Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein, että lapseton kritisoi muiden kasvatustaitoja?
22.08.2020 |
Minulla ei ole lapsia, enkä missään nimessä ole aikeissa tehdä niitä. Kävin kaupassa, ja kakara huusi ja kiljui sipsihyllyllä. Sanoin kakaran äidille, että hiljennä kakarasi. Hän kysyi, että onko minulla lapsia. Kun vastasin, niin hän sanoi, että minun pitäisi olla hiljaa muiden kasvatustaidoista.
N20
Kommentit (77)
Tiedän , että keskittyminen voi herpaantua, mutta luulisi katsovan sen verran ettei lapsi löydy prisman varastosta. Hyllyjä pakatessa voisi helposti napata ainakin kymmenen lasta päivässä. Onneksenne en ole rikollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No varmaan pitäisi ensin itse käyttäytyä ihmisiksi ennen kuin voi vaatia samaa ihmisenalulta, jonka aivot ei ole edes puolia omien aivojen koosta?
Hoitakaa ihmiset oma käytös kuntoon, ja sitten antakaa palautetta muille heidän käytöksestä.
Ja kyllä normaaliälyinen lapsetonkin tajuaa, että 2-3-vuotias ei välttämättä lopeta huutoa, kun sille sanoo että lopeta huutaminen. Sitten jos ei ole kovinkaan fiksu, niin ei välttämättä aivotoiminta riitä ymmärtämään etteivät lapset ole koneita, jotka tekevät funktiot x kun niille antaa komennon y. On varmasti rankkaa elämä, jos ei tätä ymmärrä, ettei kaikki olekaan omassa kotrollissa. Ettei voikaan vain sanomalla muuttaa muiden toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No selkeästi kokemusta tai jotain tarvitaan, jos ei ymmärrä kuinka paljon johonkin 2 vuotiaaseen voi oikeasti vaikuttaa puheella missäkin tilanteessa.
Ehkä ero on siinä, että lapsettomien näkökulmasta sille 2-vuotiaalle voisi pitää kuria muutenkin kuin vain puhumalla sen kanssa.
Lapsen vanhempi taas ei tätä näkökulmaa ymmärrä, sillä hänelle on neuvolassa kerrottu, että fyysinen puuttuminen on haitallista lapsen kehitykselle ja lapsen oikeuksien vastaista.
Vierailija kirjoitti:
Moni lapseton ei tiedä, että nykyisin lastenkasvatusta rajoittavat lasut. Sitä sipsihyllyllä kiljujaa ei siis noin vain voi hiljentää, toisin kuin joskus sen lapsettoman omassa lapsuudessa ysärillä.
Noooooo
Kyllä sen voi napata kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No selkeästi kokemusta tai jotain tarvitaan, jos ei ymmärrä kuinka paljon johonkin 2 vuotiaaseen voi oikeasti vaikuttaa puheella missäkin tilanteessa.
Ehkä ero on siinä, että lapsettomien näkökulmasta sille 2-vuotiaalle voisi pitää kuria muutenkin kuin vain puhumalla sen kanssa.
Lapsen vanhempi taas ei tätä näkökulmaa ymmärrä, sillä hänelle on neuvolassa kerrottu, että fyysinen puuttuminen on haitallista lapsen kehitykselle ja lapsen oikeuksien vastaista.
Luuleeko joku, että lyömällä siellä kaupassa sitä lasta, saat hänet hiljenemään? Ehkä tukistamalla vai mitenkäs olisi retuuttaminen? Todennäköisempää, että saat kaikki muut siinä ympärillä hiljaisiksi, mutta et sitä lasta. Niin ja tietenkin lasun paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän oman lapsen saaminen antaa erilaista perspektiiviä moniin asioihin. Jopa lasten kanssa työskennelleet ystäväni ovat todenneet tämän. Mutta... toisaalta on ihan hirveästi asioita, joiden ymmärtäminen ei ole siitä kiinni, onko lapsia vai ei. Itse esim. näin usein, miten kaverini lapsi halusi jotain. Kaveri sanoi ei. Lapsi pyysi uudestaan, vastaus edelleen ei. Kun tarpeeksi kiukutteli, vanhempi sitten sanoikin kyllä. Ihan lapsettomanakin tajusin, että lapsi oppi kiukuttelun kannattavan. Nykyään itsellänikin on lapsia, mutta en siitä loukkaannu, jos lapseton jostain huomauttaa.
Olet oikeassa, ei se itse lisääntyminen kasvatusosaamista tuo. Jäihän sinunkin vanhemmiltasi opettamatta kärsivällisyys, empatia ja käytöstavat. Pikkulapsi on aika alkutaipaleella harjoittelussa, mikä on sinun tekosyysi puhua kaupassa muille rumasti ja haukkuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi toimintaasi kritisoinniksi. Teit samaa kuin lapsi; reagoit ylimitoitetulla tavalla johonkin ärsykkeeseen, et kyennyt valitsemaan rakentavaa toimintapaa, joten purit kurjaa oloasi päästämällä ulos ääntä, jossa ei ole mitään rakentavaa sisältöä.
