Mitä järkeä on olla avioliitossa, jos miehen kanssa ei koskaan voi tehdä kahdestaan mitään?
Meillä ei ole tukiverkostoja, pieni suku ja kaikki asuvat kaukana. Asumme ihan yksin perheenä paikkakunnalla, jossa ei ole tuttuja saati ystäviä. Olemme työ- ja rahatilanteen takia tänne muuttaneet kaupungista, jossa meillä ei myöskään ollut sukua tai ystäviä, koska asuimme opiskelupaikkakunnallla, josta kaikki ystävämme liukenivat kotiseuduilleen. Meillä ei ole kotiseutua, jonne mennä. Täällä ei ole MLL:ää, jota käytimme kaupungissa joskus, kun oli varaa. Nyt olisi Mll:ään rahaa, kun olemme töissä, mutta täällä ei ole palvelua.
Mies harrastaa omia juttujaan ja minä omiani. Minä käyn aikuisten hotellilomilla yksin ja mies käy yksin esim. golfaamassa. Kumpikin siis tehdään kaikki kivat asiat yksin tai ystäviemme kanssa. Emme voi tehdä mitään loma- tai harrastusjuttuja kimpassa, koska toisen on oltava lastenvahtina. Perheenä teemme tietysti asioita, mutta emme siis koskaan kahdestaan.
Itse asiassa enää en edes tunne miestäni. Perherumbaa pyöritämme sopuisasti rutiinilla, se sujuu hyvin. Mutta minulle olisi ihan sama vaikka tätä hommaa olisi pyörittämässä Nalle Puh. Olenkin ajatellut, josko tässä sitten pitäisi erota, jotta saisi olla jonkun aikuisen ihmisen kanssa joka toinen viikonloppu, romanttisessakin mielessä. Eronneethan tuntuvat hurvittelevan uusien puolisoidensa kanssa kuka missäkin, on romanttista lomailua ja yhteisiä harrastuksia. Minuakin alkaa tosissaan kiehtoa oma vapaa aika ja aika seurustelulle. Perheessä tätä aikaa ei ole.
Kommentit (35)
luulet vaan että heillä kaikki paremmin.
jos teidän suku/ystävät on kauempana ja teidän paikkakunnalla ei ole MLL:n palveluja, niin miksei joskus joku voisi tulla teille kotiin hoitamaan kun lähdette hotellilomalle tai kylpylään tms ? Siis vaikka mummo kotiin lasten kanssa siksi aikaa kun menette reissuun viikonlopun yli tms.
Minkä ikäiset lapset teillä? Tutustukaa toisiin lapsiperheisiin ja otatte välillä heidän lapset teille yökylään ja sitten vastaavasti teidän lapset heille...
Yhteiset harrastukset tulevat sitten joskus kun lapset vanhempia...?
Olisiko mahdollista ottaa vaikka kerran kuussa päivä palkatonta lomaa ja viettää kahdenkeskistä laatuaikaa silloin kun lapset ovat hoidossa? Ja pitää samoin yhteistä vuosilomaa pari päivää, kun lapset edelleen hoidossa?
Moralistit tämän varmaan tuomitsevatkin :-) Mutta vakaa parisuhde on kyllä lastenkin kannalta niin tärkeä, että menee kotihoidon edelle.
Ei ole voimia enää olla positiivinen. Ei vaan enää jaksa. En todellakaan jaksa "nipistää" yöunistani, meistä ei kumpikaan jaksa. Todellakin yöunet vievät voiton öisistä kuherteluista.
Kyllä minun tuttavapiirini eronneilla lystiä tuntuu riittävän. On se vapaus.
lapset 3, 5 ja 8 ja ovat ihan terveitä ja helppoja lapsia nykyisin.
lapsilleni eromme syyksi, että kasvoimme erillemme. Sehän on nykyään hyväksyttävä syy ja siitähän tässä on kyse. Tai toinen syy on se, että arki oli niin rankkaa ja tappoi meidän suhteen.Mutta en aio missään tapauksessa lapsia syyttää erosta, kiero sinä, joka sitä ehdotit.
Miten ajattelit lastenne huollon järjestyvän jos eroatte?
Asuvatko lapset sinun luonasi ja ovat isällään joka toinen viikonloppu?
Luuletko tosiaan, että tuon saman arkirumban pyörittäminen koko_ajan_yksin helpottaa oloasi? Miten luulet jaksavasi, kun et nytkään jaksa vaikka teitä on 2 aikuista huolehtimassa lapsista? Kun olet 2 viikkoa ollut yksin vastuusta lapsista, et todellakaan jaksa vapaana viikonloppuna tehdä yhtään mitään.
