Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä äiti! Mistä tiesit, että haluat lapsia?
Tuliko vauvakuume? Miten aloit varmistua siitä, että olet todella valmis hankkimaan lapsia? Aloitteko heti yrittää lasta tosissaan, vai pettikö ehkäisy ja kaikki kävikin kuin vahingossa? Minkä ikäinen olit kun sait ensimmäisen lapsen? Olisi kiva kuulla tarinoita :)
Minä haaveilen esikoisesta, tuntuu niin vahvasti että jotain täältä kotoa puuttuu. Miestä selvästi jännitti paljon kun otin asian puheeksi, mutta hetken päästä sanoi että on valmis jättämään ehkäisyn pois vaikka heti. Tämä nyt on kai sellainen "tulee jos on tullakseen" vaihe, kalenteria emme vielä tutkaile.
Kommentit (85)
Vähitellen siihen ajatukseen jotenkin kypsyi. Miehen kanssa ehdittiin olla 8 v yksissä, hoitaa opiskelut loppuun, aloittaa työelämä, totutella asumaan yhdessä, ostaa eka kämppä ja sitten talo, tehdä remppaa, matkustella ennen kuin päätettiin perustaa perhe. Mentiin naimisiin, siitä vuoden päästä syntyi esikoinen, siitä vuoden päästä kakkonen, siitä puolentoista vuoden päästä kolmonen. Tulin äidiksi ekan kerran 28-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kai aina tiennyt haluavani lapsia, keskusteltiin siitä miehen kanssa jo seurusteluaikoina ja hän oli samaa mieltä. Seurusteltiin useampi vuosi, mentiin naimisiin, ja kun oltiin pari vuotta asuttu yhdessä ja kaveripiiristäkin alkoi kuulua vauvauutisia, tuntui olevan sopiva aika. Otin asian puheeksi, ja mies olikin yhtäkkiä sitä mieltä, että hän ei ehkä halua lapsia, vaan on tyytyväinen näin.
Se oli aikamoinen isku vyön alle, mutta keskustelimme ja päätimme, että emme yritä lasta vielä, vaan katsotaan kesän jälkeen. (Meillä oli kesälle isoja suunnitelmia ja miestäni vielä paremmin tuntevana, hänen on vaikea keskittyä moneen päätökseen/isoon asiaan kerrallaan).
Kesä meni ja seikkailut saatiin seikkailtua, syksyllä mies sanoi, että ehkäisyn voi jättää pois. Parin kierron jälkeen olin raskaana.
Minulla oli vahva, suorastaan pakahduttava tunne, että haluan lapsen joskus.
Lasta alettiin tosissaan tehdä, kun mies tätä ehdotti. Olimme siis sopineet, että lapsia toivotaan/yritetään joskus. Olimme olleet yhdessä 7 v ja naimisissa 3 v, kun ekaa lasta alettiin yrittää, eli jätin pillerit pois.
Molemmilla oli maisterin paperit ja oman alan työt, oltiin naimisissa ja ei mitään syytä miksi EI tehdä lapsia silloin. Olin 26 v kun esikoinen syntyi.
En ole erityisen lapsirakas, eikä minulle ollut ehtinyt muodostua asiasta oikein minkäänlaista mielipidettä, kun menin naimisiin ja mies toivoi kahta lasta. Ajattelin että ok, tehdään sitten. Olin 26 kun ensimmäinen syntyi. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Miten maisterin paperit vaikuttaa lasten hankintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten maisterin paperit vaikuttaa lasten hankintaan?
Tarkoitti varmaan, että opiskelut oli hoidettu alta pois. Elä suotta ota siitä kierroksia.
Olen aina ollut lapsirakas ja tiennyt jo nuorena, että haluan joskus lapsia. Ei oltu puhuttu lapsista, kun ehkäisy petti, oltiin 17v. Kerkesinme molemmat täyttää 18 vähän ennenkun lapset syntyivät. No nyt nämä tuplat on 11v ja kolme lasta ollaan saatu vielä heidän jälkeen. Eli kaikki tapahtui vahingossa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten maisterin paperit vaikuttaa lasten hankintaan?