Ei se mitään, elämä on joskus kurjaa niin aikuisilla kuin lapsillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No selkeästi kokemusta tai jotain tarvitaan, jos ei ymmärrä kuinka paljon johonkin 2 vuotiaaseen voi oikeasti vaikuttaa puheella missäkin tilanteessa.
Ehkä ero on siinä, että lapsettomien näkökulmasta sille 2-vuotiaalle voisi pitää kuria muutenkin kuin vain puhumalla sen kanssa.
Lapsen vanhempi taas ei tätä näkökulmaa ymmärrä, sillä hänelle on neuvolassa kerrottu, että fyysinen puuttuminen on haitallista lapsen kehitykselle ja lapsen oikeuksien vastaista.
Luuleeko joku, että lyömällä siellä kaupassa sitä lasta, saat hänet hiljenemään? Ehkä tukistamalla vai mitenkäs olisi retuuttaminen? Todennäköisempää, että saat kaikki muut siinä ympärillä hiljaisiksi, mutta et sitä lasta. Niin ja tietenkin lasun paikalle.
Lasten vanhemmat pysyvät kurissa ja nuhteessa, koska heitä jäytää koko ajan pelko siitä, että jos ei noudata kasvatussuosituksia niin lasu tulee ja hakee lapset pois.
Lapsille sen sijaan ei ole mitään vastaavaa pelotetta olemassa nykypäivänä. Nykyajan lapsi tietää, että hän on koskematon. Toisin kuin entisajan lapsi joille selkäsaunan uhka oli se "perälauta" joka esti putoamisen anarkian tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltää lapselta vaikka ne pleikat ja pelit viikoksi jos ei osaa käyttäytyä, eikä myönny aina jokaisen kitinän päätteeksi. Samat metodithan lapsen kanssa suurinpiirtein pätee kuin eläimenkin, syy-seuraus. Koirakin haukkuu väärissä paikoissa jos antaa aina räksytyksen päätteeksi namipalan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No varmaan pitäisi ensin itse käyttäytyä ihmisiksi ennen kuin voi vaatia samaa ihmisenalulta, jonka aivot ei ole edes puolia omien aivojen koosta?
Hoitakaa ihmiset oma käytös kuntoon, ja sitten antakaa palautetta muille heidän käytöksestä.
Ja kyllä normaaliälyinen lapsetonkin tajuaa, että 2-3-vuotias ei välttämättä lopeta huutoa, kun sille sanoo että lopeta huutaminen. Sitten jos ei ole kovinkaan fiksu, niin ei välttämättä aivotoiminta riitä ymmärtämään etteivät lapset ole koneita, jotka tekevät funktiot x kun niille antaa komennon y. On varmasti rankkaa elämä, jos ei tätä ymmärrä, ettei kaikki olekaan omassa kotrollissa. Ettei voikaan vain sanomalla muuttaa muiden toimintaa.
Lapset ovat siis kuin luonnovoima, jota ei voi mitenkään hallita. Tämä on käynyt selväksi tässä keskutelussa ja antaa hyvin kuvan miten vanhemmat lapsensa kasvattaa. Täysin vapaasti, antaa riehua vaan kun ei sille mitään voi, se on tuo ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No varmaan pitäisi ensin itse käyttäytyä ihmisiksi ennen kuin voi vaatia samaa ihmisenalulta, jonka aivot ei ole edes puolia omien aivojen koosta?
Hoitakaa ihmiset oma käytös kuntoon, ja sitten antakaa palautetta muille heidän käytöksestä.
Ja kyllä normaaliälyinen lapsetonkin tajuaa, että 2-3-vuotias ei välttämättä lopeta huutoa, kun sille sanoo että lopeta huutaminen. Sitten jos ei ole kovinkaan fiksu, niin ei välttämättä aivotoiminta riitä ymmärtämään etteivät lapset ole koneita, jotka tekevät funktiot x kun niille antaa komennon y. On varmasti rankkaa elämä, jos ei tätä ymmärrä, ettei kaikki olekaan omassa kotrollissa. Ettei voikaan vain sanomalla muuttaa muiden toimintaa.
Lapset ovat siis kuin luonnovoima, jota ei voi mitenkään hallita. Tämä on käynyt selväksi tässä keskutelussa ja antaa hyvin kuvan miten vanhemmat lapsensa kasvattaa. Täysin vapaasti, antaa riehua vaan kun ei sille mitään voi, se on tuo ikä.
