Lue keskustelun säännöt.
Avioehto = Luottamuksen ja uskon puute?
03.09.2013 |
Mitä mieltä olette avioehdosta? Sellaisen solmiminen kertoo mielestäni vain siitä, ettei uskota ja luoteta oikeasti siihen, että tämän henkilön kanssa halutaan olla loppuelämä, jätetään se "pakenemisvara". Miksi mennä naimisiin jos ei ole valmis siihen sitoutumiseen? Miksi mennä naimisiin jos ei tunne toista niin hyvin, että voi hyvillä mielin luottaa ja uskoa pysyvyyteen, siihen että kaikki ongelmat saadaan yhdessä ratkaistua?
Se on vähän niinkuin "Noh, yritetään nyt tätä avioliittoa, mutta jos ei toimikaan niin ei sit". Mielestäni pitää asenntoitua niin, ettei yritetä vaan tehdään. Jos tekee avioehdon, asennoituu jo valmiiksi niin, että ei tämä välttämättä toimikaan. Silloin se juuri ei luultavasti toimi. Usko ja luottamus ovat tärkeimmät tekijät parisuhteessa. Avioehto ei ole merkki noista kahdesta.
Muita mielipiteitä?
Kommentit (97)
Haha, ja tietenkin siis 2001 vuodesta asti, ei 2011 :)
t. 50 (ja ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:38"]
"Miksi ihmisissä herättää niin paljon negatiivisia tunteita se, että jollain muulla menee hyvin?"
Niin kenellä menee hyvin? Vieraissakävijöillä? Selvä.
[/quote]
Niin, meillä menee hyvin vaikka joskus käymme panemassa muita. Olemme onnellisia, rakastamme toisiamme, luottamus välillämme on 100% ja kyllä, yhteisestä sopimuksesta saamme panna muita, kunhan siitä joka kerta puhutaan etukäteen. Eli mitään ei tehdä salassa.
Sinä et ehkä olisi onnellinen tällaisessa suhteessa, minä olen. Miksi tämä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ainiin, olen myös usein ollut katsomassa kun mieheni harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja mies on ollut katsomassa kun minä harrastan muiden kanssa. Ja olemme harrastaneet kimppaseksiä. On erittäin kiihottavaa ja miellyttävää nähdä miehen nautinto ja samalla tietää, nähdä ja tuntea se, että meidän välillämme tapahtuu rakastelua. Muiden kanssa kyse on seksistä.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:36"]
Miksi ihmisissä herättää niin paljon negatiivisia tunteita se, että jollain muulla menee hyvin?
[/quote]
Mä uskon, että avoin suhde voi joskus aidosti toimia ja se voi perustua rakkauteen. Mutta miksi sinussa herättää negatiivisia tunteita se, että jotkut tekevät avioehdon? Miksi et usko, että nämä ihmiset ovat oikeasti rakastuneita, kun minäkin uskon, että te olette miehenne kanssa rakastuneita (huolimatta ei-niin-perinteisestä suhteestanne)?
Meillä ei kylläkään ole avioehtoa.
Miksi kaikki vastaaa ettei avioehtoa kannata tehdä nuorena ja "persaukisena"? Oletteko te nuoria ja persaukisia loppuelämänne? Työtuloista ei jää mitään sukanvarteen? Mitä sitten kun toinen tienaa huomattavasti isommat säästöt ja tuleekin ero eikä nuorena persaukisena tullut tehtyä avioehtoa?
elämä muuttuu, varallisuus muuttuu jne... Toinen voikin voittaa 12 miljoonaa lotossa tms.
Minä vaadin avioehdon kun 27 vuotiaina menimme naimisiin syvästä rakkaudesta, 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olimme vastavalmistuneita ja varattomia. Halusin ettei kukaan pääse koskaan sanomaan, että nain rahaa (mieheni valmistui huomattavasti paremmin palkattuun ammattiin kuin itse). Jos tässä joskus käy huonosti ja ero tulee, niin otan vain ja ainoastaan omani, mies pitäköön mitä on tienannutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärrän kyllä vapaan suhteen, mutta en samassa yhteydessä puhetta rakastamisesta ja luottamuksesta. Ymmärrän anteeksiannon ensimmäisestä vieraissakäynnistä, mutta en ymmärrä että ensimmäisen kerran jälkeen siitä tulee luvalla normaali käytäntö.
En myöskään ymmärrä, mitä eroa sillä on, kertooko etukäteen että tänään en tule yöksi himaan kun menen duunaan muita vaiko duunaako kertomatta ja ehkä jää kiinni tai sitten ei? Samasta asiastahan siinä on kyse, muiden duunaamisesta.
Olisiko lyöminen vähemmän paha asia, jos lyöjä sanoisi ensin että nyt vedän sua lärvään kuin että vetäisi lärvään ilmoittamatta? Saman vaurion siinä silti saa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 15:36"]
Meillä on avioehto ihan minun vaatimuksestani vaikka miehelle tulee perintöä, minulle ei. Minulle avioehto on ihan samanlainen asia kuin koti- ja matkavakuutus. Vaikka itse olisin kuinka tunnollinen, niin mistäs sen tietää, miten elämä heittelee.
