Muistisairaan vs. lapsen hoito
Kertokaapa mulle, mikä siinä läheisen muistisairaan hoidossa on niin raskasta ja vaikeaa. Eikös se ole melko samanlaista kuin oman lapsen hoito? Tosin kääntäen eli ensin osaavampi ja sitten taantuu. Ja useimmat kuitenkin suht hyvin selviävät omista lapsista.
Kommentit (9)
Lapsi kehittyy koko ajan, koko ajan helpottaa. Muistisairaan kanssa ei.
Koko: Lapsen saa kaapattua syliin, estettyä tekemästä, menemästä. Muistisairasta ei.
Kokoon liittyy myös peseminen ja eritteiden määrä.
Liikkuvuus: Lapsi pysyy melko pitkään paikoillaan. Muistisairas ei, pääsee tekemään mitä vaan asunnossa ja karkailemaan kylille.
Muistisairas voi olla varsin isokokoinen ja voimakas, joten jos hän sattuu olemaan väkivaltainen, niin siinä joutuu todenteolla painimaan. Karkailuakin on silloin mahdollisesti vaikea estää. Lisäksi henkilön käytännön asioiden hoito voi olla vaikeaa, jos ei ole pääsyä kaikkiin tietoihin tai edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty. Lapsen hoidossa yleensä ajan myötä helpottaa, kun lapsi kasvaa, mutta muistisairaan kanssa mennään koko ajan alaspäin.
No, jospa sinulle tulee kokemusta muistisairaan hoidosta, niin ymmärrät eron!
Vertaat pienen lapsen hoitamista aikuisen muistisairaan hoitamiseen? Olet vaihtanut kakkavaipat vauvalta mutta vaihda ne isältäsi. Olet pessyt vauvasi pimpin mutta pese se vastahakoiselta äidiltäsi. Lapsi oppii, muistisairas vanhus unohtaa oppimansa.
Riippuu tietysti muistisairauden vaiheesta, mutta sairas voi olla aggressiivinen ja väkivaltainen, toistaa kyllästymiseen asti samaa asiaa, tehdä kotona tuhoa, karkailla jne. Ja yksi henkisesti raskaimmista asioista on se, että läheinen muuttuu peruuttamattomasti.
Olin vain aina väliaikaisesti auttelemassa siskoani joka oli muistisairaan äitini omaishoitaja. Kenenkään lapsen hoitaminen ei ole ollut niin rankkaa kuin muistisairaan äitini hoitaminen, vaikka oli todella rakas. Ympärivuorokautista hoitoa. Koko ajan sattui ja tapahtui
Muistisairaus on kauheaa seurattavaa. Äärettömän surullista ja omaiselle vaikeaa uskoa todeksi. Muistisairas jauhaa samoja juttuja ja on pihalla kuin lumiukko. Silloinkin, kun pääset luottamukselliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan, on vaikea antaa hänen ilmaista kaikkia tunteitaan. Väkisin siinä vetää itse melko totiseksi eikä jaksa olla iloisella päällä. Sitten hän huomaa sen ja ahdistuu. Ahdistuneena sairas voi olla kiukkuinen kaikesta siitä ymmällään olemisesta. Sitten hän haluaa tehdä älyttömiä juttuja. Kun olet tiukkana, hän alkaa pelätä sinua. Jotta hän viihtyisi, joudut keksimään tekemistä, ettei hän ala vaeltaa ja pukeudu ulkovaatteisiin suojautuakseen. Jotta voit nukkua, on hyvä olla kotihälytys ulko-ovissa. Kun heräät, hän seisoo pipoineen, takkeineen ja saappaineen sänkysi vieressä. Kun menette saunaan, joudut ehkä pakottamaan pesulle. Iltaisin unille meno on vähän kuin lapsella. Kaikki pelottaa ja hän haluaa kotiin. Vaikka olisi aina asunut samassa talossa.
Palataan asiaan sitten kun olet hoitanut muistisairasta.
Se on ihan paskaa kun ihminen purkautuu