Lue keskustelun säännöt.
Introvertit ho-hoi!
09.09.2013 |
Hei. Ajattelin kirjoittaa ehkä harvemmin puhutusta aiheesta, nimittäin introverttiydestä, eli niin sanotusta sisäänpäinkääntyneisyydestä.
Olen itse tajunnut sen vasta vähän aikaa sitten, että sellainen taidan olla enkä muuksi muutu.. Hassua siinä on kuitenkin, että olen asiakaspalvelualalla töissä, joten siinä saan tietynlaista "siedätyshoitoa" asian suhteen. Muuten kyllä tuntuu että saan ladattua akkujani yksinololla.. En haluaisi sanoa olevani mikään erakkokaan, sillä pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta ja läheisimmistä ystävistä. En vain viihdy isoissa, äänekkäissä ihmisporukoissa.
Koulussakin kaverinani on ollut aina vain se yksi "bestis", kun en ole kaivannut joukkoa ympärilleni.
Harrastan mieluiten yksilölajeja, kuntosalia, lenkkeilyä jne. Ryhmälajeista en ole ikinä pitänyt.
Inhoan ns. Small talk- keskusteluja, mieluiten puhuisin syvällisimmistä asioista.
Tällainen minä olen :)
Löytyykö täältä palstalta muita samanlaisia, olisi kiva kuulla kokemuksia. Oletteko tunteneet itseänne oudoksi ikinä tämän takia? Myös kuulen mielelläni ns. Ekstroverttien kantaa asiaan, pidättekö meitä introverttejä ihan outoina ;D
Kommentit (62)
Miten te introvertit (tai sellaisiksi itseänne sanovat) sitten olette päässeet töihin asiakaspalvelualalle? Kun minut todetaan työhaastattelussa introvertiksi, minulle aletaan saarnaamaan ns. sosiaalisuuden (eli seurallisuuden) vaatimuksesta ko. alalla, vaikka sosiaalisuus/seurallisuus on aivan eri asia kuin sosiaaliset taidot. Sosiaalisia taitoja minulta kyllä löytyy, sillä olen esim. hyvin empaattinen.
https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/
Asiakaspalveluajoistani on jo hieman aikaa, mutta minä päädyin puolivahingossa. Esim. tuttu pyysi kaupan alalle lyhyeen tuuraukseen, joka sitten venähti muutamaksi vuodeksi. Sen pohjalta sitten toiseen firmaan jne.
Introverttina omat hyvät puoleni asiakaspalvelutyössä olivat empaattisuus ja kyky kuunnella. Kuuntelukyvystä johtuen osasin heittää tarvittaessa juuri tilanteeseen sopivaa kevyttä läppää, en vain yleistä jauhantaa. Puhelinpalvelussa ollessani kuuntelukyky ja keskittyminen jokaiseen asiakkaaseen "syvemmällä" tasolla oli plussaa. Ja koska en höpöttänyt koko aikaa, oli aikaa miettiä fiksuja vastauksia ja ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin. Toisin sanoen suustani pääsi suurimmalta osin vain aiheeseen liittyvää, kunnolla mietittyä asiaa, mistä monet tuntuivat tykkäävän.
Jos työhön taas kuului joskus osana jonkin tietyn tuotteen myynnin vauhdittamista, olin siinä sitten ihan surkea. En ole tippaakaan myyntihenkinen, vaikka itse ostotapahtumasta mahdollisimman mukavan pyrinkin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvempi ihminen on puhtaasti intro- tai ekstrovertti, vaikka yleensä toki jompaankumpaan kallellaan. Moni pystyisi varmaan kaveripiiristään nimeämään nämä ääritapaukset. Olen pitkään miettinyt, mistä todella ekstrovertit ihmiset keskustelevat keskenään? Tai siis jos ääriekstro on tilanteessa, jossa on toisen ekstron kanssa kahdestaan? Toistellaanko itsestäänselvyyksiä vai mikä on meininki?
Testien mukaan itse todella keskelle ekstro- ja introverttia, ja vaikka kumpiakin ymmärtämään kykenen, niin yleensä tulen paremmin juttuun intrompien kanssa. Tuntuu, että ajatusmaailmat kohtaavat ihan eri tavalla. Introverteilla tuntuu olevan enemmän näkemyksiä, eivätkä he kummastele oikeastaan mitään, koska melkein kaikki on mietitty jo kertaalleen läpi. :) Viihdyn seurassa, mutta kaipaan ja tarvitsen yksinoloa, koska seurassa ei ikinä täysin rentoudu.
