Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi haluaisi kutsua papin siunaamaan maistraatissa solmitun avioliittomme.
04.09.2013 |
Menimme naimisiin maistraatissa muutama kuukausi sitten. Häät olivat ihanan tunteelliset ja juuri meidän näköiset. Olemme todella tyytyväisiä vihkitilaisuuteen, jossa mm. ystävä luki runon ja henkikirjoittaja piti kauniin puheen. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, minä olen ateisti, mies agnostikko. Anoppi oli ehdottanut miehelle, että hän kutsuisi meidän tullessa käymään paikalle papin, joka voisi sitten siunata avioliittomme. Mies oli heti sanonut ei, mutta ruvennut myöhemmin miettimään, että mitäpä se meiltä olisi pois, jos äitinsä mieliksi tekisimme. Minusta kahden uskonnottoman avioliiton siunaaminen menee jo uskonnon rienaamisen puolelle. Pidän koko ajatusta naurettavana pelleilynä ja olisin todella vaivaantunut moisessa tilaisuudessa. En tiedä miten tämän nätisti anopille ilmaisisin, kun hän minulta tulee mielipidettä tiedustelemaan. Lisäksi meille on tulossa lapsi, jota ei tietenkään aiota kastaa. En tiedä onko anoppi jo tajunnut tämän, mutta asia tulee olemaan hänelle varmasti vaikea. Vinkkejä anopin hellävaraiseen, mutta päättäväiseen käsittelyyn? Miten sinä toimisit?
Kommentit (79)
Meillä oli samanlainen tilanne ja anoppi oli jo papiltakin kysellyt vihkimisestä.No ei tullut anopin mieleisiä häitä...Lapsen synnyttyä olisi tietysti pitänyt olla kastejuhla ja tästä saimme kuulla sitten vaikka millaisia haukkuja.Eli hyvin tutulle kuulostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taidamme miehen kanssa olla vielä Suomessa kirkon kirjoissa, nykyisessä asuinmaassamme olemme eronneet kirkosta. Periaatteessa tuo siunaaminen voisi Suomessa siis onnistua, mutta meidän molempien mielestä se on aivan uskomattoman itsekös idea anopilta.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 08:58"]
Kuulostaa siltä, että sinä vihaat kirkkoa... käsittääkseni ateistille asian pitäisi olla neutraali ja voisit tehdä tuon asian anoppisi mieliksi. Mutta jos et tosiaan halua, että pappi siunaa teidän liiton, niin sitten sun (tai miehesi) pitää kertoa tuo asia nätisti anopille. Miten se ilmaistaan, onkin sitten teidän välinen asia, mutta yrittäisin pitää kielen keskellä suuta. Tuollainen asia voi nimittäin loukata pahasti anoppia ja sitä te ette varmaan toivo.
[/quote]
Miksi ihmeessa kirkon tai uskonnon pitaisi olla ateistille neutraali asia? Voi jollekin ollakin, muuta ateismin maaritelman kanssa talla ei ole mitaan tekemista. Jos Jumala ois olemassa, niin mita se ajattelis ihmisista, jotka eivat usko tai kannata hanen oppejaan, mutta ihan ulkokultaisesti toisia miellyttaakseen hakisivat siunauksen, johon eivat edes usko? Eihan kukaan kristitty voi toivoa tuollaista?
Aika naurettavaa, jos pitaa pelata loukkaavansa jotakuta, jos ei halua omalle liitolleen itselle vieraan uskonnon rituaaleja ja siunauksia.
37, otapas kuule kopio teidän vihkotodistuksesta ja postita se anopille. Siitä voi siten tiirailla ja todeta, että te olette ihan oikeasti naimisissa kaikkien lakien ja säädösten mukaisesti. Voitte vielä laittaa mukaan kirjeen, jossa pyydätte että haluaisitte nyt elää elämäänne eteenpäin omien arvojenne mukaisesti. Josko anoppi ja muutkin rauhoittuisivat, kun näkisivät mustaa valkoisella.
