Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?
Kommentit (2600)
Vierailija kirjoitti:
Oivalsin 90-luvun alussa seiskaluokalla koulukiusaamiskokemusten myötä erään asian, jonka haluaisin sanoa jokaiselle kiusatuksi joutuneelle poikalapselle. "Poika, tätä sotaasi ei voiteta täällä koulupsykologin huoneessa paskaa puhumalla. Väkivalta lopettaa vittuilun."
Se nimittäin lopetti. Ja äkkiä.
Voin yhtyä 100%. Itse en päätynyt psykologien paketille tosin kun alkoi loppua huumori ennen sitä jo ja lätty läntistä. Joka päivä kun lompsiin kouluun asenteella että tänään vedän taas jotakin mulkkua pataan huolella niin siihen mentaliteettiin tottuu. Ja hommat käy leikiten. Kivakoulut, feministisössötykset ja muut sovittelut on tanttojen kieroja mielikuvia siitä että joku mieheksi kasvava muka pitäisi näitä vinksahtaneita typeryksiä auktoriteettina. Sama näyttää olevan nyt tilanne koko valtiossa. Pian koittaa aika kun miehet käärii hihansa ja mammat siirretään käden syrjällä sivuun sanoen 'tuli nyt se typerä lärvisi, tässä ollaan kaltaistesi takia' kun aletaan laittaa asiat kuntoon.
Armollisuus itseä kohtaan. Kun hyväksyy itsensä: arvostaa omia hyviä puoliaan ja myöntää muttei mitätöi itseään niiden heikompien puolten vuoksi, suhtautuu armollisemmin myös muihin. Keskittymällä niihin hyviin asioihin saa hyvää aikaan niin itselleen kuin ympäristölleen. Yleisemminkin ymmärrys erilaisia asioita ja ajattelutapoja kohtaan - kaikkea ei tarvitse itse hyväksyä mutta kun pyrkii ymmärtämään toisenlaista ajattelua ja asioita voi saada aikaa dialogia joka huomattavsti hedelmällisempää kuin tuomitseminen ja täydellinen kuplautuminen omanmielisten kanssa.
Kukaan ei välitä sinusta paskaakaan. Tämän ymmärtäminen on oikeasti parantanut elämänlaatuani.
Pitkällä tähtäimellä me kaikki ollaan kuolleita.
1. Luopuminen on vapauttavaa.
2. Kun tekee parhaansa, se riittää.
3. Ainoa, mikä on pysyvää, on muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karma toimii. Sen olen todennut usein. Niin hyvässä kuin pahassa.
Toivottavasti olet oikeassa. Maailma kun ei ole hyvä hyville ja oikeudenmukainen. Kunhan itsellä on puhdas omatunto
Karman laki ei ole mikään heti-mulle-nyt- juttu. Mutta aika näyttää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oivalsin 90-luvun alussa seiskaluokalla koulukiusaamiskokemusten myötä erään asian, jonka haluaisin sanoa jokaiselle kiusatuksi joutuneelle poikalapselle. "Poika, tätä sotaasi ei voiteta täällä koulupsykologin huoneessa paskaa puhumalla. Väkivalta lopettaa vittuilun."
Se nimittäin lopetti. Ja äkkiä.
Voin yhtyä 100%. Itse en päätynyt psykologien paketille tosin kun alkoi loppua huumori ennen sitä jo ja lätty läntistä. Joka päivä kun lompsiin kouluun asenteella että tänään vedän taas jotakin mulkkua pataan huolella niin siihen mentaliteettiin tottuu. Ja hommat käy leikiten. Kivakoulut, feministisössötykset ja muut sovittelut on tanttojen kieroja mielikuvia siitä että joku mieheksi kasvava muka pitäisi näitä vinksahtaneita typeryksiä auktoriteettina. Sama näyttää olevan nyt tilanne koko valtiossa. Pian koittaa aika kun miehet käärii hihansa ja mammat siirretään käden syrjällä sivuun sanoen 'tuli nyt se typerä lärvisi, tässä ollaan kaltaistesi takia' kun aletaan laittaa asiat kuntoon.