Meillä kotona sisäänpäinkääntyneisyyttäni onneksi ymmärrettiin, vaikka pikkusiskoni on ollut paljon menevämpi: kaverit vaihtuneet jossain kohtaa aika tiuhaan ja kotona käynyt lähinnä nukkumassa. Äitini on kanssani enemmän samanlainen ja nimittikin siskoa leikillään "kyläluudaksi". :D
Joku täällä mainitsi, että ärsyyntyy siitä kun äänekkäimpiä tituleeraataan lähes poikkeuksetta sosiaalisesti lahjakkaiksi. Olen samaa mieltä, ettei se mölyapinointi mitään lahjakkuutta ole, ja osa näistä tapauksista ei yhtään osaa ajatella, mitä suustaan päästää. Oikeaa sosiaalista lahjakkuutta on ottaa muut huomioon.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:35"]
Asperger on ääri-ilmentymä introsta mielestäni ja jo autismin muoto.
Introvertti voi olla asperger, jos esim. small talk aidosti tuntuu rasittavalta, jos krooninen unettomuus (ja tämän aiheuttama henkinen väsymys/masennus) vaivaa, jos tykkää keräillä eri asioita (eikä välitä juuri ihmisistä), paneutuu intensiivisesti johonkin harrastukseen (johon sitten kyllästyy, kunnes uusi asia tulee eteen), jos uravalinta on insiööri/arkkitehti/tutkija tyylinen, jos on ikäistään nuoremman näköinen, omaan jonkin erityislahjakkuuden, etc.
Näitä kriteereitä on monta ja netissä on testi, jonka voi suorittaa jos luulee olevansa asperger.
[/quote]
Minulla on nämä kaikki, mutta enpä usko olevani asperger. Siihen että olisi asperger kun vaaditaan että olisi hankaloittavia vaikeuksia elämässä myös, ja minulla ei ole mitään vaikeuksia luonteeni takia, kun tosiaan alavalintakin on introvertille sopiva joten työkään ei aseta sosiaalisuuden vaatimusta.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:35"]
Asperger on ääri-ilmentymä introsta mielestäni ja jo autismin muoto.
Introvertti voi olla asperger, jos esim. small talk aidosti tuntuu rasittavalta, jos krooninen unettomuus (ja tämän aiheuttama henkinen väsymys/masennus) vaivaa, jos tykkää keräillä eri asioita (eikä välitä juuri ihmisistä), paneutuu intensiivisesti johonkin harrastukseen (johon sitten kyllästyy, kunnes uusi asia tulee eteen), jos uravalinta on insiööri/arkkitehti/tutkija tyylinen, jos on ikäistään nuoremman näköinen, omaan jonkin erityislahjakkuuden, etc.
Näitä kriteereitä on monta ja netissä on testi, jonka voi suorittaa jos luulee olevansa asperger.
[/quote]
Olen tehnyt Asperger-testin joskus vuosi sitten, enkä saanut pisteitä kuin puolet siitä määrästä mikä tarvittaisiin "mahdollinen lievä Asperger" rajalle, eli siellä normaalin asteikon puolivälissä. Kaikki pisteet taisivat tulla "matemaattisesti lahjakas" -tyyppisistä kohdista. Eli tiedän varmuudella, että en voi olla Asperger.
16
Sitä paitsi Asperger ei ole haitannut montaa erittäin menestynyttä henkilöä elämässään. Bill Gates on selvinnyt perheen kanssa ja urallaan, Steve Jobs urallaan mutta ollut hankala perheellensä jne, kyllä varmasti oli silti tyytyväinen itse elämäänsä hänkin.
Täällä Asperger-viuhuu aina ensisijaisesti negatiivisessa mielessä. Joku äänekäs asettuu kai mielellään heidän yläpuolellensa, typerää ja naurettavaa.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kiinnostavista vastauksista! Jotenkin mielenkiintoista kuulla muidenkin "kokemuksia" asiasta.. Että en ole ainut "outolintu" ;)
Täytyypä lukea tuo Susan Cainin opus mielenkiinnosta joskus.
