Yksin elävät, miten selviätte korona-ajasta?

en ymmärrä kysymystä,jos muutenkin elää yksin niin korona ei ole muuttanut mitään ,ehkä vielä enemmän on yksin mutta muutos on olematon ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, musta tuli koronatyötön eli siinä sitä on huolenaihetta kerrakseen.

Tosi kurja kuulla :(. Just esim tämän takia mä haluan olla vastuullinen, en halua olla edistämässä omalla toiminnallani esim. palvelualojen katastrofia, vaikka joku tuolla jo esittikin, että perheetön on itsekäs, eikä hänen tarvitse välittää kuin itsestään, senkus vaan reissaa ja bailaa.

Paljon voimia sulle!

Ap

Edistät sitä katastrofia eniten sillä, että kökit kotona etkä osta palveluita/tuotteita. Ei ne firmat Pyhällä Hengellä pystyssä pysy. t. eri

Huokaus. Miksi aina pitää riidellä?

Mä ostan palveluita ja tuotteita oman budjettini mukaan kuten ennenkin, mutta en mene esimerkiksi nyt festareille tai bileisiin, koska se on ihan turhaa. En myöskään matkustele julkisilla jos ei ole pakko ja niin edelleen.

Turhaa tukea toisten elinkeinoa? Joku voisi kutsua tuota itsekkääksi näkökulmaksi. Mutta en nyt ryhdy "riitelemään" enempää, kun näyt olevan kovin herkästi loukkaantuvaa sorttia. 

Tästä vois vaikka jatkaa jossain toisessa ketjussa, kun tämä ei ollut tämän ketjun aihe.

Tai voi suosiolla myöntää, että on tekopyhää väittää olevansa vastuullinen, kun toiminnallaan edistää työttömyyttä. 

Hyvin olen selvinnyt.

Toivon, että palataan vielä keväisiin käytäntöihin, kun markettien viihtymis(?! 🤕) musiikit/radiopölötykset vaihtui "vietäthän kaupassa vain välttämättömimmän ajan" -kuulutuksiin, aulojen peliautomaatit oli suljettu, eikä ihmiset tunkeneet niskaan kiinni.

Yksinäisyyden tunne on lisääntynyt. Käyn onneksi töissä enkä pysty niitä tekemään etänä, niin tapaan sitä kautta ihmisiä. Harrastan ja käyn paikoissa myös mutta jotain puuttuu. Vanhempiani olen nähnyt viimeksi jouluna ja ahdistaa kauan tämä virus jyllää. He asuvat ulkomailla maassa mihin ei pääse edes tällä hetkellä.

Ihan hyvin on mennyt ja juuri sain tietää, että etätöitä voi jatkaa joulukuulle asti. Jippii! 

Mut jotenkin on sellainen käsitys, että ei nämä koronakaranteenit sittenkään pahinta ole meille yksineläville: mun isäni aikoinaan oli sellainen ektrovertti seuramies, kaikki puolitutut siitä tykkäsi, kotona se ei kauheasti viihtynyt (onneksi) ja silloin kun oli pakko meidän penskojen kanssa olla, hän oli ärtyisä ja aggressiivinen. Samoin humalassa ne luonteen ilkeät puolet tuli esiin. Toki vain meille läheisille, ulkopuolisille esitettiin sitten hyvää jätkää. Niin olen vain ajatellut, että koronakaranteeni olisi tuollaisen tyypin kanssa yhtä helevettiä, pelkkä ajatuskin puistattaa. Ja eiköhän tuollaisia tapauksia ole Suomessakin melkoisen paljon.

Loistavasti. Ainoat miinukset: etenkin keväällä ei saanut enää lenkkiväylillä pyöräillä rauhassa, kun kaikki säntäsi pihalle lenkkeilemään. Ihmiset ei pidä riittäviä turvavälejä. Eli lisää yksinäisyyttä kiitos. En kaipaa minkäänlaisia ihmiskontakteja. Mitä vähempi sen parempi.