Me rupesimme seurustelemaan alle kaksikymppisinä ja nyt olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä eroa ole edes mietitty. Kumpikaan meistä ei ole samanlainen kuin seurustelun alussa, kyllä ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Mikäli mies haluaa vaihtaa minut toiseen, niin sillehän en minä mitään voi. Loukattuna olen niin pikkumainen, että varmasti haluaisin hänen omaisuudestaan kaiken, mitä irti saisin. Avioehdon ansiosta tuollaista tilannetta ei pääse tulemaan edes teoriassa.
[/quote]
Sinähän nyt aika masokisti olet.
[/quote]
Masokisti? Nyt en ymmärrä, mitä tarkoitat, joten selitätkö vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta enää tunnukaan, kyllähän minä jo tuolla ensimmäisellä sivulla kirjotiin, että annetut vastaukset avarsivat näkökantaani aiheeseen :)
Ymmärrän nyt siis esimerkiksi jos puolisolla on jo omia lapsia entisestä suhteesta ja omaa sukuperintöään ei halua jättää heille vaan omille lapsilleen, että avioehto on järkevä. Tai ylipäätään jos on jotain kauan suvussa kulkenutta perintöä jota ei halua periyttää mahdolliselle miehen uudelle vaimolle jos minä vaikka kuolisin.
Mutta jos avioehto tehdään eron pelossa, niin ei, en varsinaisesti vieläkään ymmärrä enkä usko että rakkaus on silloin molempien puolelta ehdotonta.
t. ap
"Olisiko lyöminen vähemmän paha asia, jos lyöjä sanoisi ensin että nyt vedän sua lärvään kuin että vetäisi lärvään ilmoittamatta? Saman vaurion siinä silti saa."
Pointtihan on, ettei se muiden kanssa peuhaaminen vaurioita mitenkään. Kyse ei ole siitä, että ilmoitetaan että mennään panemaan muita, vaan keskustellaan, että hei, haluaisin panna tota koska X, Y ja Z perustelut. Onko ok? Sitten keskustellaan onko homma molemmille ok ja sovitaan esim. että treffien jälkeen yöksi pitää kuitenkin tulla kotiin jne.
Homma toimii yhteisestä sopimuksesta eikä kukaan vahingoitu mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 14:13"]
Avioehdon pitäisi olla pakollinen.
[/quote]
Esim. Ranskassa on pakollinen.
Ja siis miksi teidän mielestänne muiden duunaaminen on oletusarvoisesti paha asia? Minun mielestäni itse panemisessa ei ole mitään pahaa. Paha asia siitä tulee sitten, jos joku osapuoli loukkaantuu tai kokee esimerkiksi menettämisen pelkoa sen vuoksi. Meillä niin ei nykyisin enää tapahdu ja siksi homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jos avioehto tehdään eron pelossa"
Etkö sinä nyt oikein ymmärrä vai etkä halua ymmärtää? Avioehtoa ei tehdä eron tai minään muunkaan pelossa vaan tarkoituksena säilyttää omat omaisuutensa itsellään avioliiton päättyessä. Ja jokainen aviolliitto päättyy aikanaan.
Jos avioliittoon mennään rakkaudesta, ei toisen rahojen silloin kuulu kiinnostaa pätkän vertaa, joten avioehdon tekemiselle ei luulisi olevan mitään estettä. Mutta faktahan on, että avioehtoa vastustavat aina ne, joiden omaisuuden arvo määritellään satasissa.
Hei nro. 63. Luitko viestiäni ollenkaan? Kerroin siinä juuri missä tilanteessa ymmärrän avioehdon kyllä ja missä tilanteessa en.
Ja meidän liitossamme minä olen se, jolla on alunperin ollut omaisuutta (perintörahoja, omistusasunto), miehellä ei mitään, ei edes työpaikkaa. Mutta omaisuuteni on alusta asti ja on edelleen meidän omaisuutemme. Ei minun, ei miehen, meidän. Kuolemani jälkeen se on siis sitten mieheni. Minulla ei ole tarvetta rajoittaa asiaa mitenkään.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan vapaassa suhteessa olennaista on, käykö myös aloittaja vieraissa. Jos ei käy vaan ainoastaan mies käy, suhde ei ole tasa-arvoinen vaan aloittaja antaa miehelle vapauden käydä vieraissa jotta mies jättäisi tai jtkn. Vapaa suhde, jossa vain toisella on vapaus, kertoo enemmän vapauden myöntäjästä kuin sen käyttäjästä.
