa koskaan. Ex miehelläkään ei lapsia. (Eka ex)
Älkää hyvät ihmiset pitkittäkö lasten hankintaa jos niitä haluatte. Ehkä ette saa myöhemmin niitä sitten kun haluatte.
Typerä kommentti. Kaikki eivät saa lasta edes nuorina. Mistä tiedät että tuo nainen olisi nuorempana tullut raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Eräs akateemisesti koulutettu pariskunta halusi pari lasta sitten, kun opinnot olivat valmiit, talo tehty ja työurat hyvässä nousussa.
Kuinkas sitten kävikään? eivät saaneet lapsia sitten kun olisivat niitä halunneet. Lapsettomuushoitoja mistä ei tuloksia. Lopuksi katkera ero. Naisella uusi mies ja ei vieläkään lasta ja ero taas. Ikää nyt 41 ja lapsia tuskin saa koskaan. Ex miehelläkään ei lapsia. (Eka ex)
Älkää hyvät ihmiset pitkittäkö lasten hankintaa jos niitä haluatte. Ehkä ette saa myöhemmin niitä sitten kun haluatte.
Typerä kommentti. Kaikki eivät saa lasta edes nuorina. Mistä tiedät että tuo nainen olisi nuorempana tullut raskaaksi?
Ja lisäksi aivot kehittyvät 25v asti, voisi edes sen verran odottaa ettei enää itse ole keskenkasvunen ja lapsen kanssa yhtaikaa kasvava.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miehellesi muuten elämänmuutokset vaikeita? Onko ollut helppo tehdä päätös esim. yhteenmuuttamisesta, muuttamisesta ylipäätään, työpaikan vaihtamisesta?
Jos hän jää muutenkin miettimään, kyse ei ehkä ole sinusta tai lapsiperhe-elämästä.
Omalle miehelleni muutokset ovat vaikeita, mutta kun ne kerran on tehnyt, hän on toiminut hyvin uudessa tilanteessa. Lastenhankintaa ehdotin minä, ja siihen hän onneksi alkuhämmennyksen jälkeen lähti hyvin mukaan ja on ollut erinomainen isä. Meillä kannusti asiaan se, kun mietimme, minkä ikäisinä omat vanhempamme ovat meidät saaneet ja miten ikä on vaikuttanut.
Periytyväähän se lastensaanti-ikä usein on.
Mies ei selvästi halua lasta, ainakaan nyt.
Jos painostat miehen isäksi - > parisuhdekriisi
Sun vaihtoehdot ovat:
- etsiä uusi kumppani joka haluaa lapsia. Voi olla ettei löydy ajoissa, tai sitten löytyy.
- hankkia lapsi yksin.
- jatkaa miehen kanssa ja hyväksyä katkeroitumatta se että teille ei ehkä tule yhteistä lasta.
Tunnen tosi monta naista, jotka ovat olleet samassa asemassa.
Harmi, että olet odottanut näin pitkään.
Näistä naisista, joiden miehet eivät halunneet lapsia sillä hetkellä, n puolet osan saaneet lapsia toisen naisen kanssa.
Anna miehellesi aikaa vuoden loppuun asti aikaa. Sitten lähde.
Mäkin kerron oman tarinani: me alettiin yrittää lasta kun mä vihdoin uskalsin - mies olisi ollut valmis heti kun oltiin yhteen muutettu. Kun oltiin alettu yrittäminen, mulla nousi paineet onnistua nopeasti. Ja kun se ei onnistunut, ahdistuin ja stressasin. Mies tuskastui muhun ja suhde kriisiytyi. Oltiin jo eron partaalla kun tulin raskaaksi. Molempien toivoma lapsen tulo olikin aika iso elämänkriisi ja shokki. Lapsi on ihana, mutta kukaan ei etukäteen ymmärrä miten paljon se muuttaa kaikkea. Nyt ollaan kuitenkin päästy sinuiksi elämänmuutoksen kanssa ja lapsi on lähentänyt meitä uudella tavalla. Olen alkanut pohtia toista lasta. Toinen lapsi on erilainen päätös kuin ensimmäinen - toisen kanssa järkiperusteet ehkä korostuvat, ja tietää myös paremmin mitä odottaa. Ei ole niin ruusunpunaisia vauvakuumeunelmia. Ikää kuitenkin tulee koko ajan. Uskaltaako sitä horjuttaa nykyistä kokonaisuutta "hoputtamalla" toisen lapsen yrittämistä? Toistaiseksi tuntuu ok:lta sulatella asiaa rauhassa. Ja ei, en kerro ikääni koska kaikilla on omat näkemykset liian vanhoista tai nuorista äideistä. Sen kuitenkin sanon että yllättää, miten moni ystäväpiirin noin kolmekymppisistä ei vielä yritä lasta vaikka sanoo sellaista haluavansa. Toivon että viiden, kymmenen vuoden kuluttua kaverini voivat olla tyytyväisiä tilanteisiinsa ja valintoihinsa.
