Lue keskustelun säännöt.
Yksin elävät, miten selviätte korona-ajasta?
21.08.2020 |
Musta tuntuu tällä hetkellä, että pää räjähtää. Asun yksin, olen sinkku ja lapseton. Haluan olla vastuullinen, en käy missään tapahtumissa tai hengaile julkisissa tiloissa turhanpäiten juuri nyt. Työt ovat etänä, harrastukset jäissä. Yhden kaverin kanssa on vähän kyläilty ja muutaman kanssa kävelty ulkona. Tällä hetkellä mun sosiaalinen mittari on kriittisissä lukemissa ja tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, eikä edessäpäin näy mitään odotettavaa. On oikeasti tosi rankkaa olla yksin melkein koko ajan.
Onko kenelläkään muulla samanlaista?
Kommentit (46)
Keväällä oli kyllä aluksi ihanaa olla kotona rauhassa ilman mitään iltamenoja. Töitä tein ihan tavalliseen tapaan, koska etätyönä olisin voinut järkevästi hoitaa korkeintaan muutamia päiviä. Lopulta alkoi vähän puuduttaa, mutta nyt kesällä toisaalta olen jo ystäviä nähnyt. Isommat tapahtumat ovat jääneet pois kalenterista.
Ihan kivasti mennyt, mutta tiedän olevani poikkeuksellisen onnekas. Sekä verrattuna ympäröiviin lapsiperheisiin, joilla taas on ollut ihan hirveä säätö etäkoulun ja koronanäytteiden kanssa ja toisaalta niihin, jotka ovat jääneet oikeasti yksin. On ollut helppoa, kun on tarvinnut huolehtia vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä, jotka tarvitsevat muita ihmisiä todentamaan tekemisiään :D
Kasvakaa jo taaperoiästä pois.
Hankalaa jotenkin. Mutta toisaalta ilahdun ajatuksesta, että mun elämäntyyli on nyt jotenkin enemmän keskiverto, ei ole niin suuria paineita suorittaa kaikkea kodin ulkopuolella. Aloitin myös hulavanteilun ja kunnon kohottamisen. Eiköhän tää mee ihan OK.
Tartuntoja kotipaikkakunnallani on niin vähän, että on vähän kuin käänteinen lottovoitto saada korona. Harrastan, käyn terasseilla, taidenäyttelyissä, leffassa ja keikoilla. Pidän turvavälit ja pesen käsiä. Ostin maskeja julkisia liikennevälineitä varten.
Voihan sitä tietty lukittautua kokonaan neljän seinän sisäänkin, jos siltä tuntuu. Minusta ei siltä tunnu. :)
Vierailija kirjoitti:
Tartuntoja kotipaikkakunnallani on niin vähän, että on vähän kuin käänteinen lottovoitto saada korona. Harrastan, käyn terasseilla, taidenäyttelyissä, leffassa ja keikoilla. Pidän turvavälit ja pesen käsiä. Ostin maskeja julkisia liikennevälineitä varten.
Voihan sitä tietty lukittautua kokonaan neljän seinän sisäänkin, jos siltä tuntuu. Minusta ei siltä tunnu. :)
Muu Suomi saa kyllä kiittää niitä helsinkiläisiä, jotka eivät perusta omaa toimintaansa nyt sille, miltä heistä tuntuu vaan noudattavat suosituksia. Tässä hommassa ei ole pääasiassa kyse siitä, miltä tuntuu, vaan siitä, mikä on oikein. Se voi toki vaihdella paikkakunnittain.
Ois kiva hennaa yhes kyläl ja tällee