Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?
Kommentit (2605)
Käy k u sella aina kun siihen on mahdollisuus,
T: Urho Kekkonen
Vierailija kirjoitti:
Että vihervassarit ovat rys sän botteja. Viides kolonna. Tuhoavat maan sisältäpäin, mädättävät kaiken .
Olen oppinut elämästä sen, että joku voi olla niin sekaisin, että pitää Suo men Na toon vie mis tä rys sän mä dä tyk se nä.
Ajattele aina aamuisin, että tästä tulee hyvä päivä. Niin tuppaa käymään kun uskoo siihen itse.
Älä koskaan haasta tai arvostele esihenkilöäsi (vaikka hän olisi miten epäpätevä tai ilkeä ihminen), se tulee kolahtamaan AINA omaan nilkkaan jollain tapaa.
Valitse ystävät viisaasti. Arvosta ystävällisiä ihmisiä ja anna heille tilaa elämässäsi, huomio heitä vastavuoroisesti. Älä jumiudu ikäviin ja ongelmallisiin ihmisiin. Auttaa saa, mutta pidä rajat.
Elämä on hauras.
Olen synnyttänyt kohtuun kuolleen lapsen rv 18+5. Kuolema jäi mysteeriksi.
Menetin äitini tapaturmaisesti, olin vielä alaikäinen. Mitään ei ollut tehtävissä.
Läheiseni sai aivoinfarktin ilman ennakkovaroitusta, vastoin kaikkia odotuksia. Elintavat oli kunnossa, harrasti liikuntaa, ei verenpainetta, ei korkeaa kolesterolia. Infarktille ei pitänyt olla syytä. Toisen puolen halvaus tuli, mutta pahinta oli ajattelun vaikeutuminen ja persoonan muutos. Yhtenä päivänä naurat läheisesi kanssa, käytte autoajelulla ja teette yhdessä mieluisia asioita. Viikon päästä kohtaat ihmisen, joka tekee kiusaa, on iloton ja toistelee koko ajan samoja asioita, hermostuu kun ei muista syöneensä puoli tuntia aiemmin. Minuun on sattunut niin paljon, kun rakasta läheistäni ei enää ole. On vain vammautunut ulkokuori ja täysin vieras persoona.
Kaikki tekevät virheitä ja erehtyvät. Useimmat eivät vain kerro niistä.
Siispä älä luule olevasi muita tyhmempi :)
Monen muun ohella myös sen, että ihmiset joita rakastat tuottaa sinulle aina tavalla tai toisella jonkinasteista pettymystä.
Tosin tuon oivaltaminen ei ole auttanut yhtään siinä, että ne pettymykset tuntuisivat jotenkin loivemmilta tai niistä pääsisi nopeammin yli. Pikemminkin mitä enemmän takaumia tulee, sitä enemmän ne sattuu. Pitänee harjoitella vielä ignooraamista..
Aika on rajallista. Se kannattaa käyttää viisaasti.
Viranomaisiin ei voi luottaa.
..Vain olennainen on tärkeää, eikä aina sekään.
Meillä on vaan yks elämä ja just se on se juttu. Turha katua ja jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Aika on rajallista. Se kannattaa käyttää viisaasti.
Niin? Entäs kun on kuin meidän mummo, joka on 93-vuotias, on ollut lähes kuuro 10 vuotta ja sokea melkein yhtä pitkään. Miten hän käyttäisi aikansa viisaasti? Hän istuu ja kävelee, höpöttää itsekseen kun ei toisten puhetta kuule. Ei pysty katsomaan telkkaria, ei kuuntelemaan radiota, ei tekemään käsitöitä. Käy vessassa ja suihkussa autettuna. Syö isolla lusikalla pääsääntöisesti itse, kun ruoka tuodaan nenän alle. Ulkona ei käy. Eihän hän ulkona näe mitään, ei kuule mitään ja palelee. Aikaa on ollut viime vuosina vaikka muille jakaa, mutta mitä sillä ajalla tekee? Kun hän sokeutui lopullisesti, hän toivoi, että pääsisi jo pois kitumasta. Ei ole vielä toteutunut.
