Te jotka tiedätte miten yliopistokoulutus toimii avoimen kautta, voitteko auttaa vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut jo paljon hyviä vastauksia. Itse ehdotan, että kuluvan syksyn aikana suoritat kokeeksi avoimessa yliopistossa jonkin sinua kiinnostavan kurssin työ- ja organisaatiopsykologiassa tai sosiaalipsykologiassa. Ensin mainittuja olen opiskellut itse, joten tiedän, että peruskurssit ovat suhteellisen helppoja ja kirjallisuus suomenkielistä. Samalla selvittelet, mitkä opinnot sinua mahdollisesti yliopistossa kiinnostaisivat ja millaiset mahdollisuudet sinulla on päästä niitä opiskelemaan. Avoimen kautta on tosiaan vaikea päästä eli kannattaa varautua ihan perinteiseen pääsykoehakuun. Sivuaineita ehdit miettiä myöhemmin mutta jos sinulla on opintoja esim. em. aineissa niin ne voidaan lukea hyväksi kunhan pääset opiskelemaan.

Itse valmistuin aikoinaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineeni oli sosiologia ja sivuaineina sosiaalipolitiikka ja sosiaalipsykologia. Tällä hetkellä valitsisin ehkä toisin ja ottaisin sivuaineeksi hallintotieteitä. Omana aikanani sivuaineita sai ottaa lähes täysin vapaasti, en tiedä miten se nykyisin menee ja onko se yliopistokohtaista.

Juuri noita katselin myös netistä että sosiaalipolitiikkakin voisi olla mielenkiintoista.

Tämä systeemi on siinä mielessä sekava että maisteritutkintojen nimet on jotain ihan muuta kuin se pääaine, eli kun on yhteiskuntatieteiden maisteri, on voinut lukea ihan eri juttuja kuin joku toinen yhteiskuntatieteiden maisteri? Eli kun hakee töitä sillä että minä nyt olen yhteiskuntatieteiden maisteri, niin katsotaan kuitenkin että mitä on ollut pääaineena ja mitä sivuaineena, että sopiiko ne opinnot siihen työhön, vai onko oletus että kunhan on yhteiskuntatieteiden maisteri niin ihan sama mitä siellä alan sisällä on opiskellut?

Luultavasti minusta ei tule mitään maisteria, mutta kiinnostaa tietää. Oletan että jos luen avoimessa näitä juttuja jotka liittyy jotenkin työhön johon haluan, että se auttaisi vaikka maisterin tutkintoa ei olekaan, kun kuitenkin on työkokemusta ja alempia koulutuksia. Tuntuu että minut laitetaan aina suoraan mappi ööhön kun ei ole mitään korkeakoulututkintoa, että jos laittaisivat edes ehkä-pinoon.

ap

Useimmat maisterin tutkinnot eivät valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Esimerkiksi yhteiskuntatieteelliset ja humanistisit tutkinnot ovat useimmiten tällaisia. Ei ole olemassa mitään yhteiskuntatieteen maisterin pestejä. Tiedekuntien nettisivuilla kerrotaan yleensä, mihin tutkinnon suorittaneet työllistyvät. Siihen vaikuttavat toki sivuaineet mutta myös opiskelujen aikainen työkokemus. Asiaa kannattaa miettiä jo opintoihin hakiessa ja varsinkin opintojen aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimesta yliopistosta ei saa tutkintoja. Siellä suoritettuja opintoja voidaan kuitenkin hyväksilukea, jos suorittaa myöhemmin varsinaiset tutkinto-opinnot yliopistossa (eli samoja opintojaksoja ei tarvitse suorittaa enää uudestaan - opintosuoritukset kuitenkin vanhenevat, eli vuosikausia niitä ei voi "jemmata"). Joitain aineita voi päästä opiskelemaan yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi ns. avoimen väylää (riittävästi suoritettuja opintoja riittävän hyvin arvosanoin) pitkin (eli silloin ei tarvitse mennä pääsykokeisiin). Epäilen, että psykologia on niin suosittu aine, että sieltä ei ole mahdollista saada opiskelupaikkaa avoimen väylän kautta - joskin muistelen lukeneeni, että jossain yliopistossa avoimen kautta voi päästä opiskelemaan psykologiaa, mutta silloin valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (tms.), eli ei psykologian maisteriksi, mikä vaikuttaa siihen, millaisissa tehtävissä voi valmistumisen jälkeen työskennellä.