Numerolle 65, kyllä, myös minä olen pannut muita avoimen suhteeni aikana kuten tässä olen kirjoitellutkin. Ja aina on yhtä mahtavaa palata oman rakkaan kainaloon ja herätä hänen vierestään, tuntea se rakkaus mitä ei kenenkään muun kanssa tunnu. Seksi muidenkin kanssa on silti kivaa :)
t. ap
Entä jos miehesi löytääkin paremman naisen sieltä "vapaan suhteen" tiimoilta ja kaikkea sinun luuloasi ja sopimaasi vastaan ottaakin ja eroaa? Ymmärrät varmaan, että ilman avioehtoa se, jolla on enemmän omaisuutta, maksaa köyhemmälle tasinkoa? Jos se olet sinä, ei yhtään haittaisi rahoittaa miehesi ja hänen uuden rakkautensa onnea?
Olen avioehdon kannalla jokaisessa liitossa, mutta varsinkin aloittajan kaltaisessa erikoisessa järjestelyssä tekisin sen ehdottomasti.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:46"]
Miksi kaikki vastaaa ettei avioehtoa kannata tehdä nuorena ja "persaukisena"? Oletteko te nuoria ja persaukisia loppuelämänne? Työtuloista ei jää mitään sukanvarteen? Mitä sitten kun toinen tienaa huomattavasti isommat säästöt ja tuleekin ero eikä nuorena persaukisena tullut tehtyä avioehtoa?
elämä muuttuu, varallisuus muuttuu jne... Toinen voikin voittaa 12 miljoonaa lotossa tms.
Minä vaadin avioehdon kun 27 vuotiaina menimme naimisiin syvästä rakkaudesta, 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olimme vastavalmistuneita ja varattomia. Halusin ettei kukaan pääse koskaan sanomaan, että nain rahaa (mieheni valmistui huomattavasti paremmin palkattuun ammattiin kuin itse). Jos tässä joskus käy huonosti ja ero tulee, niin otan vain ja ainoastaan omani, mies pitäköön mitä on tienannutkin.
[/quote]Se mikä on avioliiton aikana hankittu on yhteistä, myös avioehdon voimassa ollessa. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittu omaisuutta ja esimerkiksi perintöä.
Jos perheessä esimerkiksi toinen luo uraa ja toinen hoitaa lapset, niin eihän se ole kohtuullista että erossa uran luoja pitää omaisuutensä ja lapset hoitanut lähtee tyhjinkäsin. Toinenhan on mahdollistanut uraihmiselle uran luomisen ja perheen, mutten hänen olisi pitänyt valita.
Joten jos ei ole omaisuutta tai eroa omaisuuden määrässä ennen liittoa, ei ole oikein syytä tehdä myöskään avioehtoa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:40"]
Niin, meillä menee hyvin vaikka joskus käymme panemassa muita. Olemme onnellisia, rakastamme toisiamme, luottamus välillämme on 100% ja kyllä, yhteisestä sopimuksesta saamme panna muita, kunhan siitä joka kerta puhutaan etukäteen. Eli mitään ei tehdä salassa.
Sinä et ehkä olisi onnellinen tällaisessa suhteessa, minä olen. Miksi tämä on niin vaikeaa ymmärtää?
[/quote]Olet elämäntapasi kanssa vähemmistössä. Suurin osa ei halua ja pysty elämään noin. Suurimmalla osalla ero tulee juuri sivusuhteiden vuoksi. Siksi sitä on vaikea ymmärtää. En minäkään ymmärrä miten pystyt tuollaiseen, mutta se että ei ymmärrä, ei tarkoita sitä että tuomitsisin sinua mitenkään.
Ajatuksena jännä, mutta minusta tuohon ei olisi, pääni hajoaisi kun miettisin rakastani vieraan käsittelyssä.
"Entä jos miehesi löytääkin paremman naisen sieltä "vapaan suhteen" tiimoilta ja kaikkea sinun luuloasi ja sopimaasi vastaan ottaakin ja eroaa?"
Ei sitä voi mitenkään järjellä ja sanoilla selittää, sen vaan tietää, ettei noin tule käymään. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan kokenut enkä tule kokemaan tällaista henkistä yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Juuri sen takia avoin suhde molemmin puolin toimii, koska minkäänlaista menettämisen pelkoa ei ole. Kumpikaan ei näe vaihtoehtona, että sulkisimme toisemme pois elämistämme. Toisaalta jos niin kävisi, niin sittenhän käy. Jos mies kokisi olevansa jonkun muun kanssa onnellisempi, antaisin hänen mennä, mutta minulla ei ole pienintäkään pelkoa siitä.
Jos tämä aihe ja henkinen yhteys ja varmuus siitä yhteenkuuluvuudesta kiinnostaa teitä oikeasti enemmän, suosittelen tutustumaan tantriseen elämäntyyliin. Se sisältää paljon muutakin kuin tantraseksiä, vaikka toki se on olennainen osa siinä. Tantra on kokonainen elämäntapa ja yhdessä kasvamista ennen kaikkea henkisesti. En voi muuta kuin suositella. Aiemmin tässä ketjussa oli joku linkkikin Hesarin artikkeliin tantrisesta suhteesta, lukaiskaa vaikka ensin se läpi.
"Miksi ihmisissä herättää niin paljon negatiivisia tunteita se, että jollain muulla menee hyvin?"
Niin kenellä menee hyvin? Vieraissakävijöillä? Selvä.