Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?
Kommentit (2600)
Vierailija kirjoitti:
Koko tiliä ei ole pakko käyttää ennen seuraavaa.
Paitsi jos olet toimeentulotuen saaja. Silloin on tyhmää hillota rahaa tililleen, tai ottaa sinne keneltäkään mitään tilisiirtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oivalsin 90-luvun alussa seiskaluokalla koulukiusaamiskokemusten myötä erään asian, jonka haluaisin sanoa jokaiselle kiusatuksi joutuneelle poikalapselle. "Poika, tätä sotaasi ei voiteta täällä koulupsykologin huoneessa paskaa puhumalla. Väkivalta lopettaa vittuilun."
Se nimittäin lopetti. Ja äkkiä.
Voin yhtyä 100%. Itse en päätynyt psykologien paketille tosin kun alkoi loppua huumori ennen sitä jo ja lätty läntistä. Joka päivä kun lompsiin kouluun asenteella että tänään vedän taas jotakin mulkkua pataan huolella niin siihen mentaliteettiin tottuu. Ja hommat käy leikiten. Kivakoulut, feministisössötykset ja muut sovittelut on tanttojen kieroja mielikuvia siitä että joku mieheksi kasvava muka pitäisi näitä vinksahtaneita typeryksiä auktoriteettina. Sama näyttää olevan nyt tilanne koko valtiossa. Pian koittaa aika kun miehet käärii hihansa ja mammat siirretään käden syrjällä sivuun sanoen 'tuli nyt se typerä lärvisi, tässä ollaan kaltaistesi takia' kun aletaan laittaa asiat kuntoon.
Kirjoituksesi on tuollainen vihaisen ihmisen mielipide.
Aggressioita voi purkaa rakentavallakin tavalla.
Niitä tapoja opetetaan mm. päihdeterapiassa.Minua harmittaa ihan sinun puolestasi, että joudut vihaisena viettämään elämääsi. Se on kuitenkin sinun elämäsi, mutta en usko että haluat haaskata kaiken sen ajan, minkä elät. Kyllä elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun antaa anteeksi ja keskittyy hyvää mieltä tuoviin asioihin.
Mieltään voi valmentaa näkemään hyvät puolet elämästä ja sitten nauttia siitä.Kyllä tässä itelläkin olisi aihetta hampaiden kiristelyyn. Isä pieksi humalapäissään, ivaili ja haukkui selvin päin. Mies jatkoi samaa rataa sanallisesti ja sai minut tuntemaan että olen maailman surkein ihminen. Sisko yrittää jatkaa sitä tyyliä nyt kun miehen heivasin.
En ota kuitenkaan enää sontaa vastaan, vaan elän iloista elämää tavaten iloisia ihmisiä (normaalioloissa). Ymmärrän kyllä sisällään pahaa oloa kantavia ihmisiä. Heillä ei ole helppoa, mutta ovat sellaisia kuin ovat niin kauan kunnes pahasta olostaan pääsevät. Sen eteen pitää heidän itse tehdä töitä. Eihän se mulla se paha olo ole, päinvastoin.
Elämä on liian lyhyt kakan jauhantaan.
Itse olen onnellinen, että opin (vaikka myöhäänkin) että viha on ihan hyvä tunne, eikä sitä ole mitään syytä vältellä tai pelätä.
On ollut haitaksi terveydelleni kun en ole osannut vihata, ja olet padonnut sitä kehooni.
Vihafoobikot tekevät haittaa naiivilla uskomuksellaan vihan pahuudesta ja vaarallisuudesta.
Vaarallisinta on vältellä vihaa.
Vierailija kirjoitti:
1. Luopuminen on vapauttavaa.
2. Kun tekee parhaansa, se riittää.
3. Ainoa, mikä on pysyvää, on muutos.
Nämä oli hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että elämä on ihan liian lyhyt katkeruuteen ja ruikutukseen.
Siitä ohje palstalaisille, ainaisen valituksen ja vastakkain asettelun sijaan.
Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!
asdfgsadrfg kirjoitti:
Olen oppinut jonkailun ja päässyt pois minkäilystä, toisin kuin aloittaja
Tämä tekee sinusta todella viisaan. Arvostan suuresti kaltaisianne neroja.