Meillä taas vaimo vaikeni kuin muuri kun yritin alouittaa keskustelun lasten saamisesta.
Eipä niitä sitten tullut.
En lähtis noin haluttoman miehen kanssa jatkamaan tuota tanssia. Edes mitään uhkausta lähtisi tekemään, vaan lähtisin tuosta suhteesta. Tuo mies ei halua lapsia. Et voi pakottaakaan isäksi, koska sen roolin tuo tulisi vetämään samallailla. Vetkuttelisi ja välttelisi vastuuta.
Ehkä hän ei edes tiedä haluaako hän lapsia. Ei kyse ole välttämättä siitä ettei halua ollenkaan, on vaan lykännyt ajatusta aina sillä verukkeella että on nuori eikä asiaa tartte vielä miettiä?
Ja nyt sitten häneltä mennyt ohi että on kohta 40-vuotias.
Kysy häneltä haluaako hän isäksi 40-vuotiaana vai 50-vuotiaana?
Ehkä hän kuvittelee että vanhemmaksi pitää osata tulla ennen kuin lapsi tulee?
Vierailija kirjoitti:
Kortsun käyttö ja sterilisaatio on tapoja estää lapsi, lisäksi voi kokeilla aseksuaalista parisuhdetta.
Ja jos miehet sitä tahtoisi, niin miesten lääkkeellistä ehkäisyä kehitettäisiin. Mutta miksipä kehtaisi, kun sekä raskauden että ehkäisyn haitat on niin helppo pyöräyttää kohdullisille.
Jännä että miehistä voi vielä puhua miehinä, mutta naisista puhutaan kohdullisina tai jonain kuukautisvuotajina.
Ketju aloitettu elokuussa, onko ap tilanne muuttunut?
Juuri näin. Tämä tulee nyt miehen suusta. Älä jää roikkumaan suhteeseen, jossa et nähtävästi tule olemaan onnellinen. Olisin itsekin halunnut aikanaan lapsia, mutta ei vain osunut oikea rakkaus kohdalle. Oma moka ja kärsin siitä tulen kärsimään varmaan vielä haudassakin. On todella surullista, jos ei pysty toteuttamaan unelmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kortsun käyttö ja sterilisaatio on tapoja estää lapsi, lisäksi voi kokeilla aseksuaalista parisuhdetta.
Ja jos miehet sitä tahtoisi, niin miesten lääkkeellistä ehkäisyä kehitettäisiin. Mutta miksipä kehtaisi, kun sekä raskauden että ehkäisyn haitat on niin helppo pyöräyttää kohdullisille.
Jännä että miehistä voi vielä puhua miehinä, mutta naisista puhutaan kohdullisina tai jonain kuukautisvuotajina.
Naisvihaajien keinoja epäinhimillistää naisia. Toki myös huumorimielessä ja sarkastisesti käytettyjä ilmaisuja.
AP! Miestäsi E I K I I N N O S T A saada lapsia kanssasi! Toimi viisaasti ja eroa. Ajattele omaa onneasi ja sitä, mikä SINULLE on tärkeää. Aika itsessään ei tilannetta paranna: se vain kuluu. Jos miehesi tahtoisi lapsia kanssasi niin se olisi JO tapahtunut. Rakasta itseäsi ja toimi viisaasti. Miehiä maailmassa riittää. Ehdit vielä löytää onnen toisen kanssa!
At84 kirjoitti:
Miksi pitäisi ns. löysässä hirressä eikä sanoisi suoraan jos ei halua? Tietää kuitenkin että olen aina halunnut ja se ei muutu. Mikä järki olisi sanoa että on huomannut haluavansa?
Ehkä haluaa kuitenkin seksiä kanssasi ja arvostaa sinua puolisona eikä halua vaarantaa liittoa, joten ei täysin tyrmää asiaa, vaikka ei haluaisi ehkä kuullakaan koko aiheesta ja toivoisi sinun lopettavan siitä puhumisen?
Jos miehesi onkin ns. kaappihomo ja ei halua siksi lapsia kanssasi.
Ymmärrän miestä täysin.
Kuka ihme nyt jotain itkevää kersaa haluais!?
Ovatko miehellesi muuten elämänmuutokset vaikeita? Onko ollut helppo tehdä päätös esim. yhteenmuuttamisesta, muuttamisesta ylipäätään, työpaikan vaihtamisesta?
Jos hän jää muutenkin miettimään, kyse ei ehkä ole sinusta tai lapsiperhe-elämästä.
Omalle miehelleni muutokset ovat vaikeita, mutta kun ne kerran on tehnyt, hän on toiminut hyvin uudessa tilanteessa. Lastenhankintaa ehdotin minä, ja siihen hän onneksi alkuhämmennyksen jälkeen lähti hyvin mukaan ja on ollut erinomainen isä. Meillä kannusti asiaan se, kun mietimme, minkä ikäisinä omat vanhempamme ovat meidät saaneet ja miten ikä on vaikuttanut.