Mitä olisit tehnyt tässä tilanteessa vanhempana, jos...

Lapseni ei lähtisi pöydästä ilman lupaa. Meillä ei poistuta noin vain, joten mitään tuollaista pelleilyä "mitä sanotaan" ei olisi.

Kuulostaa jo menetetyltä peliltä...

Jos ei kotona (ilmeisesti) tarvitse sanoa kiitos, niin mitä sitä kylässä kannattaa edes yrittää esittää että lapsilla olisi jotain käytöstapoja. Pieleen menee :-)!

Olisin sanonut lapsen puolesta kiitos. Tosin silloin lapsella olisi ikää noin 2v, koululainen meillä tietää, miten ihmisten kanssa ollaan.

Meillä lapset saavat nousta pöydästä kun ovat syöneet, aikuiset syövät niin pitkään ja jäävät juttelemaan, ettei siinä penkissä  tarvitse lapset kiemurrella odottelemassa.

Mutta kiitos pitää kyllä kuulua reippaasti ja pyytämättä, se kuuluu ihan perusjuttuihin. Enkä joustaisi, kaikki kiittävät kun nousevat pöydästä. Ei pitäisi olla epäselvää, ja tollanen pelleily suututtaisi minua.

Tiukka puhuttelu nenäkkäälle tenavalle ja anteeksipyyntö kyläpaikan emännälle ja miksei koko pöytäseurueelle. Jos lapsi kuvitteli olevansa vitsikäs, niin se luulo karsittava pois ja alettava kiireesti opettaa asiallista tilannekäyttätymistä. Kylässä ei eletä kuin porsaat pellossa.

1. Ihmettelisin, miksi olisin jankuttamassa toista kertaa,että sano kiitos

2. lausuisin kohteliaan kiitoksen ruuan tarjoajalle lapsen puolesta, ja jatkaisin seuraavalla puheenaiheella

3. juttelisin lapsen kanssa joskus ihan eri asiayhteydessä siitä, millaisia kivat käytöstavat ovat. Niitä voisi harjoitella menemällä "hienosti syömään ravintolaan" sekä varsinkin omalla esimerkillä kotioloissa.

En luultavasti jatkaisi asiasta sen enempää, mutta ilmoittaisin, että asiasta pidetään perustavanlaatuinen keskustelu kotona.

Kertoisin lapselleni hyvistä pöytätavoista ja kuinka epäkohteliasta tuollainen käytös on, vaikka onkin jo 7-vuotias ja ihan varmasti tietää miten käyttäydytään ja sanotaan.

En kuitenkaan pakottaisi sanomaan, mielestäni sen pitäisi tulla lapselta itseltään, että sillä on ylipäätään merkitystä. Jos lapsi ei sanoisi, voisin sanoa isäntäväelle, että kyllä nyt nolottaa kovasti meidän Pertin pöytätavat ja esittäisin pahoitteluni. Sen jälkeen, elämä jatkuu :) 

No kylätilanne saattaa jännittää lasta ja aiheuttaa tollaista, että pitää vähän esittää ja hölmöillä. Oliks lapsi poika? Taitaa olla tuon ikäisilla vilkkailla pojilla vähän tapana jos jännittää niin täytyy alkaa esittää jotain typerää tai niinku ei muka osais. En ottais vakavasti.   

Kuulostaa tutulta. Monesti lapset, monista tuttavaperheistä, joita meillä käy silloin tällöin, eivät kiitä noustessaan pöydästä. Eivät myöskään korjaa omaa lautasta. Omia vaadin kylässä aina kiittämään, sekä korjaavat omat astiansa pois, yleensä ilman erillistä muistuttamista. 

Tapoja opetetaan oikeissa tilanteissa, ei myöhemmin kotona juttelemalla. Tai ei siitä haittaakaan ole, siitä juttelusta. Itse olisin kylmästi vaatinut lapselta anteeksipyynnön ja kiitoksen.

No en kyllä alkais väkisin puristamaan kiitosta röyhkeästä kakarastani sinä tilanteessa, se olisi noloa sekä lapselle että muille ruokailijoille.

Sanoisin lapselle, että tästä puhumme kotona. Emännältä ja muilta pyytäisin anteeksi lapseni puolesta ja kiittäisin hänen puolestaan ruuasta.