1. Itseensä vain voi luottaa.
2. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata tai tehdä itse. Voi ja pitää priorisoida tekemisensä siihen mitä osaa/haluaa.
3. Kannattaa kilpailla vain itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tapahdu mitä haluat, tai joku projekti ajaa karille, tai tulee mikä vaan pettymys - kun aikaa on kulunut, selviää usein että olikin parempi että kävi kuten kävi.
Tätä en ole havainnut. Olisi kyllä kiva joskus huomata, että se on niin.
Mutta mistä tiedät, että se ohi mennyt vaihtoehto olisi ollut huonompi?
Joskus saattaa kulua vuosikymmeniä että asia kirkastuu.
Älä koskaan puhu kun joutavaa ihmisille sää paras puheen aihe. Älä usko ennen kun on paperilla kaikki. Ketunhäntä kainalossa ovat99%:ti.
Sen , että ihminen ei ole sitä läheskään aina miltä vaikuttaa. Etenkin on syytä katella pitempään ihmistä, joka alkuun vaikuttaa erittäin mukavalta. Olet silloin tavannut todennäköisesti luonnehäiriöisen narsistin. Ja usko minua, et halua tuntea sellaista. Jos huomaat tavanneesi sellaisen niin: juokse!
Itseen tunteminen on avain hyvään elämään. Synnynnäisen temperamentin päälle ei voi kirjoittaa, vaan sitä tulee vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oivalsin 90-luvun alussa seiskaluokalla koulukiusaamiskokemusten myötä erään asian, jonka haluaisin sanoa jokaiselle kiusatuksi joutuneelle poikalapselle. "Poika, tätä sotaasi ei voiteta täällä koulupsykologin huoneessa paskaa puhumalla. Väkivalta lopettaa vittuilun."
Se nimittäin lopetti. Ja äkkiä.
Voin yhtyä 100%. Itse en päätynyt psykologien paketille tosin kun alkoi loppua huumori ennen sitä jo ja lätty läntistä. Joka päivä kun lompsiin kouluun asenteella että tänään vedän taas jotakin mulkkua pataan huolella niin siihen mentaliteettiin tottuu. Ja hommat käy leikiten. Kivakoulut, feministisössötykset ja muut sovittelut on tanttojen kieroja mielikuvia siitä että joku mieheksi kasvava muka pitäisi näitä vinksahtaneita typeryksiä auktoriteettina. Sama näyttää olevan nyt tilanne koko valtiossa. Pian koittaa aika kun miehet käärii hihansa ja mammat siirretään käden syrjällä sivuun sanoen 'tuli nyt se typerä lärvisi, tässä ollaan kaltaistesi takia' kun aletaan laittaa asiat kuntoon.
Tästäpä tulikin mieleen elämän totuus: kaikki paha on lähtöisin miehistä. Tuossapa edellä hyvä esimerkki.
Toinen totuus: laita mies hommiin ja korjaa itse jäljet perästä.
Kolmas totuus: jos miehetkin osaisivat elää järjellä ei tunteella niin kuin tekevät (tuossa edelläkin yksi esimerkki joka elää vain tunteella) niin maailma olisi oikeasti hyvä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä luota 100% naiseen
Mitä äitisi teki sinulle?
Huomaatko koskaan kun väheksyt naisia väheksyt samalla myös äitiäsi?
Olen oppinut, ettei tänne olisi kannattanut tulla. Siksi en jatka tätä turhuutta seuraavalle sukupolvelle.
Ehkä se on parempi, että pyytää anteeksi edes mielikuvitusolennolta, kuin että olisi täysin pyytämättä, ja lainkaan pahoillaan.
Parasta on pyytää anteeksi siltä ihmiseltä jolle oli inhottava. Se on anteeksi pyytämisen tarkoitus; osoittaa toiselle että on pahoillaan, eikä oman itsensä olon helpottaminen.
Vaatii enemmän rohkeutta, nöyrtymistä ja selkärankaa pyytää ihmiseltä anteeksi, kuin satuolennolta.