"Tavallisiin" kumppaneihin tyytyminen

Olen. Minun seurusteluaja ovat olleet lyhyitä koska tapaamani miehet eivät tuntuneet sopivilta. Sitten 31v. löysin nykyisen mieheni ja olemme juuri oikeat toisillemme, olemme olleet yhdessä 15 vuotta ilman mitään ongelmia.

Löysin juuri sen ihan tavallisen, jonka kanssa kemiat vaan napsahti kohdilleen.

Millainen se tavallinen mies sitten on? Mikä tekee miehestä tavallisen? -ap

Mä tyydyin siksi kun se mies kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä ja piti jotenkin ainutlaatuisena. Rakastuin siihen, että se rakasti mua niin paljon.

Nyt kun mies ei enää ns. välitäkään (14 vuotta suhdetta takana) huomaan, ettei meillä ole mitään yhteistä eikä mies kiinnosta minua ihmisenä míllään tavalla.

Jotenkin silloin se ajatus vakaasta parisuhteesta jne. koukutti mut tähän. Valintani tein väärin perustein.

Mitäs jos sen mies tuntuu "tavalliselta" siksi, että on niin samankaltainen itsen kanssa? Jollekin toiselle se mun tavallinen voisi olla epätavallinen.

Minun on ollut pakko tyytyä, koska melkoisen rumana ja tylsänä naisena minä en ole koskaan saanut niitä joihin olen ihastunut tai jotka täyttäisivät toiveeni. Jossain kolmenkympin paikkeilla tajusin että jos haluan kokea seurustelua ollenkaan, on tyydyttävä siihen mitä saa. 

Eipä niistä mitään vakavampaa kyllä ole mun suhteista tullutkaan, eivätkä ole olleet mitään intohimon räiskyntää.

Minusta tuntuu, ettei meillä todella ole kemiat osuneet yksiin, olemme eri tasolla kaikella tavalla. Omaa typeryyttäni reilu parikymppisenä tarrauduin ja takerruin epävarmaan kumppaniin, joka ei tiennyt yhtään mitä haluaa elämässään. Eikä ole myöhemminkään elämässää näitä asioita pahemmin pohtinut. Minä olen näiden kymmen vuoden aikana kehittänyt ja kasvattanut itseäni, ottanut vastuun meidän lapsista - mutta nyt reilu kolmenkymppisenä minulla on aikamoinen kriisi. Mietin, että missään tapauksessa ottaisi tällaista miestä nyt, minulle, aikuiselle itselleni puolisokseni. Vaan mitäpä tehdä? Tässä meillä on perhe kasassa...

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 14:11"]

Millainen se tavallinen mies sitten on? Mikä tekee miehestä tavallisen? -ap

[/quote]

Työssäkäyvä, keskituloinen, "tavallisen" näköinen (tosin minun silmissä viehättävä mut noin keskivertona), ei mitään suureellisia tavoitteita, tyytyväinen nykyiseen työhönsä ja elämäänsä. Tyytyväinen, niin. Ja se jotenkin säteilee hänestä kaikessa leppoisuudessaan. Tykkää tavallisista asioista (ruuanlaitto, rakentelu ja näpräily jne.), tulee toimeen lasten kanssa. Lämminsydäminen, huomioon ottava. ...Niin, ehkei niin tavallinen sitten kuitenkaan ;) ?

Mä olin jo kirjoittamassa pitkää sepustusta siitä, miten mulle ainakin kelpaa ihan hyvin jotkut Nokiat tai ehkä jopa Hait, enkä ymmärrä miten joku laittaa yli satasen johonki Huntereihin...

KumppaNeista olikin siis kyse. 

Vaadin laatua. Siksi olen koko ajan yksin.

Menin vaan tunteen mukana... Ehkä olis voinut miettiä niitä kriteerejäkin. Toisaalta yhdessä ollaan oltu 10v, on ollut ylä-ja alamäkiä, mutta rakastuneita ollaan edelleen :)

Jos AP:lla on asiat niin hyvin, miksi kirjoitella tänne aiheesta aivan oma aloitus? Jäytää niin kovasti, miksi muut eivät ole löytäneet täydellistä sielunkumppania niin kuin hän itse? Olisiko kuitenkin provo, tarkoituksena että osallistujille tulisi paha mieli oman parisuhteen epätäydellisyydestä?

Kunhan nyt sattui tulemaan mieleen. Muutenhan koko aloituksessa ei ole järkeä, se toimii vain jos sen tarkoituksena on alunperin ollut tuottaa harmia.

Riippuuhan se siitä mitä itsesäs on "tarjolla". Jos on itse laiska, tyhmä, ruma ja kiukkuinen niin kuinka realistista on toivoa komaa/kaunista, menestyvää, älykästä ja luonteeltaan ihanaa kumppania?

Minusta siis jotkut ihmiset vaativat liikoja, useimmat osaavat suhteuttaa vaatimukset siihen mitä itsellä on tarjota.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 13:58"]

Miksi aina oletetaan, että jossakin vaiheessa elämää on vain tyydyttävä vähän vähemmän seksikkääseen, kauniiseen tai komeaan, tyylikkääseen, taiteelliseen, huumorintajuiseen, sivistyneeseen, empaattiseen, vahvaan jne. kumppaniin, tähän myyttiseen "tavalliseen mieheen tai naiseen", tai jäätävä yksin? Minusta on pikemminkin niin, että ihminen saa standardiensa mukaisen kumppanin. Jos ajattelee, että on oikeutettu hyvään, saa hyvää.

Olen aina ollut miesmakuni suhteen hyvin nirso enkä ole kelpuuttanut kumppania, joissa ei ole haluamiani ominaisuuksia. Olen seurustellut elämäni aikana vain neljän ihmisen kanssa, mutta kaikki suhteet ovat olleet pitkiä ja erittäin hyviä.

Aviomieheni kertoo olleensa vastaavalla tavalla nirso. Minusta on vain hyvä, kun toinen tietää, mitä tahtoo. Suhde on vakaalla pohjalla, kun ei suostu parinvalinnassa kohtuuttomiin kompromisseihin.

Oletko sinä pitänyt pääsi ja vaatinut kumppaniltasi laatua?

[/quote]