Eri yliopistoilla ja tiedekunnilla on erilaisia määräyksiä tutkintoihin soveltuvien sivuaineiden suhteen, mutta pääsääntöisesti sivuaineet voi valita melko vapaasti. Sivuaineilla ei useinkaan ole "virallista" merkitystä, mutta toki niiden kautta voi omaa osaamistaan suunnata.

Jos hakeutuu normaalisti pääsykokeiden kautta yliopistoon (ei siis avoimeen yliopistoon), niin ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto (ohjeaika 3 vuotta) ja sitten maisterin tutkinto (2 vuotta). Pelkän kandinkin voi suorittaa, mutta se on sitten alempi korkeakoulututkinto. Käytännössä mitään kummallista ei opinnoissa tuossa "vaihdossa" tapahdu. Kandiin kuuluu proseminaaritutkinto, maisteriin pro gradu (tutkintoihin kuuluvat tieteelliset opinnäytetyöt). Jossain tapauksissa (jos on esim. suorittanut jo alemman korkeakoulututkinnon AMK:ssa) voi hakea opiskelemaan suoraan vain maisterin tutkinnon.

Monet käytännöt, säännöt, nimitykset ym. vaihtelevat tiedekunnittain, mutta tässä nyt jotain melko yleispätevää.

Kannattaa ottaa yhteyttä avoimen yliopiston opintosihteeriin, hän osaa varmasti neuvoa. Toki netistäkin löytyy eri yliopistojen sivuilta paljon tietoa sekä tutkinto-opiskelusta että avoimen yliopiston opinnoista.

Kiitos! Tämä oli perusteellista ja selkeää tietoa. Itse en varmaan osannut aloituksessa selittää tarpeeksi selkeästi, mutta aikomukseni ei ole pyrkiä tutkintoon psykologiassa, vaan jossain joka liittyisi siihen mitä haluan sitten ammatikseni tehdä, tai olen jo tehnytkin. Usein niissä työpaikoissa on sosionomeja, mutta minua ei taas pelkkä sosionomin tutkinto kiinnosta, enkä ammattikorkeaan pääsisikään varmasti koska en ole lukiota suorittanut tai edes merkonomin tutkintoa.

Haluan päästä työhön jossa autetaan työttömiä, ja siksi nuo työ- ja organisaatiopsykologia ja sosiaalipsykologia kiinnostaa, niissä tuntuu olevan mielenkiintoisia aiheita jotka liittyy ihmisen työllistymiseen.

ap

Hieno haave, mutta kerron jo myös alan realiteeteista entisen uravalmentajan näkökulmasta:

Uravalmennukset eli palvelut, joissa työttömiä autetaan, ovat kilpailutettavia palveluja. Eli kun alueelle hankitaan työvoimakoulutusta, siitä julkaistaan tarjouspyyntö. Sen jälkeen työvoimakoulutusorganisaatiot jättävät tarjouksensa ja kokonaistaloudellisesti paras tarjous hyväksytään.

Sinun kannaltasi tämä tieto on merkityksellinen siksi, että niissä tarjouspyynnöissä annetaan pisteitä sen mukaan, millainen koulutus/pätevyys kyseisen organisaation kouluttajilla on. Siinä vaiheessa, kun itse puolikymmentä vuotta sitten vaihdoin alaa, kaikki työvoimakoulutusorganisaatiot alkoivat edellyttää kouluttajiltaan ammatillisen opettajan pätevyyttä JA vähintään muutaman vuoden koulutus- tai valmennuskokemusta.