Ne pitää olla opiskeltuna, ennen kuin alkaa hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jankutti ja kuumeili. Itse en varmaan olisi vieläkään saanut päätettyä, lapsi on 19. Hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Mies jankutti ja kuumeili. Itse en varmaan olisi vieläkään saanut päätettyä, lapsi on 19. Hyvä näin.
Ai niin, minä olin 22 ja isänsä 24 lapsen syntyessä. Oli kolme kovaa a:takin, ammatti, avioliitto ja asuntolaina, se oli sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuumetta oli. Hankin sinisen pienen bodyn ja pidin sitä esillä.
Nyt tuolla huoneessaan on upea nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten maisterin paperit vaikuttaa lasten hankintaan?
Ne pitää olla opiskeltuna, ennen kuin alkaa hankkia lapsia.
Pöh, ei se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt mistään sillä olin 33v ikään asti vela. Sitten tuli odottamaton raskaus (en jaksa selittää, tuli sairaus joka sotki ehkäisyn) ja löysin elämäni tarkoituksen. Nyt mulla on iso ihana perhe!
En varmaan olisi alkanut tekemällä tekemään. Juurikin kun sitä ei voi etukäteen tietää.
Olen vain aina tiennyt haluavani lapsia. Löysin elämäni miehen 26-vuotiaana ja siitä parin vuoden päästä päätimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. No, eipä ollut tullakseen noin vaan.
Lopulta hoitojen jälkeen saimme yhden lapsen 36-vuotiaina. Enempää emme valitettavasti saaneet, mutta olemme tietoisesti surematta sitä ja iloitsemme, että saimme edes tämän yhden.
Oli joka kerta hirveä vauvakuume. 19v eka ja reilu 30v vika. Eikä ole sen jälkeen mitään hormoonihäröilyä eli vauvakuumeita ollut.
Olen aina tiennyt että haluan lapsia ja vauvakuumettakin taisi olla. Tapasin mahtavan miehen, jolla oli samanlaiset toiveet tulevaisuudelta ja halusi lapsia samassa aikataulussa kuin minäkin. Seurusteltiin, muutettiin yhteen, valmistuttiin ja saatiin töitä, ostettiin oma asunto, mentiin naimisiin ja siitä 1,5v kuluttua syntyi meidän esikoinen. Oltiin oltu yhdessä tuolloin noin viitisen vuotta, alusta asti miehen kanssa oli sellainen olo että meidän kuuluukin olla yhdessä. Tuodaan toisistamme hyviä puolia esille, kannustetaan ja kunnioitetaan toisiamme, ja kemiaa ja vetovoimaa on edelleen näiden vuosien jälkeen.
Lapsi tuli siinä aikataulussa kuin oltiin alun perin juteltu aiheesta. Tosissaan aiheesta puhuttiin kun kihlauduttiin, konkreettisesti että milloin jätettäisiin ehkäisy pois (2v ennen).
Oltiin tunnettu pari vuotta ja olin yllättäen paksuna. Ehkäisy petti. En siinä iässä sen pahemmin ollut koko asiaa ikinä miettinyt omalle kohdalle haluanko vai en.
En missään vaiheessa tehnyt päätöstä että pidän lapsen, se oli tunne että niin vain on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin tunnettu pari vuotta ja olin yllättäen paksuna. Ehkäisy petti. En siinä iässä sen pahemmin ollut koko asiaa ikinä miettinyt omalle kohdalle haluanko vai en.
En missään vaiheessa tehnyt päätöstä että pidän lapsen, se oli tunne että niin vain on parempi.
Varmaan hirveää.
Mieti, että sitoudut häneen loppuiäksesi. Jos se on ok.