Kauniin naisen elämä se vasta raskasta on

En ole samaa mieltä, itse kyllä yleensä vain hyödyn ulkonäöstäni. Toiset naiset saattavat aluksi suhtautua nuivasti, mutta koska olen luonteeltani kiltti ja ystävällinen, huomaavat pahimmatkin hetken kuluttua ettei mun kanssa tarvitse kilpailla :) Erityisen hyvin tulen miesten kanssa toimeen. Ainoa ongelma on seksuaalinen ahdistelu. Eli siis asenne ratkaisee! Jos on ylimielinen kusipää niin ei mikään ihme, jos muiden ihmisten kanssa tulee ongelmia.

Hauska ketju..

Jos leikkimielellä puhutaan niin minusta tuntuu että olen naisten mielestä kauniimpi kuin  miesten :)

Saan osin turhaa kateutta mielestäni. Fyysisesti olen sellainen "ihan nätti" ,klassiset kasvonpiirteet ja pieni kokoinen. Tuo laihuus tuntuu etenkin naisille olevan katkeruutta ja kateutta aiheuttavaa vaikka miehet oikeasti haluavat kurveja ja naisellista pehmeyttä.

Niin ja minä ottaisin niin mielelläni pari lisäkiloa ja muotoja... Vielä en ole toimivaa "lihotuskuuria"löytänyt.

Kauneus on katsojan silmässä.

On toki kauneudessa hyviä puolia paljonkin, mutta on myös niitä huonoja. Selän takana puhutaan kaikenlaista soopaa, juoruillaan ihan paikkansapitämättömiä asioita, tuntuu että tahallaan yritetään mustamaalata. Siis toisten naisten toimesta. Olen muka haukkunut milloin ketäkin, ollut ties kenen miehen kanssa ja yrittänyt iskeä lähes kaikkia vastaantulijoita yms yms. Oikeasti olen kiltti, ujo ja vaatimaton ja haluaisin olla huomaamaton, mutta ilmeisesti ulkonäössäni on jotain sellaista, että "pistän silmään". Huom. itse en itseäni pidä mitenkään erityisen kauniina mutta muut ilmeisesti kommenteista päätellen pitävät :D Itse en tajua ollenkaan mitä ihmeellistä minussa on ja miksi olen "silmätikku" kateellisille.

Mä en ole hyötynyt ulkonäöstäni. En ehkä ole ollut tarpeeksi kaunis mutta omasta mielestäni kyllä ihan mukavan nätti. Enemmän ulkonäöstä on ollut haittaa. Naisvaltaisilla työpaikoilla toiset naiset ovat aina haukkuneet liian laihaksi vaikken ole ja päivitelleet, että kyllä sä tuosta vielä lihot. Ja ai sitä kateuden määrää kun en sitten lihonutkaan. Ystäviä on ollut vaikea saada kun olen tullut vähän varautuneeksi ainaisten haukkujen takia. Naispomot eivät palkkaa ja miespomot eivät myöskään palkkaa. Ystävälliset naiset ovat harvassa. Ne ovat yleensä itseäni vanhempia ja sellaisia, jotka ovat myös olleet nuorena vähän nätimpiä tai joilla on tosi hyvä itsetunto. Et en voi sanoa, että hyvästä ulkonäöstä ainakaan Suomessa hyötyy kovin usein.

No ei minulla ainakaan ole ollut. Päinvastoin kauneus on ollut suuri etu ja itsetunnon kohottaja nuoresta asti. Tajusin olevani ihmisten mielestä kaunis teininä, kun sain jatkuvasti katseita ja kommentteja asiasta. Minusta tuli joksikin aikaa vähän keikarikin, tykkäsin flirtata vähän minua katselevien miesten kanssa vaikken sen enempää heistä ollut kiinnostunutkaan. Tuntuihan se mukavalta sellainen kiinnostus ja huomio. 

