Mitä järkeä on olla avioliitossa, jos miehen kanssa ei koskaan voi tehdä kahdestaan mitään?

kyllä sitä yhteistä aikaa löytyy kun lapset kasvaa, alkaa kulkea kavereilla yökylässä, leireillä jne.

mutta silti kumpikin tekee kaikki kivat asiat yksin tai ystävien kanssa. Porvoossa voi olla joo yksinäistä välillä

...oltu naimisissa 21 v

ja 3 lasta

Nytkin alkaa kyrsiä toisen naama ja suhde, joka ei ole parisuhde, vaan vain lasten huolto- ja hoitosuhde. Mä luulen, ettei jakseta kumpikaan odottaa sitä aikaa, JOS meidän lapset suostuu kerran kesässä 5 päivän leirille. Me ei kuitenkaan ikinä päästä kahdestaan ulkomaille, ei päästä kylpylään, ei voida olla kotona kuhertelemassa. Me päästään käymään korkeintaan teatterissa jossakin isossa kaupungissa, jossa on MLL:N palvelu. Me ei voida ottaa viiniä ruoan kanssa, me ei voida hipsiä hotelliin vällyjen alle. Tämä elämä pelkän perheen pyörittämisessä on aivan järkyttävän tylsää. Ja masentavaa. Kyllä minä tarvitsisin joskus edes miehen kanssa kaksin oloa. Tarvitsisin myös yksinoloa. Mutta kun ei ole ketään ihmistä, joka mielellään viettäisi lapsiemme kanssa aikaa. Se masentaa. Me ei varmaan vaan jakseta olla avioliitossa. Mies on varmasti tosi kiva ihminen ja minäkin olen varmasti kivaa seuraa jollekin, mutta me emme toisistamme hyödy.



ap

muksut petiin ja kun nukkuvat vanhemmat saa viettää aikaansa kahden just niin kuin tahtovat kodin puitteissa. Jutellen sohvalla, kahdenkeskisellä illallisella tm. jos jotain haluaa niin kyllä sille keinot löytyy järjestää.

Ja kai kahdenkeskistä on sekin aika kun on kaksin vaikka vain vartinkin.



Ensiapua näillä pikkujutuilla sihen asti että ne muksut tosiaan kouluiässä voi jättää hetkeksi yksin ja sit isompi vaihde päälle.

Meillä on tilanne se, että lapsia on kolme, kaikki alle 6 v ja tukiverkot aika nollassa. Silti meillä menee avioliitossa oikeinkin hyvin. Emmehän me toki minnekkään pääse ihan kahden kuin toooooosi harvoin, mutta pidämme muuten huolta liitostamme. Mikä estää kokkaamasta hyvin ja ottamasta viiniä lasin, pari ruoan kanssa ihan kotona? Mikä estää pitämstä elokuvailtaa kotosalla kun lapset ovat jo nukkumassa? Mikä estää huomioimasta toista ja kuhertelemasta, vaikka lapset ovatkin paikalla? Kyllähän se parisuhde muuttuu lasten huolto- ja hoitosuhteeksi JOS sen ANTAA muuttua.

Minä käyn suihkussa ja menen nukkumaan, mies tuijottaa tv:tä, on aivan sama onko se päällä vai ei. Minua ei tyydytä 15 minuuttia miehen kanssa kun lapset on saatu nukkumaan, minä haluan latailla omia akkujani edes sen 15 min ennen kuin menen nukkumaan. Aivan masentavaa ajatellakin, että meillä on vain tuo ilta 15 min - 1 tunti aikaa illassa ja siinä ajassa sitten pitäisi pelastaa tämä suhde. Olen niin kateellinen kaikille eronneille, joilla on uudet kumppanit. Olen kateellinen ravintolaillallisista, ulkomaan kuhertelumatkoista, kahdenkeskisistä viikonlopuista.

Harvemmin sitä kukaan tulee ovelle ystävyyttään tarjoamaan tai lastenhoitoapua - kyllä siihen vähän omaa panostakin tarvitaan. Eikä tietysti kannata ystävystyä vain lastenhoitoavun toivossa, se tuskin pitkään kestää..



Voisitten myös hakea lastenhoitoapua ilmoituksella kaupan ilmoitustaululla, paikallislehdess tms.

Kyllä se arki sitten astuu siihen mahdolliseen uuteenkin suhteseen. Jos sen kanssa ei halua eikä osaa elää eikä halua tehdä mitään suhteen eteen niin ei se suhde itsekseen hyvänä pysy. Mitkään ulkomaan reissut ja viikonloput ilman lapsia eivät suhdetta pelasta jos ei osata arjessa suhdetta huomioida.