Lapsen kanssa puhuisin kotona, ja noin kamalasta käytöksestä taatusti jonkun rangaistuksenkin keksisin. Karkkipäivän menetys tai pelikieltoa, ehkä muistuisi ensi kerralla mieleen kun miettii että ollako "vitsikäs" vai sanoa kiitos.

No, meillä jos lapsi nousee pöydästä ja unohtaa sen kiitoksen, niin minä sanon sen. Jolloin lapsi toteaa että ai niin ja kiittää itsekin. En minä ala kysellä mitä sanotaan, vaan annan mallin ja tilanne jatkuu ilman sen kummempia ohjelmanumeroita.

Jos oma lapseni olisi emännälle sanonut ruokaa pahaksi, hän olisi päätynyt niska-perse -otteella autoon odottamaan loppuvierailun ajaksi.

Jos wi halua lapsen järjestävän showta, ei pidä antaa siihen mahdollisuuksiakaan.

Meillä ei sitten tarvitse ruveta astioita kantamaan, eikä varsinkaan tiskaamaan. Näpit irti keittiöstäni, kattauksestani ja tiskeistäni, jotka hoidan vasta vieraiden lähdettyä. Yhdessäoloaika käytetään seurusteluun.

Älkää myöskään tulko kiemurtelemaan ja selittelemään viliskantin käytöstapoja, että " ei se yleensä, kyllä nyt tulee puhuttelu!". Pah. Lapset ovat lapsia ja aito*SLURPSIS!" on vähintäänkin yhtä hyvä, kuin sievästi sanottu kiitos.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 20:50"]

Tapoja opetetaan oikeissa tilanteissa, ei myöhemmin kotona juttelemalla. Tai ei siitä haittaakaan ole, siitä juttelusta. Itse olisin kylmästi vaatinut lapselta anteeksipyynnön ja kiitoksen.

[/quote]

Mihin asti, olisitko vaikka itkettänyt kylässä muiden läsnäollessa? Sanot tai itket sanot?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 20:48"]

Kuulostaa tutulta. Monesti lapset, monista tuttavaperheistä, joita meillä käy silloin tällöin, eivät kiitä noustessaan pöydästä. Eivät myöskään korjaa omaa lautasta. Omia vaadin kylässä aina kiittämään, sekä korjaavat omat astiansa pois, yleensä ilman erillistä muistuttamista. 

[/quote]

Meillä ei ikinä, siis todellakaan ikinä vieraat vie astioita pois pöydästä! Se jos mikä olisi epähienoa käytöstä. Jos joku ipana lähtee perintölautanen kädessä kohti keittiötä, huudan kuin sumusireeni. Miksi ihmeessä opetat lapsellesi tuollaisia täysin luokattomia kyläilytapoja?

Olisin kittänyt emäntää, hekenut lapsen leikeistä ja lähtenyt kotiin. Matkalla olisin todennut lapselle, että totta, harvinaisen pahaa ruokaa, hyvä kun ei tarvinnut jäädä.

Lapsi ei lähtisi pöydästä ilman lupaa. Ja jos unohtaisi kiittää ( mikä olisi outoa, koska kotonakin kiitetään) niin sanoisin "mikä unohtui". Jos sanoisi noin ( jota en voi kuvitella) niin veisin kauemmaksi ja saisi ripityksen. Ja sitten lapsi pyytäsi anteeksi huonoa käytöstään.

Lapsi ei lähtisi pöydästä ilman lupaa. Ja jos unohtaisi kiittää ( mikä olisi outoa, koska kotonakin kiitetään) niin sanoisin "mikä unohtui". Jos sanoisi noin ( jota en voi kuvitella) niin veisin kauemmaksi ja saisi ripityksen. Ja sitten lapsi pyytäsi anteeksi huonoa käytöstään.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 20:58"]

No, meillä jos lapsi nousee pöydästä ja unohtaa sen kiitoksen, niin minä sanon sen. Jolloin lapsi toteaa että ai niin ja kiittää itsekin. En minä ala kysellä mitä sanotaan, vaan annan mallin ja tilanne jatkuu ilman sen kummempia ohjelmanumeroita.

[/quote]

Totta, tuossa on vaaran paikka kun kysytään "mitä sanotaan?". Siihenhän   'show-mies' keksii vaikka mitä 'huumorivastauksia'. Eikä tajua, etteivät ne sovi tilanteeseen tai saattavat jopa olla loukkaavia.