Eipä korona ole vaikuttanut mihinkään mitenkään. Täällä maalla ei koronaa ole ollutkaan ja hysteerikot ovat vielä harvemmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä korona ole vaikuttanut mihinkään mitenkään. Täällä maalla ei koronaa ole ollutkaan ja hysteerikot ovat vielä harvemmassa. 

Tuskin sinä niin omavarainen olet, ettei kaupassa tarvi käydä. Maalla asun minäkin ja ainoat ihmiskontaktit tulee kauppareissuilla ja nekin ihmiskontaktit haluaisin välttää kaikin mahdollisin tavoin.

Oikeastaan olen nauttinut tästä. 

änestä pierus uomaliaisia niint älläaista ei nää jatkossa tpahdu 

Hyvin.

Olen aina viihtynyt yksin, koska luen todella paljon. 

Puhun puhelimessa sukulaisten tai ystävien kanssa ja satunnaisesti tapaan kavereita. 

Käyn töissä, vaikka valtaosa tekee etätöitä. Työni on kammottavaa enkä halua, että sekopäät huutavat minulle, kun olen kotona. 

Olen muutenkin aika yksinäinen enkä tapaa ihmisiä juurikaan yliopiston ulkopuolella. En ole puhunut kenenkään kanssa reiluun neljään kuukauteen, kaupan kassaa lukuunottamatta. Saattaa mennä viikko, etten edes avaa suutani, ellen sitten puhu yksikseen.

Kieltämättä alkaa vähän tympiä, jos nyt tulee etäopetusta taas, enkä pääse edes tapaamaan vähäisiä luentokavereita. Tänään yritin ottaa yhteyttä ainoaan ystäväksi luokiteltavaan, mutta viimeisestä keskustelustamme on nyt puoli vuotta ja epäilen että onkohan numerokaan enää sama, kun viesti ei mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutenkin aika yksinäinen enkä tapaa ihmisiä juurikaan yliopiston ulkopuolella. En ole puhunut kenenkään kanssa reiluun neljään kuukauteen, kaupan kassaa lukuunottamatta. Saattaa mennä viikko, etten edes avaa suutani, ellen sitten puhu yksikseen.

Kieltämättä alkaa vähän tympiä, jos nyt tulee etäopetusta taas, enkä pääse edes tapaamaan vähäisiä luentokavereita. Tänään yritin ottaa yhteyttä ainoaan ystäväksi luokiteltavaan, mutta viimeisestä keskustelustamme on nyt puoli vuotta ja epäilen että onkohan numerokaan enää sama, kun viesti ei mene läpi.

Päivitys: ystäväni vastasi. Tirautin muutaman kyyneleenkin, koska ajattelin että jos hän on nyt vaihtanut puhelinnumeroaan, en saa häntä enää ikinä kiinni (vaikka olisinhan voinut löytää jostain somesta tms nyt kun ajattelen). Olemme tunteneet kuusi vuotta ja sinä aikana on ollut monen monta väliä, ettemme ole puhuneet kuukausiin, mutta aina kun hänen kanssaan juttelee, tuntuu ettei mitään taukoa olisi ollutkaan.

Kaikkien rahahuolien ja korona-ahdistuksen keskellä näinkin pieni asia tuo hyvän olon.

Mä en jmlt käsitä miksi joidenkin ihmisten on ihan mahdotonta olla haukkumatta toisia koko ajan. Ei kaikki koronavarovaisuus ole hysteriaa. Jos on itse maalla ja kontaktit vähissä hyvä niin, mutta monet asuvat kaupungeissa ja kulkevat isoissa väkijoukoissa paikoista toiseen ihan vain päästäkseen vaikka kauppaan tai töihin. Ei se ole hysteriaa, että on varovainen, se on ainoastaan järkevää. Itse jonotan lääketieteelliseen toimenpiteeseen, joka lykkääntyy ja lykkääntyy koronan vuoksi, ja olen aika kärsimätön niitä kohtaan, jotka eivät voi noudattaa suosituksia. En aio omilla toimillani edisttä viruksen leviämistä, enkä luoja paratkoon nyt ota sitä riskiä, että saisin itse taudin ja toimenpide siirtyisi mahdollisesti taas hamaan tulevaisuuteen. Kysymyksessä on koko elämäni.

