Anoppi haluaisi kutsua papin siunaamaan maistraatissa solmitun avioliittomme.

Tiedän ainakin yhden ateistiparin, vähän kaukaisempi sukulaiseni, jotka kuitenkin toisen äidin toiveesta ottivat papin siunaamaan avioliiton. Se tapahtui yhtenä ohjelman osana häätilaisuudessa. Pappi oli tämän äidin oikein hyvä tuttu ja hänkin alkuun empi sitä, mutta kun pari oli suostuvaisia, tämä äiti puhui papin ympäri, niinkuin luultavasti oli puhunut pariskunnankin. 

Minä en ymmärtänyt kyllä, miten tuo käytännössä erosi kirkossa vihkimisestä kuin ettei se tapahtunut kirkossa ja kumpikaan ei kuulunut seurakuntaan. Tuskin siinä kukaan kuitenkaan hävisi, ellei taustalla olisi ollut jotain painostamista. Jäi kuitenkin se kuva, että se pariskunta mielsi sen vaan rituaaliksi, jonka tekivät tuon äidin mieliksi. Myöhemmin sama pappi kieltäytyi äidin pyynnöistä kastamasta lasta, koska vanhemmat eivät kuulu kirkkoon.

Täällä on taas muutama palstan Päivi Räsänen vauhdissa :D

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:48"]

Mitä haittaa siitä siunauksesta on? Kun ette kerran usko, silloinhan sillä ei ole mitään merkitystä teille.

[/quote]

Siis tämä. Tämä minua ärsyttää suomalaisissa ihmisissä. "Mitä haittaa siitä nyt on"? No voi sun kuustoista kun ap on selittänyt jo useamman kerran että hänestä se ei tunnu oikealta. Ei tuntuisi minustakaan vastaavassa tilanteessa. Se tuntuisi pilkalta uskovaisia kohtaan. Ymmärrätkö? Samasta syystä minä en käytä ristiä, koska minä en usko jumalaan ja ristin pitäminen tuntuisi sille että pitäisin muiden ihmisten uskoa pilkkanani.

Vai menisitkö sinä rukoilemaan Mekkaa kohti kun käsky kävisi, vain siksi että joku pitäisi sitä hyvänä ideana ja koska et ole muslimi niin mitä haittaa siitä olisi?

Vai tuntuisiko se siltä että teet väärin, koska et ole muslimi?

Ei omantunnon vastaisesti ei tarvitse tehdä vain koska "mitä haittaa siitä nyt olisi".
Minulle siunauksen ottaminen olisi jotenkin irvokasta ja se tuntuisi väärältä, aivan kuin yrittäisin olla jotain muuta kuin mitä olen. 

Ei ateismi/agnostikkous tarkoita sitä että uskonnot ovat samantekeviä. Jotkut ateisteistä/agnostikoista kunnioittavat muita ideologioita, usko tai älä.

Itseäni henk. koht. alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän se, että täällä saa olla vapaasti kristitty, mutta muiden ihmisten ideologioita ei tarvitse kunnioittaa koska "mitä haittaa siitä nyt olisi"..

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:03"]

No, ettekö voi sanoa anopille, että tuo siunaus ei ole mahdollista kun ette kuulu kirkkoon?

[/quote]

Niin, piti vielä kommentoida, että mies oli anopille sanonut, ettei papitkaan tuollaiseen suostu, ja anoppi oli tähän todennut, että hän etsii sellaisen papin joka suostuu. Vaikka mies oli siis juuri kieltäytynyt.

ap

[/quote]

OK. No, sinun on vaan pakko pitää kiinni omasta kannastasi ja kestää se, että anoppi harmistuu. Epäasiallisten ihmisten kanssa noin vain käy, eikä se ole maailmanloppu. Todella epäasiallista ja tunkeilevaa anopilta tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 11:50"]

Siis tätä piti kommentoida, en tiedä miksi lainaa väärää tekstiä: "Yksikään kristitty ei esitä pappia siunaamaan ateistin ja agnostikon liittoa! Siksi ap:n kirjoittama juttu on keksitty.Eihän yksikään islaminuskoinen esitä, että hindujen kodissa pitää käyttää shamaania."

Voi kuule, meitä on moneksi. Juttu on ihan tosi, ja tuskin edes ainutkertainen. Minustakin tuo on anopilta typerää, mutta minkäs mahdat.

ap

[/quote]

Meitä on moneksi, mutta kristityt (siis muut kuin tapauskovaiset) kunnioittavat sitä OMAA uskoaan sen verran. etteivät sillä ryhdy leikkimään.

[/quote]

Ahhhaaahhahahaaaahahhahahaaaa! Voihan sipuli mikä väite!

Tunnen monia, todella monia vanhempaa sukupolvea olevia kristittyjä (siis ihan uskovaisia, ei tapakristittyjä) jotka itkussa silmin vääntävät lapsiensa kanssa kirkkohäistä ja kastamisista. Se on monelle kova paikka kun lapset eivät uskokaan siihen kaikkivaltiaaseen, vaan kulkevat omia polkujaan, eivätkä halua kirkkohäitä, papin aamenta ja pakkokastetta.