Aikuisena ei miesten huomio toi jaksa niin enää kiinnostaa, enää nyt ainakaan naimisissaoleva kolmen lapsen äitinä. Mutta silti olen esim. työelämässä kokenut, että monet hyvin ikävinäkin pidetyt ihmiset suhtautuvat minuun poikkeuksellisen miellyttävästi ulkonäköni takia. Esim. erään asiakkaan miesedustaja oli tunnettu siitä että kenenkään on todella vaikea tulla sen kanssa toimeen, että se suhtautuu firmamme edustajiin kuin kusettaviin vihollisiin. Pelkäsin valtavasti palaveria hänen kanssaan, mutta kas, hänhän oli mitä kohteliain ja viehättävin herrasmies minulle. Samantapaista sattuu usein, ihmiset on minulle kauhean mukavia vaikka heillä olisi tylyn ja vittumaisen maine.

En ole oikeastaan kokenut tuota naisten kielteistä huomiotakaan, mikä voi johtua siitä että olen erittäin miesvaltaisella alalla, joten työkavereina esimerkiksi ei ole naisia, ja en muutenkaan ole ikinä ollut kovin kiinnostunut naisten ystävyydestä. Olen sellainen aika omissa oloissani viihtyvä tyyppi joka en juuri ihmisseuraa kaipaa perheen ulkopuolelta.

27: samanlainen persoona täällä, vasta nyt keski-iässä olen oppinut naisten maailmaan enemmän, saanut heistä jopa ystäviä. En ole ollut diiva enkä laittautuja enkä ole ikinä ulkonäköön panostanut joten olen ollut kanssasisarten mielestä todella ärsyttävä kun miesten huomion saamiseksi en ole tarvinnut nähdä vaivaa.

Hieno ketju, tosin aika huonotasoista keskustelua. Itse olen ajatellut kirjoittaa asiasta kirjan. Nuorena kärsin asiasta, niin että pääni sekosi miehistä, toinen toistaan komeampi kaveri sai pääni sekottumaan, enkä kyennyt pitkään/kunnon parisuhteeseen.. sittemmin vain vaikeutunut asia. Miehet (useat pelkäävät, eivät osaa lähestyä, sellaiset kunnon miehet), itsestään liikoja luulevat miehet ovat kimpussa kaiken aikaa.. Vaikea on tätä selittää mutta parisuhde asioissa olen sitä mieltä, että kauneus ei ole ollut eduksi. Työelämässä kyllä sekä siinä että aina pääsee kadun yli (antavat tietä) tai missä vaan asiassa jos tarvii apua..

Naisten kateus työpaikoilla on jotain käsittämättömän hirveää.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 09:42"]

Miehet (useat pelkäävät, eivät osaa lähestyä, sellaiset kunnon miehet), itsestään liikoja luulevat miehet ovat kimpussa kaiken aikaa.. Vaikea on tätä selittää mutta parisuhde asioissa olen sitä mieltä, että kauneus ei ole ollut eduksi. Työelämässä kyllä sekä siinä että aina pääsee kadun yli (antavat tietä) tai missä vaan asiassa jos tarvii apua..

Naisten kateus työpaikoilla on jotain käsittämättömän hirveää.

[/quote]

Tuo miesjuttu pitää todellakin paikkansa! Poikaystävien/ehdokkaiden ulkonäössä ei nuorempana ollut todellakaan valittamista, mutta luonteessa sitäkin enemmän. Kaikki itseriittoiset kusipäät pyörivät kimpussa ja halusivat uuden "palkinnon" hyllyynsä. Aviomieheni löysin deittinetistä sokkotreffien kautta sieltä vakavaa suhdetta etsivien puolelta :) joo mut tosiaan hyötyä kauneudesta on esim. rautakaupassa asioidessa, aina saa palvelua!

Tuo aiheuttaako kauneus vaikeuksia miesasioissa riippuu varmaan myös omasta luonteesta. Itselleni ei ole aiheuttanut. Minä aina pidin itsestäänselvänä että tietynlaisten miesten kanssa vain flirttaan, en ryhdy mihinkään. Sitten kun tapasin sellaisen jonka haluan, pokasin sen itse ja menin ensimmäisen kumppanini kanssa naimisiin, ja on tässä jo kauan oltu. Mutta olen tosiaan aina ollut nuorenakin semmoinen vakavaluontoinen ihminen, joka ihastuin vain itseäni merkittävästi vanhempiin, hiljaisiin ja vakavaluontoisiin miehiin. Ne nuoret miehet jotka oli kiinnostuneet olivat minulle vain flirttileluja ja itsetunnon kohottajia, ei kiinnostavia.

t. 27

Luojan kiitos, että olen ruma! Kyllä on elämä helppoa, hehheh

Itse olen juuri sopivan verran kaunis. En liian hyvännäköinen kuvitellakseni, että joku olisi kiinnostuneempi ulkonäöstäni kuin minusta. Kuitenkin tarpeeksi nätti siihen, ettei ulkonäköni ole este millekään.

