En palaa vuodenvaihteen jälkeen enää hoitoalan töihin

Kynsien takiako sieltä lähdit?

Mä pääsin kentältä pois jo aiemmin. Toimistotyöhön siirtymisen jälkeen suurin ahaa-elämys oli varmaan se, että vapaapäivän voi oikeasti viettää säryittä, virkeänä ja tehden muutakin kuin maaten koomassa sohvalla toipumassa työpäivistä.

Mulla sama! Ihana vapaus! Viimeinen työpäivä oli 20.12. Nyt vielä virallisesti olen lomalla. Oikeudet on poistojonossa. Viikon päästä lähtö Madeiralle kolmeksi viikoksi, sen jälkeen koulun penkille. Elämä on pitkästä aikaa ihanaa!

Määrä- aikainen työ loppui ja ei enää ikinä vanhushoitoalalle. Ihanaa, saa levätä.

Minä luovutin oikeuteni Valviralle. Ihana vapaus. Olen köyhänä mieluummin,kuin hulluna hoitajana.

Meillä on vain yksi elämä. Miksi elää kenenkään muun elämää

Siksi palkataan hoitajia ulkomailta.

Sama. Aloitan siivoojan hommat tammikuussa ja aloitan koulun myöhemmin. Vähän kyllä mietityttää neljän-kuuden vuoden kouluttautuminen näin viisikymppisenä.

Aika hankala on päästä samoille palkoille mutta eipähän tarvitse enää työkavereita sietää. Nyt on aikaa miettiä ja vaikka aloittaa kaupan kassalta uusi työura.

Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Outoa, että hoitoalasta on tehty tuollainen mörkö. Siivoojan ja myyjän työtä tehneenä voin sanoa, että ihan samalla tavalla nekin saavat paikat kolottamaan ja on ikäviä asiakkaita, inhottavia työkavereita ja huono palkka.

Upeaa, nyt siivousalalle ja kauppoihin saadaan teistä lisää työvoimaa. Palkka on toki pienempi kuin hoitoalalla ja työ raskasta, mutta kiva päästä pois huonosti palkatulta ja raskaalta hoitoalalta.

Joo ei ole vihreää ruohoa sidan takana

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole vihreää ruohoa sidan takana

Entisenä hoitajana sanon että on. Olen kaupassa töissä ja nautin tästä työstä oikeasti. Työasiat jää töihin enkä ole enää vastuussa toisten hengestä ja terveydestä. Palkka toki tippui paljon, mutta tulen toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin kentältä pois jo aiemmin. Toimistotyöhön siirtymisen jälkeen suurin ahaa-elämys oli varmaan se, että vapaapäivän voi oikeasti viettää säryittä, virkeänä ja tehden muutakin kuin maaten koomassa sohvalla toipumassa työpäivistä.

Itse lopetin ensimmäiseen korona-aaltoon. Loputonta venymistä ja siitä ei saanu edes kiitosta. Hirveä stresssi koko aika ja ei pystynyt nukkumaan. Iltasin sai kauhulla odotella puhsoittoa, että äkkiä töihin paikkaamaan tai muuten vaan auttamaan. Aamu, ilta, yövuoro, ylityöt on ohi. Nyt uudessa paikassa työaika 7-15 ma-pe eikä ikinä vkloppuja töissä. Palkasta joutu nipistää, muuta on sen arvoista.

Nyt saa nukkua eikä tarvitse kyttää puhelinta ja voi elää stressitöntä elämää. Voin psyykisestikin paljon paljon paremmin.

Nyttenkin töihin vasta loppiaisen jälkeen, kun olen lomalla.

Kerron rehellisesti että lopetin hoitotyön kun loppuunpalaminen oli hiuskarvan varassa.

Huomasin itse miten aggressiivinen minusta oli tullut. Vihasin potilaita, ajattelin kamalia ajatuksia ja toisaalta olin niin kauhuissani siitä mikä minulla on että itkin.

Olin vihamielinen työkavereille, parityöskentely oli painajaista koska en sietänyt sitä joku toinen oli siinä läsnä. 

Jos olisin jatkanut en tiedä mitä olisi tapahtunut. Hain ja sain pitkän sairausloman, ja sen aikana päätös lopettaa kokonaan kypsyi.

Tiedän etten ole ainoa, tiedän muitakin ja sellaisiakin jotka jatkavat vaikka ovat pohjiaan myöten kyynistyneet ja uupuneet, ja sen saa ympäristö kokea.  Katsoin velvollisuudeksieni lopettaa toisten ja ennen kaikkea oman itseni takia.  Rakastin työtäni ja ikävöin sitä, mutta en sitä helv. painetta ja stressiä ja arvottomuuden tunnetta. Olet pelkkä kone tai orja, ei mitään arvoa. 

Mutta kun Pyhä Kutsumus....

Minulla loppui työsopimus kuukausi sitten eikä ole ikävä hoitoalalle.

Parasta ikinä kun lähdin hoitotöistä.

Sairaanhoitajana päivätyössä nettosin reippaasti alle 2000e/kk. Eiköhän tämä tulotaso ole jotenkin toisinkin saavutettavissa. Opinnot alkavat tammikuussa. Se paljon puhuttu ammatinvalintakysymys katsokaas, sitähän meille on keväästä saakka toitotettu.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että hoitoalasta on tehty tuollainen mörkö. Siivoojan ja myyjän työtä tehneenä voin sanoa, että ihan samalla tavalla nekin saavat paikat kolottamaan ja on ikäviä asiakkaita, inhottavia työkavereita ja huono palkka.

Olen eri mieltä. No siivojan työtä en ole tehnyt, mutta myynti ja kassatyötä monessa paikassa ennen sairaanhoitajan työtä. Oli kyllä todella plajon helpompaa ja kevyempää sekä fyysisesti että henkisesti. Asiakkaat voi joskus olla ikäviä, mutta niistä pääsee eroon muutamassa minuutissa. Ei ole ongelma. Työkavereiden kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, tosin sellaisia ongelmia ei ole kyllä ollut sairaanhoitajanakaan. Vähän ihmettelen miten niin monilla tuntuu olevan. Tammikuussa on palaamassa ruokakaupan kassalle. Innolla odotan!