Minulle ja miehelleni tuotti harmaita hiuksia eräs uskovainen ystäväni, jonka käsityksen mukaan oikean avioliiton voi solmia vain kirkossa. Piti sitten pitkään ja hartaasti selittää, että avioliitto on kahden ihmisen välinen juridinen sopimus ja että monessa katolisessa maassa siviilivihkiminen on se lainvoimainen, kirkossa voidaan sitten käydä tämä näytöspuoli hoitamassa kaikkine kukkineen ja morsiushörsäkkeineen.
Oon kokenut, etta helpoimmalla paasee, kun totean hyvin rauhallisesti ja asiallisesti, etta en usko, enka voi kuvitella koskaan uskovani, kristinuskon Jumalaan tai mihinkaan muihinkaan jumaliin, ja etta vaikka kyseinen Jumala olisi olemassa, en ikina olisi hanen puolellaan, koska en hyvaksy merkittavaa osaa hanen kaskyistaan. Eli etta edes Jumalan ilmestyminen eteeni ei saisi minua kaantymaan kristityksi, eli sieluani ei voi oikeasti pelastaa millaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:03"]
No, ettekö voi sanoa anopille, että tuo siunaus ei ole mahdollista kun ette kuulu kirkkoon?
Ja ateistille, ateisti minäkin ja voin hyvin käydä kirkossa, laulaa virsiä, teeskennellä rukoilevani ym. esim. toisten häissä, mutta en oma-aloitteisesti järjestäisi tai osallistuisi minua varten järjestettyyn uskonnolliseen tilaisuuteen. Siksihän juuri menin maistraatissa naimisiin, etten halunnut avioliitolleni uskonnollista "sinettiä", kun en usko.
[/quote]
Minä voin käydä kirkossa esim. toisen ihmisen vihkimisessä, rippijuhlissa tms. Nousen seisomaan esim. uskontunnustuksen aikana, jotta en liikaa erottuisi joukosta, mutta en rukoile tai lausu uskontunnustusta. Virsiäkään en juuri laula, jos ei satu kohdalle joku lapsuudesta tuttu, jonka osaan hyvin.
ap
Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.
Monelle ihmiselle oma uskonto on tärkeä juttu ja jos kerran oma poika on tuottanut pettymyksen siinä ettei kuulu kirkkoon voi olla se jo paha.
Kuitenkin aikuista ihmistä ei voi määrätä ja joku siunaaminen. Olette pari minuuttia paikalla ja saatte anopin onnelliseksi.
Joskus voi miettiä myös sitä mitä tämä teko vaikuttaa toiseen ihmiseen eikä ensimmäisenä ajatella kuinka ikävä se on minulle. Laita asiat puntariin, onko sinun mielipahasi suurempi kuin anopin ilo ? Jos miehelle asia on ihan sama ja mies ei kuulu siihen uskontokuntaan mihin anoppi, miten voi olla näin iso juttu.
Hyvän ystäväni mies on pakana ja hän ei suostunut menemään naimisiin ennen lapsia eikä suostunut ristiäisiin. Vasta kun hänen oma äitinsä oli kuolemaisillaan ja tämä pyysi voisiko pariskunta mennä naimisiin papin edessä ei kehdannut sanoa ei. Jälkikäteen sanoi olipahan pieni juttu millä toinen tuli onnellikseksi.
Jos uskonto ei ole suuri asia mitä väliä sillä on kuka siellä metrin päässä on, onko se kirkon ihminen vai maistraatin henkilökuntaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:03"]
No, ettekö voi sanoa anopille, että tuo siunaus ei ole mahdollista kun ette kuulu kirkkoon?
[/quote]
Niin, piti vielä kommentoida, että mies oli anopille sanonut, ettei papitkaan tuollaiseen suostu, ja anoppi oli tähän todennut, että hän etsii sellaisen papin joka suostuu. Vaikka mies oli siis juuri kieltäytynyt.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:27"]
Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.
Monelle ihmiselle oma uskonto on tärkeä juttu ja jos kerran oma poika on tuottanut pettymyksen siinä ettei kuulu kirkkoon voi olla se jo paha.