Mua on aina kauniiksi sanottu ja varsinkin nykyään, lähemmäs nelikymppisenä saan kaikenikäisten miesten huomion. Ihan kaksikymppisetkin tulee iskemään jos olen hetkenkin yksin, myös vanhemmat miehet tykkää kovasti. Olen lisäksi hieman ylipainoinen, pitkä, eli lulisi että vaikutelma on jättiläinen mutta ei, miehet ihailee vaikken käytä edes meikkiä.

Tuntuu että työelämässä olen pärjännyt pitkälle ulkonäköni vuoksi, päässyt aina haastatteluista töihin vaikkei todistukset ja kokemukset kummoisia ole. Ainoa höiriötekiä kauneudessa on tuo ainainen katselu ja flirttailu, nykyään pahimmillaan näin nelikymppisenä melkein ja ylipainoisena. Haittaa ei ole kauneudesta ollut, ystäviäkin olen saanut, hekin aina kauniita.

ne paskapuheet, kateus, se ettet ikinä ole huomaamaton ja piilossa pienellä paikkakunnalla vaikka haluaisit, miesten puheet ja "sekoaminen", aina joku kyttäämässä postilaatikolta asti kun kotoa poistut, ei rauhaa...olen ilmeisesti ollut se "tavallisen kaunis" ja helposti lähestyttävä, mutta on se ainakin sen aiheuttanut että on ollut todella helpottavaa kun on seurustellut, silloin on saanut olla suhteellisen rauhassa. Nykyisin olen +20kg ja keski-ikäinen, suurperheen äiti, ulkonäkö ehkä sopivan kulahtanut (ihanaa, voi olla huomaamaton), mutta joskus joku herää kun katsoo kasvojani että hei sinähän olet kaunis...eli joskus se hehku on siellä ollut ja aiheuttanut kyllä harmiakin eikä se kasvoista ole kadonnut sinänsä, mutta aika tuo tässäkin helpotuksen ja tasoittaa kortit. Mukavaa.

Haluaisin nähdä kuvan näistä kaikista itseään kauniiksi kehuvista naisista.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 11:12"]

Haluaisin nähdä kuvan näistä kaikista itseään kauniiksi kehuvista naisista.

[/quote]

Epäiletkö, ettei Suomessa olisi lainkaan kauniita naisia?  Tai, että ei ne ainakaan vauvapalstaile.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 11:12"]

Haluaisin nähdä kuvan näistä kaikista itseään kauniiksi kehuvista naisista.

[/quote]

Epäilemättä kaikki meistä ei varmaan olisi sinun makuusi kauniita. Saati sellaisia jotka menestyisi missikisoissa. Mutta kyse onkin enemmän siitä minun mielestäni, että saako yleensä ihmisiltä paljon myönteistä huomiota ulkonäkönsä takia. Itse olen aina sitä saanut, vaikka en ole edes omasta mielestäni kovin kummoisen näköinen, joten ajattelen sitten olevani varmaan kaunis.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 11:12"]

Haluaisin nähdä kuvan näistä kaikista itseään kauniiksi kehuvista naisista.

[/quote]

Epäiletkö, ettei Suomessa olisi lainkaan kauniita naisia?  Tai, että ei ne ainakaan vauvapalstaile.

[/quote]

En todellakaan epäile, mutta se, että niitä on aina laumoittain av:lla, epäilyttää.

Tällä palstallahan on juttujen ja mittojen mukaan Suomen kauneimmat naiset.

Ei tässä olla missin mitoissa koskaan oltu ja silti saanut huomiota aikanaan miehiltä. Lohdutus, rumuus lisääntyy, kauneus katoavaista.

Itsekin olen saanut vain etuja. Esim. työskentelen asiantuntijatehtävissä vaikkei ole kelpoisuutta koska olen "edustava". Välillä toki joutuu tekemään ikäviä asioita etenemisen ja rahan saamisen eteen..

Nainen, 34