Sivuraiteilla

Toiset vann syntyy kultalusikka perseessä

Ihmisten taidot selviytyä raskaista kokemuksista on hyvin vaihtelevat, eikä kaikilla ole sellaista luonnetta ja turvaverkkoa ympärillä, että sisulla vaan heti eteenpäin elämässä esim. koulukiusaamisen jälkeen. Vaikka mielestäni rohkeus edes osallistua tällaiseen dokumenttiin on jo aika iso askel sosiaalisista peloista kärsivälle nuorelle. Koulukiusaaminen ja sen aiheuttamat syvät haavat itsetunnolle ja luottamukselle muihin ihmisiin, eivät katoa siinä vaiheessa kun koulu päättyy, vaikka ehkä pahin helvetti hetkeksi hellittääkin. Ja ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. On tosi tärkeää myös kohdata ja käsitellä kokemansa paska. Joskus siihen vaan menee vuosia ja joissain tapauksissa voi olla, ettei toivu koskaan. Masennus ja mielenterveysongelmat ovat ihan luonnollinen seuraus raskaista kokemuksista. On turha sanoa, että yrittäkää enemmän, koska silloin vaan liittyy syyllistäjiin, mikä ei varmasti yhtään auta nuorta jolla on jo muutenkin sellainen olo, että ei kelpaa.

Itseä kiinnostavalle alalle pääseminen voi myös olla aika mahdotonta, jos on koulukiusaamisen takia opiskelumenestys jäänyt niin kehnolle tasolle, että yksinkertaisesti arvosanat ei riitä kouluun pääsemiseen ja usko omiin mahdollisuuksiin ja osaamiseen on jo peruskoulussa teilattu täysin.

En myöskään ymmärrä miksi olisi niin outoa tai väärin juuri peruskoulun päättyneen nuoren toivoa opiskelupaikkaa läheltä. Itse en ainakaan olisi ollut 16-vuotiaana valmis tai halukas muuttamaan pois kotoa opiskelun perässä eikä vanhemmat (kummatkin ihan työssä käyviä kansalaisia) olisi varmaan antaneetkaan, eikä kenenkään mielestä moinen olisi ollut lusmuilua tai lellittyä. Enemmän niitä ihmeteltiin, jotka jo 16-vuotiaana muuttivat pois kotoa, että onkohan perhetaustassa jotain ongelmia.

Ei se aina ole vanhempien tahdosta eikä välittämisestä kiinni jos lapsi on sivuraiteilla. Ei halua käydä koulua eikä käydä töissä. Itsellä kaksi jo aikuista poikaa. Toinen kävi koulunsa ja on töissä. Toinen valmistui, mutta vaati todellakin kovaa "perseelle potkimista" pääasiassa minun taholtani. Nyt on työtön ja asuu vielä kotona. Käyttänyt rajustikin alkoholia, mutta nyt on raittiina eikä tupakoikaan. Se vaan ei ole kaikille niin helppoa päästä tähän yhteiskuntaan kiinni. Kun ei löydy sitä työpaikkaa. Mielestäni tärkeintä on kodin ja vanhempien tuki. Ettei jätetä nuorta aikuista yksin. Monet on sanoneet minulle että miksi annat sen asua vielä kotona? MIksi et potki jo pois kotoa yms. Mutta tiedän kyllä miten siinä kävisi. Hän alkaisi juomaan ja kävisi todella kurjasti.

Kyllä minun mielestä ohjelmassa tuli ilmi, että olivat yrittäneet tehdä kaikkensa. Olivat olleet yhteydessä kouluun ja opettajiin, poliisiin, lastensuojeluun yms. Mitä muuta siinä voi tehdä?

Vaikuttivat ihan kunnollisilta ja normaaleilta, välittäviltä vanhemmilta, mutta vaikea sanoa missä on mennyt pieleen kun lapsen tilanne on tuollainen. Ehkä minkäänlaisella hyvälläkään kasvatuksella ei vain voida kaikkia tuollaisia tapauksia estää, kun ihmisellä, nuorellakin, on vapaa tahto ja hän kuitenkin itse lopulta vaikuttaa omiin asioihinsa kaikkein eniten.

Juuri katson ohjelmaa ja yksi nuorista haluaa peruskoulun jälkeisen

opskelupaikan 10km säteellä kotoaan. Hänellä on kaneja niin ei voi lähteä kauemmaksi. Jaa aamuheräämiset ei ole sen juttu!! Hohhoijaa jos syrjäytyy...

Jami vaikutti olevan 12-vuotiaan tasolla ja sen näköinenkin.  Minkä ikäinen hän on jos jo toisen kerran lopetti ammattikoulun? Rankkaa vanhemmille.

Kunnon vässykkä se Jami! Kyllä alko ihan pahaa tekemään mitähän siitäkin tulee, 10 vuotiaan tasolla oleva ipana. Jonku pitäs näyttää elämän realiteetit niin että avartuis hieman mitä tuleman pitää. Yritystähän on ollu ei siin mitään. Joskushan se on otettava vastuu omasta elämästä, mitenkäs sitten se rööki suuhun pannaan....