Sain kohtuullisen hyvän perinnön ja nyt avopuoliso on alkanut hoputtaa naimisiin
Tiedän, provolta kuulostaa mutta totta on. Olemme avopuolisoni kanssa molemma pienituloisia, eikä omaisuutta ole kummallekaan kertynyt. Puolisoni ei tule koskaan perimään mitään, mutta minä perin nyt arviolta n. 400 tuhannen edestä varallisuutta. Tiesin kyllä, että perin joskus hieman, mutta noin iso määrä oli yllätys (raha-asioista ei koskaan kotona puhuttu). Tämä on nyt ollut tiedossa vajaan vuoden ja kun perittävä määrä selvisi, avokkini alkoikin saman tien ehdotella naimisiin menoa. En nyt puhu painostamisesta, mutta jotenkin hoputukselta tuntuu. Aiemmin mitään kiirettä ei ollut. Saatan olla epäluuloinen, mutta oudolta tämä ajallinen sattuma tuntuu. Suhde on kyllä sinänsä ok, ei mitään merkittäviä riitoja tms. Olenko täysin paranoidi?
Kommentit (89)
Edelleen: avioehto. Ja se mitä hankit noilla rahoilla, esim asunto tulee sinun nimiisi. Olet sitten mies tai nainen.
Päivittäismenoista voitte sitten sopia erikseen, esim sähkölasku tulojen mukaan.
Kerro miten kävi,kosiiko vielä.
Tee avioehto ja mainitse samalla, että molemmilla on omat rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Avioehto, jossa perintönä saatu omaisuus jätetään avio-oikeuden ulkopuolelle. Ei vain sinun perintöomaisuutesi, vaan mahdollinen puolisosi joskus tulevaisuudessa saama perintöomaisuus. Se, että hän ei tule perimään vanhemmiltaan käytännössä mitään, ei sulje pois mahdollista testamentilla saatua perintöä.
Mä kanssa pyysin avioehtoa ennen kuin menin naimisiin ja puoliso suostui, mutta ei sitten tullu kuiteskaan tehtyä koko ehtoa vaikka oli puhetta. En ole mitenkään rikas, mutta puoliso vielä vähemmän. Mulle kuiteskin riitti toi että ois suostunut myös ehtoon ennen naimakauppoja ja ei oo tullut eroa ainakaan vielä vaikka ollaan oltu jo vuosia yhdessä.
Häh? Millä tavalla avioehto kuulostaa kovalta? Mielestäni jopa köyhän kannattaa tehdä avioehto.
Et ole paranoidi. Tee avioehto, tosin noin kieron kutaleen kanssa en olisi hetkeäkään kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuolivatko vanhempasi kerralla, vai mitä tapahtui? Eikö heillä ollut lasten puolisoiden avio-oikeuden perintöön ja sen tuottoon pois sulkevaa pykälää testamentissaan?
Sorry että suhtaudun hieman varauksella tällaiseen aloitukseen, se kuulostaa nimittäin márkkináá_rvo-lompakkolo_is-ú´lín tyypilliseltä unikuvalta: jos minä perisin, ja jos minulla avokki olisi, ja jos avokki minua naimisiin alkaisi yrittää, kyllä niin avokin mäkeen laittaisin.
Minulta kuoli vain toinen vahempi, mutta koska vanhemmat olicat eronneet, sain perinnön suoraan. Ja joskus sitten perin toisen vanhempani.
- ei ap
Muistutan, että nykyään myös pitkään jatkuneessa avoliitossa tehdään ositus. Joten saattaapi rahat mennä muihin taskuihin avoliitossakin kun ero tulee.
Hei, summaan tähän vähän asioita ja muutaman huomion.
- Perinnön jättäjä voi sulkea avo-/aviopuolison perinnön hyötymisen ulkopuolelle. Siitä huolimatta on hyvä olla avioehto.
- Vaikka menisi naimisiin ilman avioehtoa ja ero tapahtuu esim. 2v päästä (ja olet saanut perinnön), ei eroava puoliso automaattisesti saa puolta omaisuudestasi. Suomessa tuomioistuin käyttää harkintaa tässä. Eri asia jos olette olleet naimisissä esim. 10v. Silloin (ilman avioehtoa) koko omaisuus menee yleensä tasan.
Sitten tärkeimmät:
Se, että avokkisi hauaa nyt naimisiin, ei tarkoita että hän olisi sitä ainoastaan tai edes "pääasiassa" rahan takia. Onhan hän ollut kanssasi kun olette olleet käyhiä kuin kirkonrotat (Huom!). Siitä huolimatta, raha antaa nykypäivänä turvallisuutta ja se tieto että kumppani on varakas on bonusta sinulle. Kumppanisi mielestä ihan loogisesti on tietysti parempi että olette naimisissa ettekä vain "yhdessä asu samassa osoitteessa".
--> Varakkuutesi on nostanut (biologisesti) haluttavuuttasi tasolta "Vakituinen pano ja asuinkumppani" tasolle "Haluttava puoliso ja toivottavasti lasteni isä/äiti".
On myös täysin mahdollista että kumppanisi biologinen kello käy ja hän haluaa jälkeläisiä. Paitsi että olet ollut mukava kaveri ja kumppani, olet nyt myös varakas. Täydellinen vanhempi lapsillenne.
Huomaa seuraavat asiat:
1. Ihmisen logiikka ja kumppanin valinta ei ole koskaan pelkästään vain "Rakkaus ja luonne, ei mikään muu merkitse" ja kumppanin valinta on äärimmäisen harvoin myös pelkästään "Varallisuus ja rikkaus, materiaalinen mukavuus ennen kaikkea, viis siitä millainen sika tuo ihminen on".
