Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?
Kommentit (2591)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä yllätyslahjoista niin paljon, kuin kuvittelet.
Tai lahjoista ylipäätään.
Toisille elämä on paljonpaljon armeliaampi kuin toisille.
"Kultainen sääntö" ei läheskään aina päde: voit ainakin yrittää kohdella muita kuin kultaa, mutta saada silti itse p**kaa niskaasi ilman mitään takeita tai korvausta kivusta ja särystä.
Henkisesti tuskainen olo on - no, tuskaa - mutta siihen ei kuole. Ja yleensä se ainakin hetkeksi väistyy.
Uusista ihmisistä kannattaa aluksi odottaa pahinta mahdollista, jottei joudu pettymään. Usein saa jopa yllättyä iloisesti.
Joku viisas (en muista, kuka) on sanonut: "Tietämättömyytensä tietäminen on tiedon korkein aste". TÄMÄ :)
Ihminen tarvitsee aurinkoa ja vettä kasvaakseen.
Sellanen että "ajattele iha ite!" ts. käytä järkeäsi
Mikään ei ole niin huonosti, etteikö sitä saisi vielä huonommaksi ryyppäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Muiden mielipiteellä ei ole väliä
Suurin osa ihmisistä on todella yksinkertaisia
Tyhmät ihmiset pitää viisasta omituisena
Et ole kenellekkään velkaa omasta menestyksestä
Loisijoista ei koskaan pääse yhteiskunta eroon, ilman radikaalia muutosta.
Muuten olet oikeassa, mutta viimeinen on väärin, koska aina on ja tulee olemaan työttömiä (tai snun muodossasi loisia). Se ei tule ikinä muuttumaan miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Poliitikoissa on paljon psykopaatteja ja politiikka on aika paljon teatteria.
Yritykset lahjovat poliitikkoja ja ovat samoissa hyvä Eli kavereita.
Medioissa (Yle, Sanoma ja muut paskat) on paljon psykopaatteja ja ne haluavat vain sekasortoa. Ne eivät ole sinun puolellasi.
Vierailija kirjoitti:
Pidä huolta itsestäsi.
Niin. Kuollaksesi pois
Vierailija kirjoitti:
Älä luota ihmisiin. Ihminen voi vaikuttaa erilaiselta mitä todellisuudessa onkaan ja monella on hyvä "naamio". Myös moni ihminen voi silti yllättääkin ja ulkomuodon tai ensivaikutelman perusteella ei saa aina tuomita muita.
Elämässä hyvät hetket ovat joskus harvinaisia ja usein elämä on vaan kamppailua eteenpäin.
Yksinäisyyteen pitää tottua jos meinaa selvitä elämässään.
Ihmiset, jotka kohtevat muita hyvin ovat harvinaislaatuisia helmiä ja pitää iloita jos saat sellaisen elämääsi.
Jos tulee hetki, että ajattelet kaiken olevan turhaa ja että et enää jaksa ja kestä elämää niin ajattele, että katsot aina päivän eteenpäin. Lopulta niistä päivistä kertyy taas vuosi lisää.
Älä odota liikaa ja toivo liikoja, koska petyt sitten enemmän.
Säilytä silti tietty usko elämään ja ole joskus välinpitämätönkin. Kaikki ei ole niin tärkeää.
( pahoittelut negatiivisuudesta, mutta elämäni on ollut aika vaikeaa)
Älä koskaan pahoittele itseäsi ja sanomisiasi, jollei kukaan ole sanonut niistä mitään. Pahoittele vain tarpeen vaatiessa. Älä koskaan muulloin. Itsensä säälijöitä on tämä maa jo aivan täynnä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden mielipiteellä ei ole väliä
Suurin osa ihmisistä on todella yksinkertaisia
Tyhmät ihmiset pitää viisasta omituisena
Et ole kenellekkään velkaa omasta menestyksestä
Loisijoista ei koskaan pääse yhteiskunta eroon, ilman radikaalia muutosta.
Muuten olet oikeassa, mutta viimeinen on väärin, koska aina on ja tulee olemaan työttömiä (tai snun muodossasi loisia). Se ei tule ikinä muuttumaan miksikään.
Työttömien tappaminen veisi pilkattavat ja kiusattavat. Oman onnen seppien itsetunnon pönkityskeino menisi. -Kiusaaja menestyy meillä varmimmin ja pääsee päättäjäksi/ikivirkaloiseksi. Kiusattavien katoaminen veisi kiusaajilta syyn elää. Kiusaaja on riippuvainen kiusattavasta. Työttömyyden rakentamiseen käytetään suuria summia, usein verosaaliista. Suomen vallanpitäjien ja "oman onnen seppien" kiusaamis ja sortotaso on samaa tasoa, kuin mitä siirtomaaisännät harrastivat.
Leopold 2 on niiden esikuva.
Vittumaisten ihmisten määrä on vakio elämässä ja niitä et pääse karkuun minnekkään.
”Tee se toisille, ennenkuin he tekevät sen sinulle”
Saa tulkita ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.
En tarvitse kumppania perustaakseni perheen ja huolehtiakseni siitä.
Se, että saatan olla väärässä.
Ei nuorempana useinkaan juolahtanut mieleen.
Kerttu Kastellin runon sanoin:
"Ihmisen tarinassa tuska on vain alaotsake.
Rakkaus on alkulause ja loppu,
teema, joka kantaa koko tarinaa."