Kirjoituksesi on tuollainen vihaisen ihmisen mielipide.
Aggressioita voi purkaa rakentavallakin tavalla.
Niitä tapoja opetetaan mm. päihdeterapiassa.
Minua harmittaa ihan sinun puolestasi, että joudut vihaisena viettämään elämääsi. Se on kuitenkin sinun elämäsi, mutta en usko että haluat haaskata kaiken sen ajan, minkä elät. Kyllä elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun antaa anteeksi ja keskittyy hyvää mieltä tuoviin asioihin.
Mieltään voi valmentaa näkemään hyvät puolet elämästä ja sitten nauttia siitä.
Kyllä tässä itelläkin olisi aihetta hampaiden kiristelyyn. Isä pieksi humalapäissään, ivaili ja haukkui selvin päin. Mies jatkoi samaa rataa sanallisesti ja sai minut tuntemaan että olen maailman surkein ihminen. Sisko yrittää jatkaa sitä tyyliä nyt kun miehen heivasin.
En ota kuitenkaan enää sontaa vastaan, vaan elän iloista elämää tavaten iloisia ihmisiä (normaalioloissa). Ymmärrän kyllä sisällään pahaa oloa kantavia ihmisiä. Heillä ei ole helppoa, mutta ovat sellaisia kuin ovat niin kauan kunnes pahasta olostaan pääsevät. Sen eteen pitää heidän itse tehdä töitä. Eihän se mulla se paha olo ole, päinvastoin.
Elämä on liian lyhyt kakan jauhantaan.
Mikään mitä olet ostamassa ei ole niin uniikki että sen sivu suun menoa pitäisi murehtia. Mieti aina yön yli.
Anteeksi antamisen ja -pyytämisen voima yllättää. Jeesus antaa sisäisen rauhan.
Raamattu on loistava opas elämää ja ikuisuutta varten.
elämässä voi olla useampi `oikea ´, kukin ajallaan . .
1. Pidä puolesi sillä röyhkimyksiä riittää. 2. Älä puhu pahaa tosista ja ole kohtelias. 3. Älä ole tekemisissä kuin pakollisen aikaa tavattomien (ei tapoja) kanssa. 4. Älä ole missään tekemisisissä uskovaisten kanssa. 5. Älä usko kaikkea heti vaan selvitä itse. 6. Luota paljon vaistoosi keskipitkällä ja järkevällä ajanjaksolla kuitenkin niin että osaat korjata väärät luulot myös nopeasti.
Koko tiliä ei ole pakko käyttää ennen seuraavaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi antamisen ja -pyytämisen voima yllättää. Jeesus antaa sisäisen rauhan.
Raamattu on loistava opas elämää ja ikuisuutta varten.
Muuten sama mutta kirja on Koraani.
Pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. Se on ehdottomasti ykkönen.
Teet sitä taikka tätä, älä käteen vetämättä jätä. Sillä on menty pitkälle.
Kun ei tapahdu mitä haluat, tai joku projekti ajaa karille, tai tulee mikä vaan pettymys - kun aikaa on kulunut, selviää usein että olikin parempi että kävi kuten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tapahdu mitä haluat, tai joku projekti ajaa karille, tai tulee mikä vaan pettymys - kun aikaa on kulunut, selviää usein että olikin parempi että kävi kuten kävi.
Tätä en ole havainnut. Olisi kyllä kiva joskus huomata, että se on niin.
Mutta mistä tiedät, että se ohi mennyt vaihtoehto olisi ollut huonompi?
Rahalla tai materialla ei ole mitään merkitystä. Perhe ja ystävät ovat tärkeintä mitä on. Antaminen antaa paljon enemmän kuin ottaminen.
T. Entinen yritysjohtaja, 37v
Kaveriton, huonopalkkainen ja autoton mies ei parisuhdetta saa.
Silmä silmästä! Miten luulette, että ne idiootit koskaan oppivat mitään, jos aina vaan "annetaan anteeksi"?