Eli jos haaveenasi on uravalmentajan, työvoimakouluttajan tms. ammatti, niin pelkkä yliopistotutkinto ei riitä. Toisaalta työttömien kanssa ollaan tekemisissä myös järjestösektorilla erilaisissa hankkeissa, ja niissä pätevyysvaatimukset voivat olla pienemmät.

Mulla oli tuossa hommassa Tampereella ensin fysioterapeutin koulutuksen saanut ja hänen jälkeensä kauppatieteen maisteri.

Siellä oli myös luokanopettaja samaa hommaa tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta ei voi lukea tutkintoa, vaan maksimissaan osia kokonaisuudesta. Voit esim. lukea (ainekohtaisista vaatimuksista ja tarjonnasta riippuen) 60 op tiettyä pääainetta eli käytännössä yhden vuoden opinnot. Näiden päälle voit lukea sivuaineen (tai useamman), joista yleensä yksi on laajuudeltaan 25 op. Näiden pohjalta haetaan sitten kevään haussa tutkinto-opiskelijaksi, jonka kautta suoritetaan ensin kanditutkinto ja sen jälkeen maisteritutkinto.

Voit olla yhteydessä kiinnostamasi oppiaineen opintoneuvojaan tai -ohjaajaan, yliopiston hakuneuvontaan tai mielenkiintoisen oppiaineen avoimen yliopiston vastuuhenkilöihin ja pyytää näiltä neuvoja, miten sinun kannattaa opintosi suunnitella.

Eli onko näin että se on aina mahdollinen pääaine jos voi opiskella perusopintojen lisäksi aineopinnot eli 25+35?

Mitä jos lukee avoimessa kaksi tälläistä 25+35 kokonaisuutta?

ap

Niillä voi todennäköisesti kattaa sivuainevaatimukset, kunhan eivät ehdi vanhentua. En tiedä paljonko se aika nykyisin on. Mutta ennen kuin suunnittelet pitemmälle, suosittelisin  ihan vilpittömästi suorittamaan sen ensimmäisen kurssin. Akateemiset opiskelutaidot vaativat kehittämistä, ei niitä kursseja tuosta vain suoriteta. Eikä ole mitään järkeä maksaa avoimen yliopiston kursseista jos pääsee yliopistoon.

Ota nyt ensimmäinen kurssi, kokeile miltä avoimessa opiskelu tuntuu ja miten se sujuu.

Juuri näin aionkin tehdä. Yksi ystävä joka on hiljattain lukenut maisteriksi suositteli minulle avointa, ja nimenomaan sanoi että työ- ja organisaatiopsykologia olisi minulle luultavasti todella helppo suorittaa kun tiedän aiheesta jo niin paljon.

Jos sen 250€ uhraan siihen että kokeilen, jos se onkin ihan helvetin vaikeaa niin saa sitten olla ja tyydyn olemaan ikuinen luuseri vielä reilu parikymmentä vuotta jos pysyn hengissä sinne 68+ eläkeikään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta ei voi lukea tutkintoa, vaan maksimissaan osia kokonaisuudesta. Voit esim. lukea (ainekohtaisista vaatimuksista ja tarjonnasta riippuen) 60 op tiettyä pääainetta eli käytännössä yhden vuoden opinnot. Näiden päälle voit lukea sivuaineen (tai useamman), joista yleensä yksi on laajuudeltaan 25 op. Näiden pohjalta haetaan sitten kevään haussa tutkinto-opiskelijaksi, jonka kautta suoritetaan ensin kanditutkinto ja sen jälkeen maisteritutkinto.