(oikeasti mikä on tapauskovainen?)

Tähän mennessä fiksuimmalta ajatukselta on kuulostanut ilmoittaa anopille, että jos hän tahtoo niin toki voi seurakunnan työntekijän kanssa rukoilla siunausta liitolle ja että te ette semmoisesta pahastu. Samalla voi selittää anopille, että varsinainen avioliiton siunaustilaisuus tuntuu teistä ja varmasti papistakin oudolta, kun ette ole kirkon jäseniä.

Olen itse mennyt papin vihkimänä naimisiin (kumpikin kuulumme edelleen kirkkoon, emme vain oikein tiedä miksi....), mutta vihkitilaisuus oli luonnossa ja hyvin ei-kirkollinen. Pappi jutusteli paljon niitä näitä ja läsnäolijoita oli hymyilyttäneet hänen puheenaiheensa. Ei kuulemma moneltakaan papilta suju tuollaiset puheet. Meille tärkeintä oli omannäköinen tilaisuus. Jos pappi olisi halunnut tuoda uskontoa hyvin vahvasti esille, olisimme pyytäneet maistraatista meille vihkijän. Jokainen tyylillään ja ikinä et voi miellyttää kaikkia. Kompromisseja voi etsiä, mutta itse kokisin että jos ette kirkkoon kuulu, niin vähän liioittelua tuo siunaaminen olisi...

Meillä ehdotti anoppi jopa kirkkoon liittymistä, jotta pääsisi kirkkohäihin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:27"]

Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.

Monelle ihmiselle oma uskonto on tärkeä juttu ja jos  kerran oma poika on tuottanut pettymyksen siinä ettei kuulu kirkkoon voi olla se jo paha.

Kuitenkin aikuista ihmistä ei voi määrätä ja joku siunaaminen. Olette pari minuuttia paikalla ja saatte anopin onnelliseksi.

Joskus voi miettiä myös sitä mitä tämä teko vaikuttaa toiseen ihmiseen eikä ensimmäisenä ajatella kuinka ikävä se on minulle. Laita asiat puntariin, onko sinun mielipahasi suurempi kuin anopin ilo ? Jos miehelle asia on ihan sama ja mies ei kuulu siihen uskontokuntaan mihin anoppi, miten voi olla näin iso juttu.

Hyvän ystäväni mies on pakana ja hän ei suostunut menemään naimisiin ennen lapsia eikä suostunut ristiäisiin. Vasta kun hänen oma äitinsä oli kuolemaisillaan ja tämä pyysi voisiko pariskunta mennä naimisiin papin edessä ei kehdannut sanoa ei. Jälkikäteen sanoi olipahan pieni juttu millä toinen tuli onnellikseksi.

Jos uskonto ei ole suuri asia mitä väliä sillä on kuka siellä metrin päässä on, onko se kirkon ihminen vai maistraatin henkilökuntaa ?

[/quote]

Miksi se anopin usko ja mielipide ovat tärkeämpiä, kuin parin oma elämänkatsomus? Ota huomioon, että ei anoppi ole ainoa, jolle voi tulla paha mieli. Tuollainen painostaminen ja "ihan samahan se teille jos pappi nyt äkkiä siunaa"-asenne kertovat vain todella itsekkäästä ihmisestä, joka ei voi antaa tilaa toisen mielipiteille.

[/quote]

hyvin sanottu. Valitettavasti juuri tuo määritelmä "itsekäs ihminen, joka ei anna tilaa toisen mielipiteelle" kuvastaa loistavasti uskovaisten asennetta.

Vittuako sen anopin mielipiteellä on väliä?

Menisittekö te kristityt naimisiin islamilaisin menoin, jos anopille tulis siitä oikeen hyvä mieli? Vähän Allahia siellä täällä, mitä sen nyt niin väliä vaikkei itse usko.

Minusta ap kuulostaa siltä, että miehellesi perinteet ovat tärkeitä ja ovat ehkä äitinsä kanssa puhuneetkin tästä avioliiton siunaamisesta. Mies tiesi, ettet kirkkohäita halua, mutta hänelle ja erityisesti hänen äitilleen "papin aamen" tuntuu tärkeältä. Vaikutat ap hyvin jyräävältä, joten ehkäpä miehesi ei ole tätä kaikkea uskaltanut kertoa.

Minusta voisit suostua, se ei loppupeleissä ole sinulta pois. Anoppisi ja miehesi saavat hyvän mielen.