2. Se että olet varakas, ei vähennä kumppanisi rakkautta sinua kohtaan, mutta hän ei välttämättä koskaan tunnusta (edes itselleen) että varakkuus vaikuttaa hänen päätöksiinsä. Se ei tee niistä silti vähemmän vilpittömiä.
Ehdotus: Mieti millainen elämänne on ollut viimeinen 1 vuosi ja mieti millaista se on kun teillä on hieman enemmän varakkuutta. Muuttuuko mikää oleellisesti? Älä tuomitse puolisoasi sen takia että arvosi on biologisessa mielessä noussut. Hänen tunteensa eivät ole vähentyneet ainakaan sen vuoksi.
Voihan sille varattomalle mahdolliselle tulevalle puolisolle antaa mahdollisuuden vaurastua. Esimerkiksi jos ostaa yhteisen asunnon, niin antaisi korottoman lainan, jolloin toinenkin voi pienempääkin osuutta maksella pois pitkässä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolivatko vanhempasi kerralla, vai mitä tapahtui? Eikö heillä ollut lasten puolisoiden avio-oikeuden perintöön ja sen tuottoon pois sulkevaa pykälää testamentissaan?
Sorry että suhtaudun hieman varauksella tällaiseen aloitukseen, se kuulostaa nimittäin márkkináá_rvo-lompakkolo_is-ú´lín tyypilliseltä unikuvalta: jos minä perisin, ja jos minulla avokki olisi, ja jos avokki minua naimisiin alkaisi yrittää, kyllä niin avokin mäkeen laittaisin.
Minulta kuoli vain toinen vahempi, mutta koska vanhemmat olicat eronneet, sain perinnön suoraan. Ja joskus sitten perin toisen vanhempani.
- ei ap
Lisään vielä, että koska ei ollut testamenttia, ei ole avio-oikeuden poissulkua. Toisaalta tiedän, että se on suusanallisesti vainajan toive, mikäli menisin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Häh? Millä tavalla avioehto kuulostaa kovalta? Mielestäni jopa köyhän kannattaa tehdä avioehto.
Mistä köyhä tekee avioehdon?
En ymmärrä. Tuosta jakkarasta, se on minun?
Vierailija kirjoitti:
Olen siis ainoa lapsi, äiti on se jonka perin ja isä on kuollut jo 90-luvulla. Yllätyksenä tuli perittävän määrän suuruus, oletin että se on pikkukaupungin kolmion verran. Mutta kuten totesin, raha-asioista ei todellakaan kotona puhuttu, joten en tiennyt että varallisuutta oli noinkin paljon. Mutta se taustoista.
Avioehto kuulostaa aika kovalta, koska voihan se olla ja varmaan onkin, että puoliso on ihan vilpitön. Olemme olleet kuitenkin yhdessä hyvän aikaa. Enpä tiedä, moisten rahojen käsittely ei ole itsellekään luontevaa. Ap.
Avioehto on nykyaikana normaalia. Haluatko miehesi perivän sinut, jos kuolet aiemmin? Kai tämänkin voi kirjata ehtoon, mutta että erossa sinä otat omasi. Erotessakin toki voi kai jättää jonkin summan/osuuden johonkin omaisuuteen?
Joskushan köyhemmälle ei tule hankittua mitään esim. asuntolainallakaan, jos asutaan rikkaan tiluksilla - eikä sekään ole aina oikein. Toki joskus oikeudesta haettu kohtuullistamista tms.
Tietysti ihanne olisi, jos voisi luottaa puolisoon ja myös itseensä niin, ettei eroa tarvitsisi edes ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Muistutan, että nykyään myös pitkään jatkuneessa avoliitossa tehdään ositus. Joten saattaapi rahat mennä muihin taskuihin avoliitossakin kun ero tulee.
Sivistä itseäsi
https://tampereenkauppakamarilehti.fi/fi-fi/article/laki-talous/avoliit…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? Millä tavalla avioehto kuulostaa kovalta? Mielestäni jopa köyhän kannattaa tehdä avioehto.
Mistä köyhä tekee avioehdon?
En ymmärrä. Tuosta jakkarasta, se on minun?
Esim. Juuri tulevista perinnöistä. Mitä jos olet nyt köyhä ja myöhemmin rikastut? Ei kannata olla tyhmä. Kannattaa myös muistaa, että myös avopuoliso voi eron tullen viedä tuntuvan potin omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? Millä tavalla avioehto kuulostaa kovalta? Mielestäni jopa köyhän kannattaa tehdä avioehto.
Mistä köyhä tekee avioehdon?
En ymmärrä. Tuosta jakkarasta, se on minun?
Vaikka tulevista perinnöistä ja lottovoitoista.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin yksimielistä porukkaa 👍 mutta jos kyseessä olisi varakkaampi mies, kaikki huutaisivat yhteistä Tiliä...
Minä olen köyhempi osapuoli mutta minä olin se joka vaati avioehdon. Testamentit ollaan tehty toistemme hyväksi (ollaan 50 v lapsettomia, naimisissa 2 v).
Ap ei sanonut kumpaa sukupuolta edustaa.
Vaihtaisin 70% kullaksi ja hopeaksi, ja piilottaisin hyvin. Naimisiin en menisi, en sitten millään. Vaikka olisi 99,999% varma suhde. Valtiota ja lakimiehiä ei kannata suhteeseen sekoittaa sen enempää.
Kenelläkään ei voi olla syytä kieltäytyä tavanomaisesta ja kaikenkattavasta avioehdosta. Jos kieltäytyy ja yrittää syyllistää epäluuloiseksi ei kannata mennä naimisiin