Voit olla yhteydessä kiinnostamasi oppiaineen opintoneuvojaan tai -ohjaajaan, yliopiston hakuneuvontaan tai mielenkiintoisen oppiaineen avoimen yliopiston vastuuhenkilöihin ja pyytää näiltä neuvoja, miten sinun kannattaa opintosi suunnitella.

Eli onko näin että se on aina mahdollinen pääaine jos voi opiskella perusopintojen lisäksi aineopinnot eli 25+35?

Mitä jos lukee avoimessa kaksi tälläistä 25+35 kokonaisuutta?

ap

Niillä voi todennäköisesti kattaa sivuainevaatimukset, kunhan eivät ehdi vanhentua. En tiedä paljonko se aika nykyisin on. Mutta ennen kuin suunnittelet pitemmälle, suosittelisin  ihan vilpittömästi suorittamaan sen ensimmäisen kurssin. Akateemiset opiskelutaidot vaativat kehittämistä, ei niitä kursseja tuosta vain suoriteta. Eikä ole mitään järkeä maksaa avoimen yliopiston kursseista jos pääsee yliopistoon.

Ota nyt ensimmäinen kurssi, kokeile miltä avoimessa opiskelu tuntuu ja miten se sujuu.

Juuri näin aionkin tehdä. Yksi ystävä joka on hiljattain lukenut maisteriksi suositteli minulle avointa, ja nimenomaan sanoi että työ- ja organisaatiopsykologia olisi minulle luultavasti todella helppo suorittaa kun tiedän aiheesta jo niin paljon.

Jos sen 250€ uhraan siihen että kokeilen, jos se onkin ihan helvetin vaikeaa niin saa sitten olla ja tyydyn olemaan ikuinen luuseri vielä reilu parikymmentä vuotta jos pysyn hengissä sinne 68+ eläkeikään.

ap

Älä uhraa 250 e vaan ilmoittaudu yhdelle kurssille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimesta yliopistosta ei saa tutkintoja. Siellä suoritettuja opintoja voidaan kuitenkin hyväksilukea, jos suorittaa myöhemmin varsinaiset tutkinto-opinnot yliopistossa (eli samoja opintojaksoja ei tarvitse suorittaa enää uudestaan - opintosuoritukset kuitenkin vanhenevat, eli vuosikausia niitä ei voi "jemmata"). Joitain aineita voi päästä opiskelemaan yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi ns. avoimen väylää (riittävästi suoritettuja opintoja riittävän hyvin arvosanoin) pitkin (eli silloin ei tarvitse mennä pääsykokeisiin). Epäilen, että psykologia on niin suosittu aine, että sieltä ei ole mahdollista saada opiskelupaikkaa avoimen väylän kautta - joskin muistelen lukeneeni, että jossain yliopistossa avoimen kautta voi päästä opiskelemaan psykologiaa, mutta silloin valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (tms.), eli ei psykologian maisteriksi, mikä vaikuttaa siihen, millaisissa tehtävissä voi valmistumisen jälkeen työskennellä.

Eri yliopistoilla ja tiedekunnilla on erilaisia määräyksiä tutkintoihin soveltuvien sivuaineiden suhteen, mutta pääsääntöisesti sivuaineet voi valita melko vapaasti. Sivuaineilla ei useinkaan ole "virallista" merkitystä, mutta toki niiden kautta voi omaa osaamistaan suunnata.

Jos hakeutuu normaalisti pääsykokeiden kautta yliopistoon (ei siis avoimeen yliopistoon), niin ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto (ohjeaika 3 vuotta) ja sitten maisterin tutkinto (2 vuotta). Pelkän kandinkin voi suorittaa, mutta se on sitten alempi korkeakoulututkinto. Käytännössä mitään kummallista ei opinnoissa tuossa "vaihdossa" tapahdu. Kandiin kuuluu proseminaaritutkinto, maisteriin pro gradu (tutkintoihin kuuluvat tieteelliset opinnäytetyöt). Jossain tapauksissa (jos on esim. suorittanut jo alemman korkeakoulututkinnon AMK:ssa) voi hakea opiskelemaan suoraan vain maisterin tutkinnon.