Siksi käytän maskia ja siksi noudatan suosituksia. Jos sinun ei tarvitse olla varovainen, älä sitten ole, mutta älä myöskään hauku muita.

Olisi kiva, jos tämä ketju ei menisi toisten haukkumiseksi ja asian vierestä puhumiseksi, vaan voisi olla tukena niille, joilla on nyt rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei siinä mielessä eroa normista, koska sosiaalista elämää mulla ei ole muutenkaan mutta jotenkin on todella lohduton ja toivoton fiilis. Keväällä ajattelin tämän olevan tilapäistä ja virus on tukahdutettu pois päiväjärjestyksestä loppukesään mennessä ja sitten voi taas liikkua normaalisti ihmisten ilmoilla ja harrastaa kuten ennenkin.

Olin siis viime syksynä päättänyt, että tänä kesänä en enää välitä siitä että joudun menemään yksin terassille/risteilylle/kaikkialle vaan oikeasti pistän mekon päälle ja käyn juomassa lasillisen ja nautin kesäilloista. Ja käyn piiiitkästä aikaa risteilyllä lempikaupungissani Tukholmassa. Noh, sinne meni tämä kesä ja nyt tuntuu siltä tuleekokaan sellaista kesää enää ikinä mitä tästä odotti.

Lisäksi nyt painaa sekin, että tämä syksy/talvi ei näytäkään kovin lupaavalta töiden suhteen. Olen siis jo vuosia ollut pätkä- ja silpputyötön ja tehnyt erimittaisia määräaikaisuuksia muutamalle eri työnantajalle niin että onneksi suurimalle osalle vuodesta on töitä riittänyt ja niukasti elämällä on pärjännyt kun työttömyyspätkille on aina riittänyt ansiosidonnaisia päiviä. No, keväällä meni ensin yksi sovittu parin kuukauden työpätkä ja sitten kävi sama vakkarikesätyön kanssa, joka oikeasti oli iso isku kevään jäljiltä. Nyt sitten on ansiosidonnaisen päivätkin kuluneet hurjaa vauhtia eli kohta tipun työmarkkinatuelle ja nyt tässä työnantajien kanssa viestitellessä on tullut melkoisen selväksi, että töitä tuskin on tarjolla myöskään nyt syksyllä/talvella koska koronatilanne on tällainen ja vain pahenee.

Aika kurjaa siis kuuluu, mutta kiitos ap kysymästä. Oli kuitenkin kiva vastata ja "jutella".

Vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ja kirjoitat hyvin. Sun kanssa juttelisi mielellään enemmänkin. Tsemppiä! Ap

Olen yksin elävä keski-ikäinen nainen, mutta eipä tämä "korona-aika" ole muuttanut elämääni mitenkään. Eli mitä tarkoittaa selviytyä- sana otsikossa?

Koko ajan olen käynyt töissä, jutellut työkavereiden kanssa töissä ja vapaa-aikana, käynyt asioilla ja kaupoilla, käynyt lomalla sukuloimassa ja tapaan lastani ja vanhempiani viikottain. Ystäviä ei ole ollut ennenkään, joten vapaa-aikana teen samaa mitä aina, eli ulkoilen, teen kotitöitä, katson Netflixiä, käyn ehkä treffeillä, jos joku sopiva osuu kohdalle deittisovelluksessa (ei Tinder). Olen kallistunut enemmän introverttiyteen, joten yksin oleminen ei ole hankalaa ollut koskaan. 

Olen selvinnyt varsin hyvin, koska en ole ennenkään "hengaillut julkisissa tiloissa turhanpäiten" ja muutenkin erilaisissa tapahtumissa olen käynyt vain 1-3 kertaa  vuodessa. Syksyn Kirjamessut ja Ruoka&Viini-messut  nyt toki vähän harmittaa, mutta ei niin paljoa, että siitä ahdistuisin. Kansainväliset suurmarkkinat ilmeisesti järjestetään, ellei tule taas uusia rajoituksia. Aion katsoa, mikä on tartuntatilanne silloin ja jos ei ole mennyt kovin pahaksi, aion käydä markkinoilla. Toki hengityssuojainta käyttäen. 

