Harmittaa, kun olen huonoissa väleissä anopin kanssa :(

Anoppisi on sairas. Koeta ymmärtää, koeta olla ottamatta itseesi ja koeta myös selittää lapsillesi että sairaiden ihmisten kanssa saattaa noin käydä.

Jos hän olisi terve hän ei olisi koskaan laatikkojanne kaivellutkaan.

Ainoa vika teidän käytöksessänne on että ette ole pitäneet puolianne tehokkaammin.

Hei!

Leuka pystyyn ja menoksi! Mulla kohtalona heikko äitisuhde... :-( Tasan ei käy...

Sano sille miehellesi että puhuu asiat selväksi äitinsä kanssa. Jos tämä ei auta, anna olla. Kuin vanhoja lapsenne ovat? Jos riittävän vanhoja, selittäkää yhdessä miehenne kanssa miksi mummi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

kuulostaa ikävältä, ettekö pystyisi vielä puhumaan? Menisit anopille miehesi kanssa ja juttelisitte asiasta. Ehkä hän kokee, että häntä on kohdeltu kuin pikkulasta kun avain on otettu pois? Vaikka tietenkään ei ole mukavaa, että on teidän kaappeja kaivellut? Toisaalta emme kuule nyt anopin puolta tästä? Ehkä hän on esim etsiyt jotain eteisen takkikaapista tai muuta yhtä harkitonta ja ap on miehineen vaan seonnut niin pienistä. Mutta koska kuulemma vain ap:n tarinan niin neuvotkin pitää antaa sitten sen mukaisesti. 

Totta 2, olisi pitänyt paljon aikaisemmin puuttua asiaan. Mies on kyllä monta vuotta puolivakavissaan sanonut että äitinsä on narsisti. Oli tai ei, ei varmaan ihan terve ole ainakaan. Itse olen naivisti ajatellut, että jos olen kohtelias ja ystävällinen, niin mitään isompia ongelmia ei tule. Enkä ole ainoa, jolla on ongelmia kyseisen ihmisen kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä kyllä ykkösenä anopin mustalla listalla.

Kuulostaa hyvin tutulta.

Yritä olla puhumatta anopista lapsille. Ainakin itsellä on helpompi olla kun en puhu anopista mitään - näin ei ainakaan tule sanottua mitään pahaa.

Anoppi yrittää kaikkensa, jotta asiat kääntyisivät minua vastaan.

Esim. anoppi on sanonut olevansa kaupungissa 1.-20.11. ja silloin voi milloin tahansa tulla esikoisemme synttäreille. No, me soitimme ja vielä lähetimme sähköpostia, että esikoisen synttärit on 3.11. ja tervetuloa. Itse pyydän töistä hyvissä ajoin vapaapäivää tuolle päivälle, jotta varmasti kaikki ovat paikalla. Anoppi ilmoittaa 1.11. että hän ei pääse paikalle kun lähtee tyttärensä (joka oli myös kutsuttu synttäreille) kanssa Tallinnaan kylpylään, mutta kaikki muut päivät käyvät. No, sitten järjestelen kiireellä töissä asioita ja saan vapaaksi päivän viikon kuluttua 10.11. - sama juttu, tervetuloa synttäreille. Nyt anoppi ilmoittaa 9.11. että ei pääse paikalle klo 14 kuten ollaan kutsuttu, mutta voi käväistä paikalla klo 11. Ja tosiaan tulee paikalle tyttärensä kanssa klo 11 kun muut vieraat tulevat klo 14 ja ihmettelevät kun ko. ihmiset eivät ole paikalla. Tämän jälkeen anoppi puhuu ympäri sukua, että MINÄ olen vaikea ihminen, jonka kanssa ei voi mitään sopia. Ja anoppi selittää, ettei voi ymmärtää, miksi poikansa on tuollaisen joustamattoman naisen kanssa, joka ei ajattele lasten parasta.

Huoh. Aina ei vaan jaksa. Ja tosiaan, kun työssäni ei saa vapaapäivää aivan noin vaan, aina joutuu hankkimaan tuuraajan. On parempi, etten sano anopista mitään lasten kuullen, koska se ei välttämättä olisi kaunista tekstiä.

Ja tuo tapaus oli vain yksi kaikkien muiden joukossa. Aina minä olen syyllinen - ja siitä anoppi muistaa mainita ympäri sukua.

On juteltu kauniisti ja ainakin näennäisesti yhteisymmärryksessä, mutta sen jälkeen anoppi kuitenkin veti lapset mukaan riitaan. Mies on sanonut sen verran kun kokee olevansa velvollinen, pitänyt puoliani haukkumista vastaan, mutta ymmärrän kyllä että tilanne on miehellekin vähän hankala.

Kyse ei siis ole yhdestä tai kahdesta kerrasta, vaan useamman vuoden jatkuneesta jutusta, joten en ainakaan itse näe että anoppi voisi sillä puolustautua.

7, otan osaa, kuulostaa todella inhottavalta! En itse jaksaisi olla noin joustava.