Minä käyn suihkussa ja menen nukkumaan, mies tuijottaa tv:tä, on aivan sama onko se päällä vai ei. Minua ei tyydytä 15 minuuttia miehen kanssa kun lapset on saatu nukkumaan, minä haluan latailla omia akkujani edes sen 15 min ennen kuin menen nukkumaan. Aivan masentavaa ajatellakin, että meillä on vain tuo ilta 15 min - 1 tunti aikaa illassa ja siinä ajassa sitten pitäisi pelastaa tämä suhde. Olen niin kateellinen kaikille eronneille, joilla on uudet kumppanit. Olen kateellinen ravintolaillallisista, ulkomaan kuhertelumatkoista, kahdenkeskisistä viikonlopuista.

Otamme sen yhteisen ajan sieltä arjen keskeltä.



Valvomme illalla yhdessä pitkään, viikonloppuisin monesti lähes aamuyön tunneille. Väsymys on ajoittain kova, mutta yhteinen aika voittaa nukkumisen.

Katsomme yhdessä elokuvia, juttelemme, hassuttelemme, herkuttelemme ja juomme viiniä, harrastamme seksiä ja kaikkea muuta kivaa, mitä nyt yhdessä voi tehdä.



Teitä taitaa nyt enemmänkin vaivata mielikuvituksen puute. Ja ehkä joku kumman jäykkyys ja tiukkuus. Miksi ihmeessä ette voi ottaa edes viiniä ruuan kanssa? Relatkaa vähän, hyväksykää tilanne ja tehkää jotain sen parantamiseksi!

Hyvässä lykyssä yhteistä aikaa on vielä vähemmän kun hoitaja pitäis omien lasten lisäksi hommata vielä uuden kumppaninkin lapsille, että pääsis ulkomaille kuhertelemaan kaksistaan.

Sanon kokemuksesta, että ei sekään herkkua ole kun joutuu jatkuvasti riitelemään ex-kumppanin kanssa lasten asioista ja ex-kumppanin uusi puoliso tekee kaikkensa sotkeakseen kaikki pienetkin suunnitelmat.

Me ollaan usein ihan vaan kotona kahdestaan, vaikka lapset eivät olisikaan kotona. Ollaan kai liian vanhoja lähtemään minnekään. Yleensä nautin suunnattomasti mieheni seurasta aivan tavallisen arki-iltana, kun lapsetkin ovat kotona. Ei sen tarvitse olla aina mitään ravintolaillallisia tai matkoja.

Minkä ikäiset ap:n lapset ovat?

Olen niin kateellinen kaikille eronneille, joilla on uudet kumppanit. Olen kateellinen ravintolaillallisista, ulkomaan kuhertelumatkoista, kahdenkeskisistä viikonlopuista.

kateus yksinkin jo myrkyttää mieltä.



Ei voi olla niin ettet edes joku ilta jaksaisi kerran kahdessa viikossa tms, kuulostaa ihan tekosyiltä. Eikä sitä suhdetta tarvii elvyttää, pitää hengissä nyt sihen asti ettei arki enää ole niin rasittavaa.



ja joo, kannattaa jo olla kateellinen yksinhuoltajille. Minä tosissaan käyn töissä lepäämässä että jaksan sitten taas temmeltää lasten kanssa illalla ja ihmettelen tosissaan että jos tähän vielä uusi mies tulisi niin mistä energia sen suhteen sytyttämiseksi.

Eli kyllä avioliitto on niin tärkeä ja ihana asia, että sen eteen kannattaa tehdä töitä ja joskus uhrautua, niin rahallisesti kuin myös muutenkin.



Mutta voitteko matkustaa jomman kumman teidän vanhempien luokse ja sieltä käsin käytte kahdestan ravintolassa ja varaatte jopa hotellihuoneen. tai vielä parempi idea, että viette lapsen mummolaan hoitoon ja lähdette itse parin päivän risteilylle! Nyt oikeasti kannattaa vähän miettiä, että miten saatte suhteen toimimaan ja pelastettua. Ero ei mielesteäni ole ratkaisu tähän tilanteeseen!

jonka voi palkata lapsenvahdiksi. Tai vanhempi ihminen. Laita ilmoitus lehteen tai kaupan ilmoitustaululle.



Jos haluaa "elämää" elämäänsä, sitä pitää järjestää ihan itse. Ei meillä muillakaan ystävät tai sukulaiset lapsia hoida, ihan palkattuja hoitajia pitää ottaa jos haluaa miehen kanssa kaksin olla. Ja se kyllä kannattaa!!