Win-win :)

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 08:41"]

Menimme naimisiin maistraatissa muutama kuukausi sitten. Häät olivat ihanan tunteelliset ja juuri meidän näköiset. Olemme todella tyytyväisiä vihkitilaisuuteen, jossa mm. ystävä luki runon ja henkikirjoittaja piti kauniin puheen. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, minä olen ateisti, mies agnostikko. Anoppi oli ehdottanut miehelle, että hän  kutsuisi meidän tullessa käymään paikalle papin, joka voisi sitten siunata avioliittomme. Mies oli heti sanonut ei, mutta ruvennut myöhemmin miettimään, että mitäpä se meiltä olisi pois, jos äitinsä mieliksi tekisimme. Minusta kahden uskonnottoman avioliiton siunaaminen menee jo uskonnon rienaamisen puolelle. Pidän koko ajatusta naurettavana pelleilynä ja olisin todella vaivaantunut moisessa tilaisuudessa. En tiedä miten tämän nätisti anopille ilmaisisin, kun hän minulta tulee mielipidettä tiedustelemaan. Lisäksi meille on tulossa lapsi, jota ei tietenkään aiota kastaa. En tiedä onko anoppi jo tajunnut tämän, mutta asia tulee olemaan hänelle varmasti vaikea. Vinkkejä anopin hellävaraiseen, mutta päättäväiseen käsittelyyn? Miten sinä toimisit?

[/quote]  Mä en piittais Anopista paskan vertaa...taitaa olla aika kusipää muutenkin?

Anopit ovat yleensä idiootteja...

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 08:55"]

Jos tuo on totta, ettei pappi edes siunaa, jos kumpikaan ei kuulu kirkkoon, on ongelmamme tietysti ratkaistu.

ap

[/quote]

ihan tulevaisuuden kannalta kannattaa silti sanoa suoraan, parempi ottaa se linja nyt kuin myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 17:22"]

Menisittekö te kristityt naimisiin islamilaisin menoin, jos anopille tulis siitä oikeen hyvä mieli? Vähän Allahia siellä täällä, mitä sen nyt niin väliä vaikkei itse usko.

[/quote]

En usko, että kovinkaan moni kristitty kannustaa kirkkoon kuulumattomia kirkkohäihin. Vanhemmille voi olla kova paikka. Minusta tuntui oudolta, kun kirkkoon kuulumaton serkkuni halusi papin siviilivihkimiseensä, vaikka hän korosti, että sillä hengellisellä puolella ei hänelle ole mitään merkitystä. En mitenkään nostanut sitä esiin, koska se on heidän tilaisuus. Meidän uskovat isovanhemmat ihmettelivät etukäteen, etteivät voineet liittyä kirkkoon, kun pappi tarvittiin, mutta kun valinta oli tehty ja selvä, ei kukaan järjestelyjen alettua siihen enää ottanut kantaa.

Sanoisin, että kun perinteisiin sukujuhliin tehdään muutoksia, aina löytyy varsinkin vanhemmasta polvesta näkemyksiä, mitä siitä ei saa poistaa tai mitä ei pidä muuttaa. Äidit varmasti haaveilevat lastensa häiden järjestämisestä ja heidän nuoruudessaan pappi on ollut tärkeänä osana jokaista siirtymisriittiä, jolloin sen puute voi heistä tuntua, että se tilaisuus ei ole täydellinen.

Häiden kuuluu kuitenkin vastata nimenomaan sen pariskunnan elämää. Jos ei ole uskossa, ei pappia tarvitse kenenkään muun odottaa sinne, jos pariskunta itse ei toivo pappia siunaamaan.

No anoppi vain haluaisi, että menisitte kunnolla naimisiin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 20:05"]

No anoppi vain haluaisi, että menisitte kunnolla naimisiin.

[/quote]

Voi luoja. Ihan yhtä lailla sitä naimisissa ollaan siviilivihkimisenkin jälkeen.

Emme kuulu kirkkoon ja lastamme ei kastettu. Vietettiin nimijuhlat. Äidilleni olisi ollut tosi tärkeä, että vauva olisi kastettu. Hän painosti TODELLA meitä muuttamaan mielen, vielä kutsukorttien tilaamisen jälkeenkin. Jossain vaiheessa oli pakko sanoa, että nyt tuo jo loukkaa. Sen jälkeen ei tullut kuin yksi puhelu: sano nyt vielä mikä on se syy, miksei voi kastaa.

Isoisäni vaimo jätti tulematta kastejuhlaan tekosyyllä, mutta syy oli varmaan juuri papin puutttuminen.

Tuo painostaminen teki sen, että on aivan varma, etten ikinä enää liity kirkkoon. Jos siinä porukassa pitää kuulua tiettyyn muottiin tullakseen hyväksytyksi ja pitää toimia niin kuin on aina toimittu, niin pitäköön tapansa. 

Olipas mukava lukea asiallista kysymystäsi. Tarkoitan että kun et haukkunut anoppiasi lyttyyn (mikä tuntuu olevan hyvin yleistä) ja esitit asiasi fiksusti.

Itse olen samaa mieltä tuon yhden hyvän ehdotuksen kanssa, eli sanotte anopille jotta voi pyytää pappia tai muuta henkilöä rukoilemaan avioliittonne puolesta.

Itse uskovana ihmisenä kunnioitan näkemystäsi että pitäisit siunausta rienaamisena kun et/ette kerran itse usko.

Toivottavasti saatte anopin ymmärtämään ja hyväksymään näkemyksenne.

Tovotan siunausta teille ja avioliitollenne, älä pistä pahaksesi :)