tinaruusu, riittääkö rippilhjaksi? maksoi 20e, ei päästy itse juhlaan vaan mennään huomenna rääppiäisiin.

Kyllä jollekin serkulle on aika hankala ostaa lahjaa jos hän asuu toisella puolella Suomea, eikä olla edes kuukausittain tekemisissä. No täytyy varmaan kysyä esim. hänen vanhemmiltaan. Ja muistaa tosiaan esittää lisäkysymys, että mitä ei ehdottomasti saa tuoda lahjaksi...



-52

En ole väittänytkään, ettenkö veisi toiveen mukaista lahjaa, jos lahjatoive on kerran esitetty.

Vierailija:

Minäkin olen saanut sellaisen ruusun, kiitoslahjaksi siskoltani. Ja se on kunniapaikalla kirjahyllyssä. Eikä ole mielestäni alkuunkaan mauton.

Musta on tosi mautonta ostaa kirjahylly ja täyttää se kaikenlaisella krääsällä. Kirjahylly on kirjoja varten. Muutaman valokuvan olen sinne sijoittanut, mutta mitään krääsää siellä ei ole.

Minusta kirjahyllyn sisältö kertoo kodista tosi paljon.

Kyllähän toinen noista riittää. Jos sankari toivoo jotain hyödyllistä, niin osaat varmasti päätellä siitä mitä hän EI toivo (=turhaa roinaa). On sitten sankarin " ongelma" kuinka tarkkaan hän haluaa (ja kokee kohteliaaksi) tarkentaa toivettaan;

" jotain hyödyllistä"

" jotain hyödyllistä keittiötavaraa"

" jotain hyödyllistä keittiötavaraa, mieluiten Hackmanilta"

jne.

Et voi olla tosissasi. Yhtä hyvin voisit viedä kilon paskaa pussissa, ihan oikeesti! Hirveetä krääsä, jota ei voi haluta kukaan (No poislukien ehkä posliininorsujen keräilijät).. Se 20 e on ihan hyvä summa rippilahjaksi, mutta vois sitä nyt vähän miettiä, mihin sen käyttää.

Raha on ihan tylsä lahja, ei mitään 20 euron seteleitä mukaan. Saattaapa rippijuhlan sankari ollakin fiksu ja arvostaa saamaansa lahjaa, toisin kuin täällä huutelevat kiittämättömät.



Minusta olisi kiva ainakin saada tinaruusu, vaikka olenkin jo aikuinen ihminen.

Minun ajatusmaailmassani ajatus lahjaa annettaessa on tärkempää, kuin se, sattuuko lahja olemaan uusimman muodin mukainen.



t:se, jolla tinaruusu " kirjahyllyssä" , mistä löytyy myös stereot ja tv, kirjahyllyihin on monellakin tapana laittaa muutakin kuin kirjoja.

eikä mikään Lasikoison näyteikkuna. Ja kun minä ANNAN lahjoja, varmista, että ovat SAAJAN maun mukaisia. Voisiko samaa odottaa myös muilta lahjan antajilta?

Vierailija:

Minun ajatusmaailmassani ajatus lahjaa annettaessa on tärkempää, kuin se, sattuuko lahja olemaan uusimman muodin mukainen.

t:se, jolla tinaruusu " kirjahyllyssä" , mistä löytyy myös stereot ja tv, kirjahyllyihin on monellakin tapana laittaa muutakin kuin kirjoja.

Vierailija:

Vihkitodistus? Ei mulla ole ainakaan sellaista.

Vierailija:

Meillä on, mut siskolla ei...

niin kertokaapa minulle juntille missä on tapana pitää esillä esim. rakkaiden ihmisten valokuvia, jos kirjahyllyyn ei saa laittaa muuta kuin kirjoja? Vai onko mautonta ylipäätään pitää valokuvia esillä?

Paljoa ei kuvia esillä olekaan.

Kirjahylly on tosiaan täynnä kirjoja.

Siis TINARUUSU???

Et voi olla tosissasi. Yhtä hyvin voisit viedä kilon paskaa pussissa, ihan oikeesti!