Ja tuo "23 merkkiä introverttiydestä" oli myös hyvä.. Englanniksi näyttää löytyvän paljon enemmän tästäkin asiasta tietoa. Erityisesti tuo kohta 14 alkoi naurattamaan, tuo puheluihin vastaamattomuus on niin minua :D anteeksi vain kaverit, soittelen kyllä sitten kun "kerkiän"...
Joku kyseli tuosta, kuinka on päätynyt silti asiakaspalvelualalle. En ole asiaa oikeastaan tullutkaan ajatelleeksi, mutta jotenkin sitä tuossa työn tohinassa on pakko oppia olemaan sosiaalinen. Vaikka on se välillä aika kuluttavaakin.. Mutta, tykkään kyllä työstäni ja että saan tavata uusia ihmisiä. Sen vastapainoksi onkin sitten välillä kiva vain olla kotona rauhassa.
Ja olen samaa mieltä, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot on eri asia, itsellä ei tosin työhaastattelussa ole tullut edes puheeksi sosiaaliset taidot, on riittänyt kun osaa hymyillä ja olla ahkera jne. Tietysti ammattitaidon lisäksi, ei siinäkään mikään runeberg tarvitse olla että pääsee esim. kaupan kassalle ;)
Mutta hyviä ja asiallisia vastauksia tullut kyllä, mielellänin lueskelen lisääkin näitä :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 01:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 11:45"]
Olen ihan samanlainen kuin sinä, ap, ja useasti miettinyt Asperger-diagnoosia itselleni. Lapsellani on Asperger ja vasta sen jälkeen olen alkanut pohtia omia oireitani.
[/quote]
Mutta eihän nuo ole mitään oireita mitä ap kuvaa vaan normaaleja persoonallisuuden piirteitä. Ei introverttiys mikään sairaus ole.
[/quote]
Mtikä ovat introvertin ja aspergerin piirteiden eroja?
[/quote]
Ne ovat täysin eri asiat. Introversio tai ekstroversio on taipumus tietynlaiseen reagointiin, erottamaton ja tärkeä osa ominta persoonallisuutta. Se on samankaltainen kuin vaikkapa taipumus olla yleensä iloinen tai allapäin, taipumus päättää asioista salamannopeasti tai jahkailun jälkeen. Se ei ole on / off vaan se mitä kutsutaan introversioksi sisältää paljon erilaisia toimintatapoja joista tätä sitten tulkitaan, osa niistä osoittaa introversiota ja osa samalla henkilöllä ekstroversiota.
Testeissä introversio/ekstroversio on yksi kriteeri, toinen on vaikkapa se puhuuko asioista suoraviivaisesti ("tuoli on sininen puutuoli") vai mielikuvilla ("tuoli on saman värinen ja mallinen kuin oli lapsena mummolassa"). Tästä aiheesta jos keskustellaan av:lla eli onko henkilö "intuitiivinen" vaiko ei, aina löytyy ne "fiksut" kertomaan, että "miksi ette myönnä että teillä on kommunikointiongelma". Siis näiden mielestä pitäisi aina sanoa "tuoli on sininen puutuoli". Esimerkki on yksinkertaistettu, mutta kyse tässä suhteessa on vain siitä, että intuitiivinen osaa sen pragmaattisemman LISÄKSI myös keskustella käsitteillä ja mielikuvilla luontevasti ja tapaa tehdä niin usein eikä satunnaisesti. Vastaavasti introversio ja ekstroversio ovat se tapa miten yleensä toimii, ei välttämättä aina edes samanlaisissa asioissa.
Puolet ihmisistä saa testistä tuloksen että on enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Puolella sitten toisin päin. Kuitenkin yli puolet ihmisistä omaa varsin pienen painotuksen ja vastaavasti hieman alle puolet omaa merkittävässä määrin joko introvertin tai ekstrovertin piirteitä. Kuva voi auttaa asian ymmärtämisessä:
http://www.thoughtful-self-improvement.com/image-files/bellcurveblanc.jpg
Eli voimakkaita introvertion piirteitä on 15%:lla ihmisistä ja vastaavasti voimakkaita ekstrovertin piirteitä on myös 15%:lla. Yhteensä näitä voimakkaan piirteen omaavia on noin 30% eli joka kolmas.