Monet käytännöt, säännöt, nimitykset ym. vaihtelevat tiedekunnittain, mutta tässä nyt jotain melko yleispätevää.

Kannattaa ottaa yhteyttä avoimen yliopiston opintosihteeriin, hän osaa varmasti neuvoa. Toki netistäkin löytyy eri yliopistojen sivuilta paljon tietoa sekä tutkinto-opiskelusta että avoimen yliopiston opinnoista.

Kiitos! Tämä oli perusteellista ja selkeää tietoa. Itse en varmaan osannut aloituksessa selittää tarpeeksi selkeästi, mutta aikomukseni ei ole pyrkiä tutkintoon psykologiassa, vaan jossain joka liittyisi siihen mitä haluan sitten ammatikseni tehdä, tai olen jo tehnytkin. Usein niissä työpaikoissa on sosionomeja, mutta minua ei taas pelkkä sosionomin tutkinto kiinnosta, enkä ammattikorkeaan pääsisikään varmasti koska en ole lukiota suorittanut tai edes merkonomin tutkintoa.

Haluan päästä työhön jossa autetaan työttömiä, ja siksi nuo työ- ja organisaatiopsykologia ja sosiaalipsykologia kiinnostaa, niissä tuntuu olevan mielenkiintoisia aiheita jotka liittyy ihmisen työllistymiseen.

ap

Hieno haave, mutta kerron jo myös alan realiteeteista entisen uravalmentajan näkökulmasta:

Uravalmennukset eli palvelut, joissa työttömiä autetaan, ovat kilpailutettavia palveluja. Eli kun alueelle hankitaan työvoimakoulutusta, siitä julkaistaan tarjouspyyntö. Sen jälkeen työvoimakoulutusorganisaatiot jättävät tarjouksensa ja kokonaistaloudellisesti paras tarjous hyväksytään.

Sinun kannaltasi tämä tieto on merkityksellinen siksi, että niissä tarjouspyynnöissä annetaan pisteitä sen mukaan, millainen koulutus/pätevyys kyseisen organisaation kouluttajilla on. Siinä vaiheessa, kun itse puolikymmentä vuotta sitten vaihdoin alaa, kaikki työvoimakoulutusorganisaatiot alkoivat edellyttää kouluttajiltaan ammatillisen opettajan pätevyyttä JA vähintään muutaman vuoden koulutus- tai valmennuskokemusta.

Eli jos haaveenasi on uravalmentajan, työvoimakouluttajan tms. ammatti, niin pelkkä yliopistotutkinto ei riitä. Toisaalta työttömien kanssa ollaan tekemisissä myös järjestösektorilla erilaisissa hankkeissa, ja niissä pätevyysvaatimukset voivat olla pienemmät.

Minä olen ollut työpajalla työvalmentajana useamman vuoden ja minulla on työvalmennuksen eat. Nytkin olen järjestöllä töissä mutta vaikka vuosi sitten olisin kelvannut sinne ohjaamaan kutyja, nyt halutaankin korkeakoulun käyneitä, vaikka entiset ohjaajatkaan eivät ole kuin amiksia. Ja hankkeisiin halutaan aina tietty osa korkeakoulunkäyneitä. En kyllä tiedä miksi. Sitä työtä kun ei tehdä korkeakoulun opinnoilla.