???

Ja kannattaa tosiaan soittaa vaikka juhlakalun vanhemmille ja kysäistä: " tykkäisiköhän se ja se enemmän jostain koriste-esineestä vain jostain hyödyllisestä, esim kodintavarasta, harrastuksen liittyvästä jutusta tms.?" Olen melko varma, että vain pieni osa rippilapsista sanoisi haluavansa korsite-esineitä. Jos nyt tinaruusun voi sanoa edes mitään " koristavan" ....

Vanhemmat kyllä osaa sanoa edes sen verran että " Meidän Tiina ei tuosta tavarasta niin perusta, pyysi laittamaan hyväntekeväisyyteen lahjarahat" ....

Silloin ei pikku-Tiinalle kannata viedä mitään rompetta.

...ja mua usein harmittaa esimerkiksi se, että sitä usein kertyy vuosittain synttäreillä ja muuten. Siksipä läheisille ihmisille esitän ihan suoran toivomuksen ja muille sanon että joku kirja vaikka.



Mutta mitä tuollaisiin kerran elämässä -tilanteisiin tulee, se on mielestäni vähän eri asia. Ei ehkä 15-vuotiaan mielestä juuri nyt mutta sitten kun ikää on kertynyt enemmän, ainakin musta on ihan mukavaa että on esineitä, joista voi muistaa jonkin tietyn päivän, kuten ripille pääsyt, ylioppilasjuhlat, häät ja muut vastaavat. Kunhan niitä ei liikaa kerry - ja ehkä ne tärkeimmät muistoesineet kuitenkin tulevat läheisiltä ihmisiltä kuten vanhemmilta tai isovanhemmilta. Siksi en ostaisi mitään muistoesinettä, ellei sankari ole mulle erityisen läheinen.



Ja loppujen lopuksi muistoesineeksi ehkä joku koru (ei tosin mikään rihkama joka menee heti rikki, katoaa, unohtuu, yms.) voisi olla parempi, koska sillä on muutakin käyttöä. Itse sain rippilahjaksi kultaisen timanttisormuksen ja sitten ylioppilaslahjaksi samaan sarjaan kuuluvan kaulakorun. Tosin nuo olivat vähän arvokkaampi lahja ja mummolta saatu, jos ripille päässyt ei ole kovin läheinen ei varmaan viitsi niin paljon investoida.



Raha on sinänsä ihan hyvä lahja varsinkin kaukaisemmilta sukulaisilta ja tuttavilta, joiden lahjoilla sinänsä ei välttämättä ole tunnearvoa yms. Mutta tuskin kukaan pelkkää rahaa haluaa ainakaan minään tärkeänä päivänä. 15-vuotias saattaa juuri nyt olla eri mieltä, mutta kun ikää on enemmän, olisi kiva kun tärkeistä hetkistä olisi muistuttamassa jokin kestävä ja pysyvä lahja, mutta lahjarahat menivätkin vaatteisiin...

voi hän hyvinkin tykätä samasta tyylistä, kuin ap eli siitä tinaruususta!

Kai ap nyt tietää sen tytön/pojan tyylin.



Mulle ainakaan kukaan tuttuni ei tuollaista toisi, erityisesti jos on joskus käynyt kotonani (johon tosiaan tinaruusut ei kuulu).



Kirjahyllykeskusteluun osallistuakseni, niin meillä on kirjahyllyt pullollaan kirjoja, mutta on sinne jätetty vähän tilaa parille valokuvakehykselle, kujn ei nyt viitsisi ostaa hyllyä pelkästään valokuville...

Monet ihmiset ei pidä juuri koskaan koruja, ja tämä koskee myös naisia. Arvokorut ja muut on kivoja ehkä sellaiselle, jolla on rahaa. Sen sijaan vähävaraisena kituuttaessa ei mieltä lämmitä moiset, jos samalla pohtii mistä ihmeestä saa rahat vaikka vuokraan. MInä toivoin opiskeluaikana aina joululahjaksi näkkileipää enkä valitettavasti koskaan saanut.