Asperger taas sisältää enemmän poikkeamia "normaalista", reagointitavat voivat vaikuttaa monessa asiassa voimakkaampia Asperger-piirteitä omaavalla hyvin erikoisilta ja kummallisilta. Toisaalta yksittäisiä Asperger-piirteitä on luultavasti melkein kaikilla, eli jos testissä on 20 kohtaa niin muutama niistä luultavasti osuu jokaiselle, ainakin kaikille lahjakkaammille ihmisille sillä siellä kriteereissä on mm. "olen matemaattisesti lahjakas". Jos niitä piirteitä on runsaasti, aletaan puhumaan Aspergerista. Mutta ne samat asiat, joita Aspergereilla esiintyy voivat johtua ihmisillä muista syistä, ja jos oireita on vain esim. puolet diagnosiin vaadittavista, niille taitaa olla aina jokin aivan muu selitys. Osa näistä piirteistä on normaalilla ihmisellä normaaleja, mutta jos niitä kasaantuu vaikkapa 75% listatuista samalle henkilölle, ne osoittavat yhteensä muuta kuin ne yksittäisinä mikään olisivat.
Tämä oli mutu-selitys, joku pätevämpi osaa varmasti vastata sinulle paremmin.
[/quote]
Osa aspergereista on neroja, kuten Newton, Einstein ja Darwin. Tämä selittyy omaperäisellä ja hyvin itsenäisellä ajattelulla, sillä assit eivät tunnetusti mene massan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:17"]
Kouluaika oli todella raskasta, jatkuva häly ja suuressa laumassa oleminen. Lapsillamme on samoja ongelmia, he väsyvät koulupäivän aikana mahdottomasti. Sinänsä pärjäävät koulussa erinomaisesti, mutta eivät todellakaan jaksa koulupäivän jälkeen lähteä minnekään harrastuksiin, vaan ovat illat kotona ja lukevat, katsovat elokuva, ovat koneella, käyvät lenkillä. Jokaisella on pari hyvää kaveria joita tapaavat.
[/quote]
Tämän takia minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Minäkin viihdyin lapsena aina kotona koulupäivän jälkeen, ja tämän takia minua pidettiin hyvin kummallisena. Toivoisin juuri introverteille lapsille ymmärrystä. Aikuisille on jostain syystä sallittua viihtyä kotona ja harrastaa kaikenmaailman käsitöitä ja yksinhiihtoa, mutta lasten odotetaan olevan kamalan sosiaalisia ja aina menossa. Lapsillekin pitäisi sallia se, että koulupäivän aikaiset ihmiskontaktit voivat hyvinkin olla tarpeeksi, ja loppupäivä vietetään mieluummin omissa oloissa.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 23:12"]
Hahah, tuntuu tosiaan että tämä sana introvertti on vaan niin paljon "mukavampi" kuin ujous tms.. että nämä ujot ja sisäänpäinkääntyneet haluavat selitellä itselleen ja muille olevansa vain tämmösiä vähän älykkäämpiä yksilöitä vaan kun muut. :D Sen sijaan että rehellisesti vain myöntäisi että on heikko sosiaalisissa tilanteissa. Ton kuvauksen mukaan vissiin suurin osa suomalaisista on sitten näitä introvääääärttejä. :DD
[/quote]
Minua ihmiset kyllä pitävät hyvin sosiaalisena, vaikka olen introvertti. Ikinä ei kyllä ole ujoksi luultu :)
Mutta en tarvitse ihmisiä, enkä jaksa heitä kovin kauaa. Tarvitsen yksinoloa ja en ole koskaan ollut eriippuvainen toisista ihmisistä. En ole ikinä pelännyt yksinoloa.
Seurustelemaankin aloin vasta kun löysin toisen introvertin. Hän antaa minun hengittää vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 03:26"]
Osa aspergereista on neroja, kuten Newton, Einstein ja Darwin. Tämä selittyy omaperäisellä ja hyvin itsenäisellä ajattelulla, sillä assit eivät tunnetusti mene massan mukana.