Sen olen oppinut, ettei saa olla liian kiltti, pitää osata puolustaa itseään, varsinkin työpaikalla eikä antaa kiusaajien nousta niskan päälle. Pitää osata puhua suoraan, mutta rehellisesti. Kilttejä on helppo irtisanoa, kun eivät kuitenkaan vastaan sano. Jyrkkiä ja ilkeitä työnantajat pelkäävät, he saavat siksi jäädä, vaikka työntekijänä olisivatkin huonompia. Kilttinä saat vaan kuraa niskaasi ja joudut toisten hyväksikäyttämäksi ja pompoteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on hauras.
Olen synnyttänyt kohtuun kuolleen lapsen rv 18+5. Kuolema jäi mysteeriksi.
Menetin äitini tapaturmaisesti, olin vielä alaikäinen. Mitään ei ollut tehtävissä.
Läheiseni sai aivoinfarktin ilman ennakkovaroitusta, vastoin kaikkia odotuksia. Elintavat oli kunnossa, harrasti liikuntaa, ei verenpainetta, ei korkeaa kolesterolia. Infarktille ei pitänyt olla syytä. Toisen puolen halvaus tuli, mutta pahinta oli ajattelun vaikeutuminen ja persoonan muutos. Yhtenä päivänä naurat läheisesi kanssa, käytte autoajelulla ja teette yhdessä mieluisia asioita. Viikon päästä kohtaat ihmisen, joka tekee kiusaa, on iloton ja toistelee koko ajan samoja asioita, hermostuu kun ei muista syöneensä puoli tuntia aiemmin. Minuun on sattunut niin paljon, kun rakasta läheistäni ei enää ole. On vain vammautunut ulkokuori ja täysin vieras persoona.
Olen niin pahoillani puolestasi, tiedän mitä käyt läpi. Neuvoni on, että yrittäisit puhua asioista ammattilaisten kanssa tai edes tuttujen, jotka kuuntelevat. Se kyllä auttaa. Jaksamista sinulle.
Kauneus on katoavaista. Sekä sisäinen että ulkoinen kauneus. Kun olin nuori ja nätti, olin myös sisäisesti kaunis, tahdoin pelastaa maailman, auttaa ihmisiä, toimia oikein. Ikä on tuonut monenlaista pettymystä. Puoliso on pettänyt luottamuksen. Työelämässä on tullut raskaita pettymyksiä. Auttamistyö oli tehty resursseilta mahdottomaksi ja seurasi uupumus. Toisessa työssä työpaikka siirtyi 80 km päähän. Taas tuli uupumus, ei työstä vaan niistä kauheista, järkyttävistä matkoista. Entinen lukiokaveri sanoi, että näytän väsyneeltä. Niin, rupsahtaneelta varmaan, kun ei oltu nähty yli 20 vuoteen. Nuorena kohdeltiin kauniisti, nyt kohdellaan kuin vanhaa akkaa, vaikka en ole vielä 50 vuotta täyttänyt.
Viisaasta en tiedä mutta on ollut karua oppia, että kenelläkään ei loppujen lopuksi ole mitään ihmisarvoa (esim. sodissa olet valtion omaisuutta ja yksi numero kaatuneiden listassa, sairaana olet rasite yhteiskunnalle, millainen tahansa oletkaan olet vääränlainen jne.), että hyvin harva (jos kukaan) on oikeasti hyvä ihminen joka välittää muustakin kuin itsestään ja korkeintaan omasta perheestään, että elämä on usein paljon vaikeampaa kuin nuorena edes pessimistisimpinä hetkinä voisi luulla silloinkin kun teet kaiken ns. oikein. Ja minä olen nk. hyväosainen, joten kovin huono paikka tämä maailma pääosin valitettavasti on.
Viisain asia: se, että Vauva-palstalla kysytään todella tyhmiä kysymyksiä.
Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Syntymästä kuolemaan. Yksin nahoissasi ja ajatuksissasi. Et pääse pakoon tai pois.