Kuitenkin aikuista ihmistä ei voi määrätä ja joku siunaaminen. Olette pari minuuttia paikalla ja saatte anopin onnelliseksi.
Joskus voi miettiä myös sitä mitä tämä teko vaikuttaa toiseen ihmiseen eikä ensimmäisenä ajatella kuinka ikävä se on minulle. Laita asiat puntariin, onko sinun mielipahasi suurempi kuin anopin ilo ? Jos miehelle asia on ihan sama ja mies ei kuulu siihen uskontokuntaan mihin anoppi, miten voi olla näin iso juttu.
Hyvän ystäväni mies on pakana ja hän ei suostunut menemään naimisiin ennen lapsia eikä suostunut ristiäisiin. Vasta kun hänen oma äitinsä oli kuolemaisillaan ja tämä pyysi voisiko pariskunta mennä naimisiin papin edessä ei kehdannut sanoa ei. Jälkikäteen sanoi olipahan pieni juttu millä toinen tuli onnellikseksi.
Jos uskonto ei ole suuri asia mitä väliä sillä on kuka siellä metrin päässä on, onko se kirkon ihminen vai maistraatin henkilökuntaa ?
[/quote]
Miksi se anopin usko ja mielipide ovat tärkeämpiä, kuin parin oma elämänkatsomus? Ota huomioon, että ei anoppi ole ainoa, jolle voi tulla paha mieli. Tuollainen painostaminen ja "ihan samahan se teille jos pappi nyt äkkiä siunaa"-asenne kertovat vain todella itsekkäästä ihmisestä, joka ei voi antaa tilaa toisen mielipiteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa anopille että jumala on se joka siunaa, ei pappi. Pappi vaan pyytää siunausta jumalalta ja te ette usko jumaliin. Mutta jos anoppi haluaa liitolle papin rituaaleja, niin se ei tietä haittaa, mutta ette aijo myöskään olla paikalla. Kyllä siunaamista voi pyytää etänäkin.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:27"]
Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.
Monelle ihmiselle oma uskonto on tärkeä juttu ja jos kerran oma poika on tuottanut pettymyksen siinä ettei kuulu kirkkoon voi olla se jo paha.
Kuitenkin aikuista ihmistä ei voi määrätä ja joku siunaaminen. Olette pari minuuttia paikalla ja saatte anopin onnelliseksi.
Joskus voi miettiä myös sitä mitä tämä teko vaikuttaa toiseen ihmiseen eikä ensimmäisenä ajatella kuinka ikävä se on minulle. Laita asiat puntariin, onko sinun mielipahasi suurempi kuin anopin ilo ? Jos miehelle asia on ihan sama ja mies ei kuulu siihen uskontokuntaan mihin anoppi, miten voi olla näin iso juttu.
Hyvän ystäväni mies on pakana ja hän ei suostunut menemään naimisiin ennen lapsia eikä suostunut ristiäisiin. Vasta kun hänen oma äitinsä oli kuolemaisillaan ja tämä pyysi voisiko pariskunta mennä naimisiin papin edessä ei kehdannut sanoa ei. Jälkikäteen sanoi olipahan pieni juttu millä toinen tuli onnellikseksi.
Jos uskonto ei ole suuri asia mitä väliä sillä on kuka siellä metrin päässä on, onko se kirkon ihminen vai maistraatin henkilökuntaa ?
[/quote]
Lapsi tulee varmasti kuulemaan "jeesusjuttuja" elämänsä aikana, eikä siinä mitään. Mutta mitä järkeä olisi tieten tahtoen antaa opettaa lapselle oman näkemyksensä vastaista oppia? Mikään suvivirsi tai vastaava ei minua hätkäytä. Lapsi saa halutessaan toki liittyä kirkkoon, sitten kun pystyy itse valitsemaan.
Minä pidän ystäväsi miehen kuolemansairasta äitiä äärimmäisen itsekkäänä ja hänen tekoaan emotionaalisena kiristyksenä.