[/quote]
Juuri näin. Vastaava lahjakkuus ilman Aspergeria on mahdollista, mutta harvinaista. Näin vastikään aiheesta artikkelin, jossa nelikentällä tuota tarkasteltiin. Toisaalta se lahjakkuus ilman Aspergeriä ja sitä toista poikkeamaa jota samassa nelikentällä tarkasteltiin on edelleen poikkeava lahjakkuus, ja nämä henkilöt edelleen ovat hieman erikoisia tai rasittavia muiden mielestä, ihan vain sen piinaavan kyvykkyyden vuoksi.
Jostakin löytyy testi jolla saa tällaiseen formaattiin laitettuja vastauksia, en tiedä kenen tai missä testi sijaitsee. Olisi ihan mielenkiintoista tehdä tuollainen testi jos joku sen netistä löytää. En ainakaan juuri nyt ehdi etsiä.
http://mummila.net/marginaali/files/2012/03/Asperger-testitulos.png
Nuorempana kuvittelin olevani eksrovertti ja piti olla kavereita, menoja ym sosiaalista juttua.
Mutta nyt vanhemmalla iällä kun olen sinut itseni kanssa, olen vasta tajunnut ettei se ollut mun juttu ollenkaan. Ja nyt vasta olen antanut itselleni "luvan" olla introvertti, ilman, että olisin jotenkin outo.
Kyllähän se on totuus tänä päivänä, että ekstrovertit pyörittää tätä maailmaa ja siihen pitäisi jokaisen pyrkiä: olemaan ekstrovertti.
Introvertit on jotain kummajaisia eikä niillä oikein ole mitään virkaa maapallolla.
Näin kärjistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 23:12"]
Hahah, tuntuu tosiaan että tämä sana introvertti on vaan niin paljon "mukavampi" kuin ujous tms.. että nämä ujot ja sisäänpäinkääntyneet haluavat selitellä itselleen ja muille olevansa vain tämmösiä vähän älykkäämpiä yksilöitä vaan kun muut. :D Sen sijaan että rehellisesti vain myöntäisi että on heikko sosiaalisissa tilanteissa. Ton kuvauksen mukaan vissiin suurin osa suomalaisista on sitten näitä introvääääärttejä. :DD
[/quote]
Minä myönnän olevani ujo, heikko sosiaalisissa tilanteissa ja introvertti.
Enkä enää edes yritä kieltää tätä. Elämä on näin JULKISENA ujona itroverttinä paljon hauskempaa :D
Kiva kuulla näitä kokemuksia, kun tuntuu että suurin osa ihmisistä on nykyään tosi sosiaalisia ja ekstrovertteja, varsinkin muuttaessani tänne pääkaupunkiseudulle tuntui siltä että ihminen on sitä "parempi" mitä enemmän sosiaalista elämää ja mitä täydempi hänen kalenterinsa on, ilmiö joka ei mielestäni ollut näin selvä aiemmassa asuinkaupungissani.
Huffington Postin jutun 23 kohdasta oikeastaan kaikki sopivat minuun, ja tuosta introvertit.net-sivuston testistä sain 17/20 (kiitos muuten linkistä tähän sivuun!). Eli aika selkeä introvertti olen. Olen ehkä siinä mielessä "erilainen" introvertti kuitenkin, että olen aika seurankipeä :) Miten sen nyt sanoisi... Olen mielelläni yksin, enkä kaipaa hirveästi menoja, mutta minulla on muutama läheinen ystävä (jotka muuten kaikki ovat huomattavasti paljon ekstrovertimpiä kuin minä) sekä avopuoliso, ja heidän seurassaan en väsy/ahdistu, mikä ehkä johtuu siitä että olemme niin läheisiä että voin olla oma itseni, eikä tarvitse koko ajan olla sosiaalinen vaikka yhdessä olisimmekin. Introverttius toki on aiheuttanut sen, että näihin lähimpiin ystäviini olen tutustunut kun olimme kämppiksiä, ja oikeastaan melkein kaikki ystäväni ovat sellaisia joiden kanssa olen joskus asunut, eli tutustuminen on tapahtunut vähitellen ja pitkällä aikavälillä. Voi kuulostaa ehkä kummalliselta, että introvertti on hakeutunut kimppakämppään asumaan, mutta mielestäni ujo/epäsosiaalinen ja introvertti ei välttämättä ole sama asia. Ja alunperin syy yhteisasumiseen oli kustannussäästöt, ei sosialisointi kämppisten kanssa :)