Päälle vielä ehkä taloudellisen tilanteen muuttuminen ja siitä aiheutuva stressi, lasten oireilu ja sen myötä arjen muuttuminen entistä raskaammaksi jne.
Olet todella lapsellinen, ei voi muuta sanoa!
VAi miksi niitä lapsia taas onkaan hankittu? Muistuuko mieleen?????
Ei mull aole mitään tarvetta yksinäiseen hotellilomaan tahi golffiglubin jäsenyyteen sen jälkeen kun hankein pieniä lapsia......
HALOOOOOOOOOO SULLA ON PIENIÄ LAPSIA!!!! Mene niiden kanssa muumimaailmaan ja piknikille lähimetsään!! Siitä ne on onnellisia ja semmoista kuuluu lapsiperheen lomien olla......
Jestas täällä on niin idiootteja jotka ei koskaan olis ansainnut lapsia tai miestä itselleen! NIH!
Kyllä minun tuttavapiirini eronneilla lystiä tuntuu riittävän. On se vapaus.
Otapa ap nyt ainakin ensin puheeksi näiden "lystiä pitävien" tuttaviesi kanssa, onko rakkauselämä ja elämä ylipäätään yhtä hurmosta eron jälkeen, vai olisivatko sinuna / teinä valmiita työskentelemään vielä jonkin aikaa avioliiton eteen...
Kuvitteletko, että yh:n elämä on hauskaa ja mukavaa... Paljon raskaampaa se on kuin tuo ehjässä perheessä elämä.
Mitä sinä oikein tarvit? Olet aikuinen ihminen ja pystyt kyllä järjestämään elämääsi niitä omia 15 minuutin aikoja. Jätät muksut isälle ja lähdet pyörimään ostoksille tai kävelylle. Hommaatte hoitajan (vaikka lehti-ilmoituksella tai työkkäristä, ellette MLL:stä saa tai naapurista) ja käytte sitten kuhertelemassa ravintolassa. Ja miksi sitä yhteistä aikaa ja viiniä ei voi ottaa lasillista kotona? Miksi olet niin väsynyt kello 21? Kai sitä aikuinen ihminen pystyy kerran-pari viikossa pidempään valvomaan (viikonloppu?) ja ottamaan sitä laatuaikaa. Me miehen kanssa vietetään joka ilta sitä omaa aikaa 2-3 tuntia sohvalla ja viikonloppuisin valvotaan keveästi 1-2 aamuyöllä. Latkitaan pullo punkkua puoliksi ja parennetaan maailmaa tai kuherrellaan muuten vaan. Viikonloppuaamuna sitten toinen voi nousta lasten kanssa kahdeksalta ja antaa toisen nukkua pari tuntia pidempään. Jos aamulla aiemmin herännyttä vielä väsyttää, niin hän voi sitten ottaa tunnin-parin unet toisen herättyä. Se on vaan järjestelykysymys!
eron syyn näppikselle ja sehän on: LAPSET. Yksinkertaista matematiikkaa: jos lapsia ei olisi voisitte viettää laatuaikaa miehen kanssa aina kun ette ole töissä. Ei olisi siis pitänyt hankkia niitä. Eivätköhän ne lapsetkin tämän jossain vaiheessa ikävä kyllä tajua.
lapsilleni eromme syyksi, että kasvoimme erillemme. Sehän on nykyään hyväksyttävä syy ja siitähän tässä on kyse. Tai toinen syy on se, että arki oli niin rankkaa ja tappoi meidän suhteen.Mutta en aio missään tapauksessa lapsia syyttää erosta, kiero sinä, joka sitä ehdotit.
mutta miksi oletat että SINUSTA tulee se lähivanhempi...!
Mieti tilanne että eroatte ja lapset ovatkin isällään koko ajan, ja vain sen jokaa 2. v-lopun luonasi... No saisithan toki hurvitella jne. sydämesi kyllyydestä, mutta sitäkö todella haluat enemmän kun olla lasten kanssa....?
Ja ei se yh:n arki ole ruusuilla tanssimista, olet YKSIN kun muksut mahataudissa jne. et pääse kauppaan koska oksentavia ja ripuloivia lapsia ei voi yksin jättää, ja jääkaappi tyhjänä. Hieman eri tilanne kun kaksi vanhempaa, joista toinen lähtee kauppaan ja toinen katsoo lapsia...
Ja erossa myös se riski, että mies ottaa ja rakastuu palavasti, ja "hylkää" lapsensa kokonaan/näkee näitä vain erittäin harvoin. Saattaa jopa rakkauden perässä muuttaa toiselle puolelle Suomea/maailmaa...