Kuka sitä aikaa perheelle järjestää? Ap narisee ja itsellä on kaikki avaimet käsissä.



Tahdosta se on kiinni. Ei taida olla liitto se kaikkein tärkein asia.

Tänään kun tulet töistä kotiin, otat päiväunet. Ja jos mies on väsynyt, hän nukkuu sinun jälkeesi. Sillä aikaa kun toinen nukkuu, toinen hoitaa lapsia, käy kaupassa, laittaa tuokaa tai mitä nyt teillä on yleensä tapana.



Ostat Alkosta pari pulloa viiniä.



Laitatte lapset ajoissa nukkumaan, korkkaatte viinipullon. Kenties syötte jotain.

Istutte keittiössä tai sohvalla, tv kiinni ja juttelette.



Siitä se lähtee.



Ei se parisuhde sillä pelastu, että pääsee yhteisille lomille! Arki on se mikä määrää miten teille käy!

Jos te eroaisitte niin lyön vetoa, että siltikin keksisit tuhat ja yksi syytä miksi elämä on ihan paskaa ja miksi mikään parannusehdotus ei käy ja miksei voi tehdä mitään kivaa ja miksei mitään jaksa järjestää ja miks jollain muulla on niin paljon paremmin.

a on tarpeeksi ystäviä,mutta he asuvat ympäri Suomea. Tuttavia en hankin, koska heille ei ole aikaa, koska käymme molemmat töissä ja työn jälkeen olemme kotona perheen kanssa, siis lasten kanssa. Me emme harrasta hulluna jotain, vaan keskitymme olemaan läsnä lasten koulu- ja hoitopäivien jälkeen. Lapsillakin on raskasta olla hoidossa ja koulussa koko päivä. Meillä menee arki ihan vaan tämän perheen pyörittämiseen, käydään kaupassa jne. Meillä ei ole mitään jaksamista tehdäarkena mitään muuta. Se voi johtua siitä,että me olemme joka jumalan minuutti vastuussa näistä lapsista. Jos lapset saisi vaikka 15 minuutiksi mummolaan, ehtisi siinä hoitaa jo monta asiaa. Ja se vapaus! Sekin jo antaisi voimia, että tietäisi, että joku joka auttaa, jos emme itse pärjää. Mutta ei, meillä ei ole tätä takaporttia. On itse vaan pärjättävä. Tietoisuus siitä, että lapsiamme vahtii joku kaupan seinältä bongattu tyttö ei todellakaan ole verrattavissa siihen, että lapsiamme hoitaisi heille tärkeä ihminen.



Kyllä se nyt alkaa kuulostamaan siltä, että kaksi ihmistä on vapailla markkinoilla. Ei vaan jakseta seurustella keskenämme enää. Ei ole voimia siihen. Harmi. Sinänsä liittomme varmaan olisi ihan luksushyvä, jos olisimme joskus saaneet apuja.

Meille ei ole tärkeää, että voidaan olla pois kotoa ja hurvitella vaan että kahdenkeskisiä hetkiä on. Avioliittohan on nyt muutakin varten kuin kahdestaan oloa, ainakin mun mielestä.

Meillä on viisi lasta, ja kertaakaan ei olla saatu kaikkia kerrallaan hoitoon. Jos yksi tai kaksikin lapsista on hoidossa niin sekin tapahtuu pari kertaa vuodessa. Silti avioliittomme toimiin hyvin, on toiminut jo yli 10 vuotta.

Oletteko ap koskaan ajatelleet tukiperhettä? Jos ette keksi kaksinkeskistä tekemistä kotona, lasten nukkuessa niin kannataisi kysellä kunnan tarjontaa näissä tukiperheasioissa.

Me haettiin tukiperhettä ja saatiin sellainen, mutta homma tyssäsi lasten lukumäärään. Koska yksi pariskunta ei pysty viittä kerrallaan ottamaan luokseen.



Mä en kyllä vaan ymmärrä miten sitä kaksinkeskistä aikaa ei voi viettää romanttisesti lasten nukkuessa? Luultavasti teillä on jotain mutua pielessä suhteessanne, jos ei löydy yhteisiin iltoihin kotona aikaa. Vai onkohan nykyajan muotia, että kaksin ei voi olla muuten kuin lapset hoidossa ja vanehmmat hummaamassa kaupungilla? kyllä meillä ainakin perheessä aikaa löytyy puolison kanssa seurustelulle. En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat..isompia kenties? Meillä kyllä tämä yhdessäolo järjestyy vaikka lapset ovat pieniäkin. (1v, 2v, 4v, 6v ja 7v.) Mielikuvitus auttaa paljon. Suosittelen kokeilemaan:)