Olen kyllä huomannut että minulla ei ole mitään asiaa näihin isoihin valmennusfirmoihin, vaikka oman kokemuksen mukaan heidän uravalmentajansa tiedot asioista on melko hataria. Kun itse olin uravalmennuskurssilla, jouduin kertomaan asioita sille vetäjälle joka oli kyllä korkeakoulun käynyt, mutta ei tiennyt esim. työttömän veroasioista yhtään mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut jo paljon hyviä vastauksia. Itse ehdotan, että kuluvan syksyn aikana suoritat kokeeksi avoimessa yliopistossa jonkin sinua kiinnostavan kurssin työ- ja organisaatiopsykologiassa tai sosiaalipsykologiassa. Ensin mainittuja olen opiskellut itse, joten tiedän, että peruskurssit ovat suhteellisen helppoja ja kirjallisuus suomenkielistä. Samalla selvittelet, mitkä opinnot sinua mahdollisesti yliopistossa kiinnostaisivat ja millaiset mahdollisuudet sinulla on päästä niitä opiskelemaan. Avoimen kautta on tosiaan vaikea päästä eli kannattaa varautua ihan perinteiseen pääsykoehakuun. Sivuaineita ehdit miettiä myöhemmin mutta jos sinulla on opintoja esim. em. aineissa niin ne voidaan lukea hyväksi kunhan pääset opiskelemaan.

Itse valmistuin aikoinaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineeni oli sosiologia ja sivuaineina sosiaalipolitiikka ja sosiaalipsykologia. Tällä hetkellä valitsisin ehkä toisin ja ottaisin sivuaineeksi hallintotieteitä. Omana aikanani sivuaineita sai ottaa lähes täysin vapaasti, en tiedä miten se nykyisin menee ja onko se yliopistokohtaista.

Juuri noita katselin myös netistä että sosiaalipolitiikkakin voisi olla mielenkiintoista.

Tämä systeemi on siinä mielessä sekava että maisteritutkintojen nimet on jotain ihan muuta kuin se pääaine, eli kun on yhteiskuntatieteiden maisteri, on voinut lukea ihan eri juttuja kuin joku toinen yhteiskuntatieteiden maisteri? Eli kun hakee töitä sillä että minä nyt olen yhteiskuntatieteiden maisteri, niin katsotaan kuitenkin että mitä on ollut pääaineena ja mitä sivuaineena, että sopiiko ne opinnot siihen työhön, vai onko oletus että kunhan on yhteiskuntatieteiden maisteri niin ihan sama mitä siellä alan sisällä on opiskellut?

Luultavasti minusta ei tule mitään maisteria, mutta kiinnostaa tietää. Oletan että jos luen avoimessa näitä juttuja jotka liittyy jotenkin työhön johon haluan, että se auttaisi vaikka maisterin tutkintoa ei olekaan, kun kuitenkin on työkokemusta ja alempia koulutuksia. Tuntuu että minut laitetaan aina suoraan mappi ööhön kun ei ole mitään korkeakoulututkintoa, että jos laittaisivat edes ehkä-pinoon.

ap

Useimmat maisterin tutkinnot eivät valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Esimerkiksi yhteiskuntatieteelliset ja humanistisit tutkinnot ovat useimmiten tällaisia. Ei ole olemassa mitään yhteiskuntatieteen maisterin pestejä. Tiedekuntien nettisivuilla kerrotaan yleensä, mihin tutkinnon suorittaneet työllistyvät. Siihen vaikuttavat toki sivuaineet mutta myös opiskelujen aikainen työkokemus. Asiaa kannattaa miettiä jo opintoihin hakiessa ja varsinkin opintojen aikana. 

Huomasin kyllä sen että siellä sanotaan että mihin yleensä työllistyy. Siksi se minusta tuntuukin sekavalta kun se on amispuolella niin helppoa että jos opiskelet vaikka puusepäksi niin voi hakea työpaikkoja joissa haetaan puuseppiä. Kun taas nämä maiserit voi näköjään olla vähän mitä vaan, työpaikkailmoituksissa lukee useimmiten että vaatimuksena on "soveltuva tutkinto".

ap

Ei avoimessa ole pääainetta ja sivuaineita, vaan siellä voi opiskella vaikka vain yhtä ainoaa ainetta.