Viestittely ystävien ja muiden läheisten kanssa on ollut mulle aiemminkin tavallisempi tapa pitää yhteyttä muihin kuin kasvotusten tapaaminen sisätiloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen muutenkin aika yksinäinen enkä tapaa ihmisiä juurikaan yliopiston ulkopuolella. En ole puhunut kenenkään kanssa reiluun neljään kuukauteen, kaupan kassaa lukuunottamatta. Saattaa mennä viikko, etten edes avaa suutani, ellen sitten puhu yksikseen.

Kieltämättä alkaa vähän tympiä, jos nyt tulee etäopetusta taas, enkä pääse edes tapaamaan vähäisiä luentokavereita. Tänään yritin ottaa yhteyttä ainoaan ystäväksi luokiteltavaan, mutta viimeisestä keskustelustamme on nyt puoli vuotta ja epäilen että onkohan numerokaan enää sama, kun viesti ei mene läpi.

Tämä on oikeasti aika surullista. Jos on sosiaalinen ihminen jolla on iso ystäväpiiri, varmasti heidän kanssaan voi myös jutella videopuhelulla, soittaen normaalisti, chattaillen. Mutta minunkin opintoaikana oli paljon niitä ihmisiä, jotka kyllä kävivät luennoilla ja saattoivat jutellakin muiden kanssa, mutta joita kukaan ei oikeastaan tuntenut - eivät käyneet bileissä eivätkä tulleet ruokalaan syömään. Toki monen tapauksessa kyseessä on myös (osittain) oma valinta ja halu olla yksin, ja monella on varmasti läheisiä myös yliopiston ulkopuolella. Kumminkin kaltaisillesi ihmisille, joiden sosiaaliset ympyrät keskittyvät opintojen tai töiden ympärille, voi olla melko rankkaa jäädä täysin yksin koronaviruksen aikaan. Eivät kaikki edes kaipaa kaveripiiriä tai "kavereita" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos ei ole mitään sosiaalisia kontakteja, se ei tee hyvää kenellekään.

Itse olin melko ujo taas opinnoissani, enkä oikein tutustunut keneenkään yliopistolta, vaikka tapasimme luennoilla. Minulla oli paljon kavereita opintojen ulkopuolella, ja tapasin heitä säännöllisesti. Jos yliopistotutut olisivat olleet ainoita tuttaviani, en olisi kyllä kehdannut ottaa heihin yhteyttä karanteenin aikaan ja kysellä kuulumisia - he olivat minulle enemmänkin hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa toki teimme toisinaan yhteistyötä ja juttelimme luentojen ohessa jne. Mutta eivät missään nimessä niin läheisiä, että olisin voinut yhtäkkiä vain turvautua heihin saadakseni kipeästi kaivattua juttuseuraa.

Hyvin kiitos, etätyöt voittavat 6-0 toimistolla olon. Työpaikalla on huono työilmapiiri ja törkeästi käyttäytyviä rajattomia työkavereita, joita on paljon helpompi kestää etänä. Kokouksia on sen verran, että useimpina päivinä viikossa tulee puhuttua ja joskus liikaakin, kun joutuu vetämään etäpalavereja.

Vapaa-aika ei ole muuttunut juurikaan, mutta nukun hyvin ja syön terveellisemmin. Lenkkeilen ja retkeilen läheisellä luonnonsuojelualueella, tapaan joskus hyvää ystävääni ja viihdyn kotona. Ruokakaupassa käymisen olen lopettanut kokonaan, enkä aio jatkaa koronan jälkeenkään.

Aina yksin muutenkin, joten ei oikein mitään muutosta tavalliseen ole tuonut tämä. Paitsi sen verran, että nyt voi kuitenkin verhoutua tämän koronan taakse ja välttää vielä enemmän niitä sosiaalisia kontakteja, hih! Ihanaa, kun saa olla rauhassa.