Joten ehkä oletkin yksin koko ajan muksujen kanssa, joululomalla ja kesälomalla ovat viikon isällään, muuten sinun kanssasi koko ajan---
Kannattaa kadehtimisen sijasta miettiä sitä mikä itsellä on hyvin! Ei se miesten pokailu jne. ole kivaa kun hetken aikaa. Te miehenne kanssa joudutte nyt olemaan lasten kanssa, mutta mitä isommiksi he kasvavat, sitä enemmän teillä on omaa aikaa. Ja jos teillä on olemassa sukulaisia, niin ettekö voisi pyytää joskus sukulaista/ystäväänne teille lapsia vahtimaan, niin pääsisitte kaksin johonkin. Tai ehkä työkaverin teini-ikäinen lapsi tmv. kaipaa taskurahaa ja voisi toisiaan tulla vbahtimaan lapsia....?
Laita paikalliseen lehteen, lähikaupan ilmoitustaululle, paikallisen ammattikoulun ilmoitustaululle tms. ilmoitus, missä haet lastenhoitajaa. Moni nuori tyttö on innokas hoitamaan lapsia joitakin tunteja viikossa.
Vanhempien parisuhde vaatii kyllä sitä yhteistä aikaa, mutta kannattaa laskea "vaatimustasoa" ja iloita siitä yhteisestä yösaunasta, kahdenkeskisestä iltapalasta, vuokraleffasta, jota katsotte kaksistaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, jne... sen sijaan, että "murehtii" sitä ettei koskaan päästä viikoksi kaksistaan minnekään.
Ei ole meilläkään mummolaa tms. hoitajia vieressä, ja normaaleja työpäiviä tehdään vaativissa töissä (mies jatkaa usein iltaisin). Kaksi lasta pienellä ikäerolla päiväkodissa. En harrasta omia hotellilomia tms. ja hyvin harvoin miehen kanssa missään kahdestaan käydään, koska se vaatii etukäteissuunnittelua. Silti sitä yhteistä aikaa on paljon iltaisin, jotain on kyllä terveydessä/mielenterveydessä vikaa jos AINA on niin rättipoikki, ettei muka yhtään jaksa jutella jne. Sinä sentään käyt niillä hotellilomilla ja mieheisi golfaamassa?! Eikö se virkistä yhtään? Ja oletteko ihan tosissan yrittäneet hankkia lapsille hoitajaa? Varmasti etsimällä löytyy esim. joku lukiolaistyttö, jolla kokemusta lastenhoidosta, ja hyvin voi muutaman tunnin lapsia hoitaa. Harvoilla pienten lasten vanhemmilla on jatkuvasti omaa/ puolison kanssa lomaa tai hoitopaikka valmiina! Ja olisikohan hieman kannattanut miettiä asiaa ennen lasten hankkimistä, työjärjestelyjä jne.
ja alkaa suunnitella elämäänne yhdessä uudelleen kuin erota.
Siinä revitte toisenne rikki ja lapset myös. Eroaminen on yleensä aivan perseestä.
ja se voi olla paljon pahempaa kuin tuntea olevansa kotiin t. lapsiin sidottu. En ainakaan itse nauttinut yksinolosta kuin välillä ja se oli joskus todella rankkaa. Esimerkiksi kun lapset sairastivat tai kun oli juhlia, häitä tms. joihin kaikki menevät pareittain ja itse joutui menemään vain lasten kanssa eikä ehtinyt yhtään nauttia juhlista kun joutui vahtimaan yksin lapsia.
Aina ei sitä uutta seurustelukumppania tule niin vain vastaan. Jos eroaa, pitää olla valmis olemaan nimenomaan yksin. Vaikka monta vuotta.
Nyt olen ollut uudessa avioliitossa reilun vuoden ja nyt vasta huomaan kuin lopen väsynyt olin niinä yksinoloni vuosina. Eivät ne "sinkkuviikonloput" auta yhtään, jos muulloin on jatkuvasti 24 h / vrk lasten kanssa. Meille on tulossa yhteinen vauva ja se lopettaa kokonaan nämä "romanttiset viikonloput" mutta se ei todellakaan haittaa, kun suhteessa on romantiikkaa ihan arkenakin.
että erosit heidän isästään koska lapsesi olemassaolollaan estivät sinua elämästä niinkuin tahdot avioliitossa, ja eronneena sait kuitenkin ne vapaat viikonloput, jolloin lapset olivat isällään. Ehkä turha odottaa kauheasti niitä vanhainkotivierailuita...