Pappi vai maistraatin henkilökunta...me olemme jo naimisissa, emme tarvitse enää kumpaakaan.
Onneksi anoppini ei ole yhtä kärkäs tuomitsemaan kuin sinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä edelliseen, lapseni saa kuulla eri uskonnoista ja muodostaa oman mielipiteensä uskosta. Me emme mieheni kanssa uputa hänelle minkäänlaista ajatusmaailmaa, jeesusjutut eivät vai ole läsnä meidän arjessamme. Jos lapsenme haluaa joskus liittyä jonkin uskonnon jäseneksi, se on hänen enkiläkohtainen asiansa eikä se minulle kuulu. Jos hän aikuisena haluaa kirkollisen vihkimisen, olen varmasti iloisena paikalla. Usko on hyvin henkilökohtainen asia, eikä siihen ulkopuolisilla ole oikeutta puuttua.
T. 47
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:27"]
Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.
[/quote]
Hopohopo, jokainen tuntemani ateisti on pitanyt huolta, etta lapsensa tietavat mita eri uskonnot on, ja mita niiden opit paapiirteissaan teoriassa on, ja miten ne kaytannossa usein ilmenee. Ma vaan en halua minkaan yhden tietyn uskonnon tunnustuksellista uskonnonopetusta lapsilleni, eika heidan tarvitse osallistua minkaan uskonnon palvontamenoihin. Uskonnoista, niiden historiasta, eri suuntauksista ja tulkinnoista, uskonnollisuuden psykologiasta ja uskonnon yhteiskunnallisista vaikutuksista haluan heidan kylla oppivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 11:50"]
Siis tätä piti kommentoida, en tiedä miksi lainaa väärää tekstiä: "Yksikään kristitty ei esitä pappia siunaamaan ateistin ja agnostikon liittoa! Siksi ap:n kirjoittama juttu on keksitty.Eihän yksikään islaminuskoinen esitä, että hindujen kodissa pitää käyttää shamaania."
Voi kuule, meitä on moneksi. Juttu on ihan tosi, ja tuskin edes ainutkertainen. Minustakin tuo on anopilta typerää, mutta minkäs mahdat.
ap
[/quote]
Meitä on moneksi, mutta kristityt (siis muut kuin tapauskovaiset) kunnioittavat sitä OMAA uskoaan sen verran. etteivät sillä ryhdy leikkimään.
Mitäs jos se anoppi olisikin se ateisti, ja kieltäisi kirkkoon kuuluvaa poikaansa ja miniäänsä menemästä kirkossa naimisiin ja pakottaisi siviilivihkimiseen? Olisiko sekin vaan sellainen juttu joka tämän pariskunnan tulisi tehdä, jotta anopille tulisi hyvä mieli?
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:39"]
Lisäys vielä edelliseen, lapseni saa kuulla eri uskonnoista ja muodostaa oman mielipiteensä uskosta. Me emme mieheni kanssa uputa hänelle minkäänlaista ajatusmaailmaa, jeesusjutut eivät vai ole läsnä meidän arjessamme. Jos lapsenme haluaa joskus liittyä jonkin uskonnon jäseneksi, se on hänen enkiläkohtainen asiansa eikä se minulle kuulu. Jos hän aikuisena haluaa kirkollisen vihkimisen, olen varmasti iloisena paikalla. Usko on hyvin henkilökohtainen asia, eikä siihen ulkopuolisilla ole oikeutta puuttua.
T. 47
[/quote]
Näin juuri!
ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:40"]
Meillä on täysin sama tilanne! Anoppi pahoitti mielensä siviilivihkimisestä ja on nyt sitä mieltä, että kyllähän se pappi meidät siunaa tulevan lapsen kastejuhlassa. Se vain, että mitään kastejuhlaa ei ole tulossa... Koen anopin käytöksen todella loukkaavaksi, mutta en haluaisi tapellakaan.