Lähinnä introverttiuden huomaa nykyisin siinä, että viihdyn kotona huomattavasti enemmän kuin muut, ainakin olettaisin näin. En kaipaa sosiaalista elämää, silloin tällöin näen näitä lähimpiä ystäviäni, mutta pääasiassa vietän aikaa avomiehen kanssa. Ahdistun ja väsyn jos on liikaa tekemistä, ja ihmettelen miten muut jaksavat sitä että heillä on joka ilta jotain ohjelmaa enkä edes ymmärrä miten muilla on aikaa sellaiseen. Mulle on paljon jos olisi vaikka kaksi kertaa viikossa jotain tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa. Olen tainnut järjestää juhlat (yo-juhlien ja muiden "pakollisten") lisäksi vain kerran, tuparit, joissa oli noin 10 vierasta. Muiden juhliin menen ihan mielelläni, mutta mietin pitävätkö muut outona kun olen niin hiljainen ja usein jään keskusteluista ulkopuolelle eli oikeastaan vaan tarkkailen tilannetta koko illan. Nautin kyllä ihan siitäkin, mutta pelkään aina hieman sitä että muut ajattelevat minun olevan tylsä ja mielenkiinnoton tyyppi (mitä varmasti olen jonkun ulkopuolisen näkökulmasta, joka ei tunne minua). Aikaisemmin mulla oli suurissa joukoissa ja bileissä helposti ulkopuolinen olo, mutta se tunne on itse asiassa vähentynyt iän myötä. Ehkä johtuu siitä että tuntee itseään paremmin ja toisaalta ymmärtää myös muita ihmisiä paremmin eikä kaikki ole enää niin mustavalkoista, vaan ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia eikä itse ei ole yhtään sen parempi kuin muutkaan (nuorempana ajattelin ehkä introverteille tyypillisesti että olen fiksumpi ja syvällisempi kuin muut enkä ymmärtänyt miksi muut jaksavat pinnallisia kotkotuksiaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nro 50 lainauksesta! Siitä sain paljon ajateltavaa.
Olen aina seurustellut hyvin rationaalisten, teknisten miesten kanssa. Kuitenkin olen heidän kanssaan aina kokenut jonkinlaista "sielunyhteyden" puutetta, sitä että joudun sulkemaan kommunikaatiosta ulos suuren osan itseäni, koska toinen jopa pilkkaisi intuitiivisuuttani tai mystisyyttäni jos toisin sitä esiin. Haluaisin edes kerran kokea elämässäni suhteen johonkin enemmän kaltaiseeni olentoon :)
Olisinpa muuten tiennyt näistä persoonallisuustyypeistä ennen ammatinvalintaani aikoinaan. Minä en oikein tiennyt miksi haluaisin isona, joten annoin insinööri-isäni rationaalisesti perustella miksi kannattaa ryhtyä insinööriksi. Ja ryhdyin myös. Mutta kärsin pikkutarkassa työssä, joka vaatii pelkän rationaalisen älyn käyttöä eikä jätä tilaa intuitiivisuudelle tai "taiteelliselle vapaudelle". Ei yllättänyt, että INFJ:lle ei ollenkaaan suositella tämäntyyppisiä ammatteja.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:33"]
Kiva kuulla näitä kokemuksia, kun tuntuu että suurin osa ihmisistä on nykyään tosi sosiaalisia ja ekstrovertteja, varsinkin muuttaessani tänne pääkaupunkiseudulle tuntui siltä että ihminen on sitä "parempi" mitä enemmän sosiaalista elämää ja mitä täydempi hänen kalenterinsa on, ilmiö joka ei mielestäni ollut näin selvä aiemmassa asuinkaupungissani.
[/quote]
Olen huomannut tismalleen saman!
Olen maaseudulta kotoisin ja siellä sai olla ihan rauhassa introvertti. Kaupungissa asuessani olen törmännyt tähän eksroverttiydellä kerskumiseen, joka inhottaa ja ärsyttää. Mitä enemmän kavereita ja menoja, sitä hienompi ihminen olet.