Voi toki hallita, mutta sitten pitää olla myös valmis kestämään ne seuraukset mitkä siitä tulee toisaalta toisten äitien sosiaalisen paheksunnan osalta ja toisaalta viranomaisten osalta.
Se mitä olet siellä sipsihyllyllä nähnyt tai enemmänkin kuullut on nimenomaan ollut kasvatustilanne. Lapsi huusi koska todennäköisesti äiti ei ole suostunut ostamaan jotakin pussia mikä olisi ollut mieluinen. Lasten kasvatuksesta lähtee ääntä, deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko kylä kasvattaa, mutta sen pitää olla aitoa, ei pätemisen tarvetta.....
Eikö se riitä, jos kerrot vain lapsen häiritsevän?
Totta kai on. Meillä ei ole niin tunteet mukana, vaan näemme asiat älyllisesti.
t. Soili
Vierailija kirjoitti:
Kieltää lapselta vaikka ne pleikat ja pelit viikoksi jos ei osaa käyttäytyä, eikä myönny aina jokaisen kitinän päätteeksi. Samat metodithan lapsen kanssa suurinpiirtein pätee kuin eläimenkin, syy-seuraus. Koirakin haukkuu väärissä paikoissa jos antaa aina räksytyksen päätteeksi namipalan.
Eiköhän ne kauppakarjujat ja pleikkakiristettävät ole eri ikäluokkaa. Tämä on juuri se mihin kokemuksesta on hyötyä, jos luulee että esim. 2-vuotiaan voi uhkailla tai kiristää hiljaiseksi hallitsemattomassa tunnekuohussa. Ei riitä vielä kyvyt siihen.
Voisiko joku lapseton nyt kertoa minulle välittömästi ja (edes lähes) kaikille toimivan, laillisen ja lapsen pitkän tähtäimen kehitystä turvaavan tavan hiljentää se pikkulapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi kritisoida lapsetonkin, jos asiantuntemusta löytyy. En kuitenkaan usko sitä löytyvän suuremmin joltain parikymppiseltä.
Mutta jos vaikka kokenut, lastenkin kanssa työskennellyt psykologi antaisi kasvatusneuvoja, olisi niillä uskottavuutta vaikkei kyseinen psykologi olisikaan lisääntynyt.
Mitä asiantuntemusta siinä tarvitaan, että käskee muksun käyttäytyä ihmisiksi? Kysehän on ihan perusasioista. Vai onko tää nyt vaan jotain sellasta "sä et tiedä miten vaikeeta muksua on pitää kurissa joten annanpa vaan riehua vapaasti niin pääsen helpommalla"?
No varmaan pitäisi ensin itse käyttäytyä ihmisiksi ennen kuin voi vaatia samaa ihmisenalulta, jonka aivot ei ole edes puolia omien aivojen koosta?
Hoitakaa ihmiset oma käytös kuntoon, ja sitten antakaa palautetta muille heidän käytöksestä.
Ja kyllä normaaliälyinen lapsetonkin tajuaa, että 2-3-vuotias ei välttämättä lopeta huutoa, kun sille sanoo että lopeta huutaminen. Sitten jos ei ole kovinkaan fiksu, niin ei välttämättä aivotoiminta riitä ymmärtämään etteivät lapset ole koneita, jotka tekevät funktiot x kun niille antaa komennon y. On varmasti rankkaa elämä, jos ei tätä ymmärrä, ettei kaikki olekaan omassa kotrollissa. Ettei voikaan vain sanomalla muuttaa muiden toimintaa.
Lapset ovat siis kuin luonnovoima, jota ei voi mitenkään hallita. Tämä on käynyt selväksi tässä keskutelussa ja antaa hyvin kuvan miten vanhemmat lapsensa kasvattaa. Täysin vapaasti, antaa riehua vaan kun ei sille mitään voi, se on tuo ikä.
Voi toki hallita, mutta sitten pitää olla myös valmis kestämään ne seuraukset mitkä siitä tulee toisaalta toisten äitien sosiaalisen paheksunnan osalta ja toisaalta viranomaisten osalta.
Jännästi ne monet koiransa osaavat kasvattaa asiallisiksi ilman kepillä hakkaamista. Räyhäkoiran omistajaa sitten pidetään avoimesti huonona kasvattajana, mutta ihmislapsen vanhempaan tämä ei jostain syystä täsmää. Lapset nyt vaan on lapsia.
Silloin jos ne lapset aiheuttaa häiriötä perheen ulkopuolisille, saa kritisoida. Saahan parveketupakoinnistakin valittaa, vaikkei olisi omaa kokemusta tupakoinnista.
No selkeästi kokemusta tai jotain tarvitaan, jos ei ymmärrä kuinka paljon johonkin 2 vuotiaaseen voi oikeasti vaikuttaa puheella missäkin tilanteessa.