[/quote]
Oletteko sanoneet ettei kastejuhlaa ole tulossa? Minä en tiedä onko oma anoppini tuota tullut vielä edes ajatelleeksi. Pitää varmaan ottaa samalla sekin puheiksi. Siitä onneksi teidän, ettei kastaminen ole edes mahdollista papin toimesta, vaikka toki jonkinlaiset nimenantojuhlat voidaan pitää, jos siltä tuntuu.
[/quote]Anoppi on varmaan sellainen torvi, joka luulee että jokainen on kastettava, eihän kukaan voi jäädä ilman nimeä!!!
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:43"]
Mitäs jos se anoppi olisikin se ateisti, ja kieltäisi kirkkoon kuuluvaa poikaansa ja miniäänsä menemästä kirkossa naimisiin ja pakottaisi siviilivihkimiseen? Olisiko sekin vaan sellainen juttu joka tämän pariskunnan tulisi tehdä, jotta anopille tulisi hyvä mieli?
[/quoteHyvä vertaus, siinäpä tuli uskiksille sellainen tärsky että legot lenteeli pitkin kehää...
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:27"]
Tää on just tätä ateistien hömppää. Minä en kuulu kirkkoon, minun lapseni ei saa kuulla mitään jeesusjuttua missään, ei koulussa, ei juhlissa, ei missään.
Monelle ihmiselle oma uskonto on tärkeä juttu ja jos kerran oma poika on tuottanut pettymyksen siinä ettei kuulu kirkkoon voi olla se jo paha.
Kuitenkin aikuista ihmistä ei voi määrätä ja joku siunaaminen. Olette pari minuuttia paikalla ja saatte anopin onnelliseksi.
Joskus voi miettiä myös sitä mitä tämä teko vaikuttaa toiseen ihmiseen eikä ensimmäisenä ajatella kuinka ikävä se on minulle. Laita asiat puntariin, onko sinun mielipahasi suurempi kuin anopin ilo ? Jos miehelle asia on ihan sama ja mies ei kuulu siihen uskontokuntaan mihin anoppi, miten voi olla näin iso juttu.
Hyvän ystäväni mies on pakana ja hän ei suostunut menemään naimisiin ennen lapsia eikä suostunut ristiäisiin. Vasta kun hänen oma äitinsä oli kuolemaisillaan ja tämä pyysi voisiko pariskunta mennä naimisiin papin edessä ei kehdannut sanoa ei. Jälkikäteen sanoi olipahan pieni juttu millä toinen tuli onnellikseksi.
Jos uskonto ei ole suuri asia mitä väliä sillä on kuka siellä metrin päässä on, onko se kirkon ihminen vai maistraatin henkilökuntaa ?
[/quote]
Rienaamista se olisi jos uskonnoton ottaisi vastaan kirkollisen siunauksen ,näin minä sen näen. Miksi vanhempi ei voi hyväksyä lapsensa arvomaailmaa? Kiusallaanko se tenava hylkää äitinsä arvomaailman?
En voisi kuvitella meneväni jonkun toisen mielenrauhan vuoksi naimisiin Jumalan(jonka olemassaoloa ei minulle ole todistettu) ja uskovan seurakunnan edessä. Tunnen häpäiseväni kristinuskoa ja en rukoile Jumalaa. Minulle avioliitto solmiminen olisi siten pelkkää näyttelemistä ja epävirallinen. En halua minkään jumalan edessä mitään enkä kenenkään mieliksi, edes vaatimatonta siunausta.
-ij-
Alue: Aihe vapaa
No, ettekö voi sanoa anopille, että tuo siunaus ei ole mahdollista kun ette kuulu kirkkoon?
Ja ateistille, ateisti minäkin ja voin hyvin käydä kirkossa, laulaa virsiä, teeskennellä rukoilevani ym. esim. toisten häissä, mutta en oma-aloitteisesti järjestäisi tai osallistuisi minua varten järjestettyyn uskonnolliseen tilaisuuteen. Siksihän juuri menin maistraatissa naimisiin, etten halunnut avioliitolleni uskonnollista "sinettiä", kun en usko.