Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että suhteessa on paha olla? Koko ajan?
03.09.2013 |
Ahdistaa. Tänään sattui taas typerä välikohtaus ja nyt mies mököttää siitä vieläkin, 7 tuntia myöhemmin. Olimme liikennevaloissa ja mies lähti ylittämään katua kun valot alkoivat vilkkumaan. Huusin hänen peräänsä, hän tietää etten pääse samaa vauhtia tien yli (jalkani on kipeä), mutta mies vaan pinkoi pitkän suojatien toiselle puolelle ja jäi sinne lukemaan kirjaa. Jäin hölmistyneenä tuijottamaan toisen touhua autojen ajaessa ohitseni ja kun kävelin seuraavilla valoilla tien yli yksin, kysyin että mitä hittoa tuokin oli. Tästä seurasi se, että mies loukkaantui siitä että minä pahastuin hänen tavastaan jättää minut yksin, selitin että mielestäni parina liikutaan yhdessä jos kerran yhdessä ollaan lähdettykin. Mies selitti puolestaan että "se oli refleksi" (vaikka huusin perään..?) eikä ymmärtänyt ollenkaan.
Jatkoimme hiljaisina määränpäähämme, jossa totesin miehelle että "jos sä nyt vaan halaisit mua tiukasti, mun olo paranis eikä tarttis jatkaa tätä touhua", tämä ei ottanut onkeensa vaan katsoi minua ihmetellen: "mulla on tää ostoskori tässä". Seuraavaksi laski korin, kysyin odottavasti, hymyillen vähän: "no..?", oletin että mies halaa. Paskanmarjat, siinä vaan tönötti ja näytti tyhmältä! "Mitä 'no'?" Huoh.
10 vuotta saman ihmisen kanssa, muuten antoisa liitto mutta kauheasti tämmöistä "teinitouhua". Alkaa jo väsyttää. Minäkään en ole aina fiksu, mutta nyt kun olen 7 tuntia katsellut miehen tiuskintaa, huutoa jne. niin otin asian puheeksi ja käskin tekemään ärsytykselle jotain: "lähde vaikka kävelylle tai salille, mene itseksesi lukemaan, TEE JOTAIN." Ei tuo tehnyt, mumisi vaan että on itselleen vihainen, ja jatkoi pahan olon viljelemistä ympäristöönsä.
Ai miten kauppaepisodi päättyi? Minä pyysin käytöstäni anteeksi ja selitin, että etenkin ennen menkkoja voin olla turhan tunteellinen näissä jutuissa. Mies ei puhunut sanaakaan, mutta meinasi nukahtaa kotimatkalla bussiin.
Kommentit (11)
Miten sulla on paha olla koko ajan, jos liitto on antoisa? Dramatisoitko kenties nyt tuota kadunylitysepisodianne vähän liikaa? Tuntuu että mies ei ymmärrä sohaisseensa sinussa jotain arkaa kohtaa, sinulle se ettei mies kulje rinnallasi kun sinä nilkutat kadun yli, on yhtä kuin totaalihylkääminen, miehelle ehkä pieni ajattelemattomuus, eikä katso että siitä pitäisi alkaa halailemaan ja keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ihmettelen tuota yhdistelmää antoisasta liitosta ja aina huonosti liitossa voimisesta.
Itsekin voin huonosti avioliitossani, mutta en luonnehtisi sitä antoisaksi. Taitaapi olla aika paljon liiottelua mukana aloituksessasi?
Siis voi jumalauta.
Itse olen yksinhuoltaja, lapseni isä on alkoholisti, väkivaltainen niin fyysisesti kuin henkisestikin ja omaa hyvin vahvat narsistin piirteet. Yritin hänen kanssaan vuosikausia luoda jotain pysyvää, tuloksetta, viimein ymmärsin ettei se ole mahdollista. Lastamme yritän yksin kasvattaa ja suojella isältään niin hyvin kuin pystyn.
Olisin tyytyväinen jos löytäisin kenet tahansa, edes hieman järkipäisen ihmisen joskus lapseni ja minun elämään.
Ja sinä valitat tuollaisesta asiasta. En voi muuta sanoa kuin että VOI JUMALAUTA SULLA ON PIENET ONGELMAT. tekisi joskus hyvää sinullekin laittaa asioita vähän perspektiiviin. että suututtaa tällaiset valitukset välillä.... ja kadunylityksestä vielä kyse voi JEESUS.
Kymmenen vuotta mukamas, etkä ole vielä oppinut ohittamaan tuollaisia vähäpätöisiä tapauksia olankohautuksella? Kertoo enemmän omasta epävarmuudestasi kuin miehestäsi, että oikein pakotat toisen keskustelemaan ja halaamaan hyvitykseksi kun sinun itsetuntosi on kokenut kolauksen? Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 20:25"]
jossa totesin miehelle että "jos sä nyt vaan halaisit mua tiukasti, mun olo paranis
Ei toi sit oo teinitouhua?
Jos miehesi oli jo lähtenyt ylittämään katua, ei siinä vaiheessa voi enää muuttaa mieltään ja juostakin takaisin. Liikenneturvallisuus, katos. Tietty olisi ollut fiksumpi jäädä odottelemaan uusia vihreitä, mutta siinä vaiheessa kun on jo lähtenyt, on parasta vaan juosta nopeasti tien toiselle puolelle.
Toisekseen, olet läheisriippuvainen. Tarvitset jonkun pitelemään itseäsi kädestä kiinni kun pientä lasta. Kun toinen tekeekin sinusta poikkeavan päätöksen, menet paniikkiin. Koska ethän sinä tietenkään voi elämässäsi pärjätä. Siitä se huono olosikin johtuu, kun et vaan käsitä ettei kaikki muut ihmiset jaksa koko ajan pidellä sinua kädestä kiinni ja rauhoitella sinua ja auttaa sinua. He ehkä haluaisivat olla jonkun tasapainoisen pärjäävän aikuisen kanssa, joka selviytyy tien ylittämisestä ilman sen kummempaa draamaa ja itkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helevatan marjat jos mä olisin tuommoisista pikkuasioista vetänyt turvan rullalle joka kerta meidän 24v yhteiselon aikana!! Oikeasti! Olet sä kyllä aikamoinen prinsessa.
MIes ylitti kadun, jonka jälkeen alkoi lukea kirjaa? Kyllä mäkin lukemisesta tykkään, mutta rajansa kaikella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla sellanen ylitulkitsija, jolle jokainen murahdus tai ilme tarkoittaa jotain henk kohtaista sua vastaan. Jospa lopettaisit miehen vahtaamisen ja antaisit sen olla rauhassa. Keskity omaan elämääsi ja mieti, miten saisit tuotettua iloa ympärillesi jatkuvan kontrolloinnin sijaan.
Alue: Aihe vapaa
Marttyyri.