Pitäisi varmaan palata takaisin maaseudulle, siellä ei ole kummajainen :-)
Oli mukavaa olla hyödyksi! Rationaalisia ihmisiä on paljon erilasia. Toisilla tunneasioiden puoli on hyvin kehittynyt, toisilla ehkä ei. Ja NT-ryhmän varsinaisilla MBTI-rationalisteilla kaikilla on se intuitiivinen komponentti, josta kerrot jääneesi paitsi. Sen puute kumppanissa on tosiaan NT/NF-persoonille aika lailla tervan juontia.
En siis oikein usko, että kukaan näistä "teknisistä miehistäsi" on ollut MBTI-rationalisti, vaan enemmänkin sellainen yksioikoinen kaavamainen perusinsinööri (he eivät ole MBTI-rationalisteja, kukaan). Ja luovallakin alalla on seassa jonkin verran ei intuitiivisia ihmisiä, ja voin kertoa ettei heidän kanssaan ole helppo kommunikoida. Ei siis pidä antaa "Rationalist"-sanan hämmentää MBTI:ssä. Lue Keirseyn sivuilta kuvaus, luultavasti sekin kertoo jo jotakin.
Jos haluat linkin kirjaan jota lainasin (PDF), niin laita meiliä (entj at luukku.com).
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:46"]
Olen huomannut tismalleen saman!
Olen maaseudulta kotoisin ja siellä sai olla ihan rauhassa introvertti. Kaupungissa asuessani olen törmännyt tähän eksroverttiydellä kerskumiseen, joka inhottaa ja ärsyttää. Mitä enemmän kavereita ja menoja, sitä hienompi ihminen olet.
[/quote]
Mutta mitä sillä on väliä, mitä muut ihmiset ajattelee? Itse olen hyvin introvertti eikä minulla ole oikeastaan lainkaan sosiaalista elämää. En sitä edes keltään mitenkään peittele. Tiedän, että esim. töissä moni pitää minua ihan outona mutta mitä se sitten haittaa, ei mitään.
Itse olen vaan onnellinen ettei tarvitse juosta oravanpyörässä jossa täytyisi koko ajan huolehtia siitä miltä näyttää toisten silmissä, että onko pidetty ja kelpaako ihmisille.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 10:46"]
Olen huomannut tismalleen saman!
Olen maaseudulta kotoisin ja siellä sai olla ihan rauhassa introvertti. Kaupungissa asuessani olen törmännyt tähän eksroverttiydellä kerskumiseen, joka inhottaa ja ärsyttää. Mitä enemmän kavereita ja menoja, sitä hienompi ihminen olet.
[/quote]
Mutta mitä sillä on väliä, mitä muut ihmiset ajattelee? Itse olen hyvin introvertti eikä minulla ole oikeastaan lainkaan sosiaalista elämää. En sitä edes keltään mitenkään peittele. Tiedän, että esim. töissä moni pitää minua ihan outona mutta mitä se sitten haittaa, ei mitään.
Itse olen vaan onnellinen ettei tarvitse juosta oravanpyörässä jossa täytyisi koko ajan huolehtia siitä miltä näyttää toisten silmissä, että onko pidetty ja kelpaako ihmisille.
[/quote]
Ei minua haittaakaan pätkääkään mitä muut minusta ajattelevat. Ymmärsit viestini väärin. Se ympärillä oleva ekstrovertti-ilmapiiri ja kotkotus ja kaakatus ja kiire vaan alkaa ärsyttämään ja on kuluttavaa. Vielä kun nämä ihmiset kuvittelevat olevansa niitä parhaita.
Olen kyllä ihan sinut oman syrjäänvetäytyneisyyteni kanssa näin 39-vuotiaana ;)
Asperger on ääri-ilmentymä introsta mielestäni ja jo autismin muoto.
Introvertti voi olla asperger, jos esim. small talk aidosti tuntuu rasittavalta, jos krooninen unettomuus (ja tämän aiheuttama henkinen väsymys/masennus) vaivaa, jos tykkää keräillä eri asioita (eikä välitä juuri ihmisistä), paneutuu intensiivisesti johonkin harrastukseen (johon sitten kyllästyy, kunnes uusi asia tulee eteen), jos uravalinta on insiööri/arkkitehti/tutkija tyylinen, jos on ikäistään nuoremman näköinen, omaan jonkin erityislahjakkuuden, etc.
Näitä kriteereitä on monta ja netissä on testi, jonka voi suorittaa jos luulee olevansa asperger.