Lue keskustelun säännöt.
Avioehto = Luottamuksen ja uskon puute?
03.09.2013 |
Mitä mieltä olette avioehdosta? Sellaisen solmiminen kertoo mielestäni vain siitä, ettei uskota ja luoteta oikeasti siihen, että tämän henkilön kanssa halutaan olla loppuelämä, jätetään se "pakenemisvara". Miksi mennä naimisiin jos ei ole valmis siihen sitoutumiseen? Miksi mennä naimisiin jos ei tunne toista niin hyvin, että voi hyvillä mielin luottaa ja uskoa pysyvyyteen, siihen että kaikki ongelmat saadaan yhdessä ratkaistua?
Se on vähän niinkuin "Noh, yritetään nyt tätä avioliittoa, mutta jos ei toimikaan niin ei sit". Mielestäni pitää asenntoitua niin, ettei yritetä vaan tehdään. Jos tekee avioehdon, asennoituu jo valmiiksi niin, että ei tämä välttämättä toimikaan. Silloin se juuri ei luultavasti toimi. Usko ja luottamus ovat tärkeimmät tekijät parisuhteessa. Avioehto ei ole merkki noista kahdesta.
Muita mielipiteitä?
Kommentit (97)
Jotenkin tulee aloittajan ei me koskaan erota eikä mun mies koskaan löydä toista-paatoksesta tulee mieleen opiskelukaveri, joka naimisiin mennessään lyhyen aikaa tuntemansa miehen kanssa mouhosi posket punaisena epäilijöille, että me ei koskaan erota, tää on ikuista ja menen vaan kerran naimisiin. No, nyt se on eronnut jo kahdesti (seuraaviin häihin ei kutsuttu, muisti kai mouhoamisensa ja nolotti) ja lapsiakin on molemmilta miehiltä. Sitä liittoa kun ei kukaan yksin pidä kasassa vaikka itse kuinka haluaisi ja sallisi vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tätä meidän liittoa kukaan ole yksin kasassa pitämässäkään, eihän se silloin toimisikaan. 12 vuotta tässä on nyt porskutettu ja olemme joka päivä hieman enemmän rakastuneita :)
Minä näen miehestäni heti, jos hän epäilee liittoamme ja hän näkee minusta. Ei siihen tarvita kuin yksi syvä silmiin katsominen -silmät ovat sielun peili. Jos tällainen tunne on tullut, olemme asian heti käsitelleet ja aina ne epävarmuuden tunteet on saatu todistettua vääriksi ja jokaisen tällaisen kerran jälkeen rakkaus on vain vahvempaa.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 15:38"]
Eihän tätä meidän liittoa kukaan ole yksin kasassa pitämässäkään, eihän se silloin toimisikaan. 12 vuotta tässä on nyt porskutettu ja olemme joka päivä hieman enemmän rakastuneita :)
Minä näen miehestäni heti, jos hän epäilee liittoamme ja hän näkee minusta. Ei siihen tarvita kuin yksi syvä silmiin katsominen -silmät ovat sielun peili. Jos tällainen tunne on tullut, olemme asian heti käsitelleet ja aina ne epävarmuuden tunteet on saatu todistettua vääriksi ja jokaisen tällaisen kerran jälkeen rakkaus on vain vahvempaa.
t. ap
[/quote]
Voit olla oikeassa, mutta toisaalta näin on moni muukin nainen uskonut, kunnes sitten.
Minäkin olen tunnetasolla varma, ettei mieheni koskaan petä eikä jätä minua, joten ymmärrän sinua :) Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin voi käydä, jopa minun huomaamattani (3 lasta vie aika tavalla huomiota, vaikka mies olisi tärkeä ja suhde hyvä)
Siis ei ole todellista, luuleeko aloittaja että muiden ihmisten liitot on koko ajan huonoja ja on vain ajan kysymys, koska erotaan ja että koko ajan on ollut epäilys liiton kestävyydestä? Kuule ne on muutkin ihmiset olleet niin oikeita toisilleen, naimisiin menty ikuinen liitto mielessä eikä koskaan ole kuviteltu että minun mies/vaimo pettäisi tai jättäisi. Ja niin niitä vaan tuhansia on vuodessa, jotka niin tekee.
Ei siinä mitään jos liittoonsa ja kumppaniinsa uskoo, mutta realiteetit kannattaa silti muistaa aikuisen ihmisen.
Tuleeko kenellekään muulle vaikutelmaa, että ap:n ja hänen miehensä suhde on jonkinlainen sairas, riippuvuuteen ja ripustautumiseen perustuva suhde? Kun ap kirjoittaa ongelmien "käsittelystä", niin minua kylmää. Jotenkin tulee vaikutelma, että se on aina ap:n mies joka pääsee "käsittelyyn", kuin hämähäkki vetäisi takaisin pakoon yrittävän kärpäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa menettämisen pelko, mustasukkaisuus jne. nimenomaan ovat riippuvaisuuden ja ripustautumisen merkkejä. Niitä ei ap:lla näyttäisi olevan.
t. sivustaseuraaja, myöskin tantrisessa suhteessa elävä
Ja jos ongelmia on niin paljon, että niitä on vähän väliä käsiteltävä, onko sellainen suhde kovin antoisa toisen kannalta? En minä ainakaan jaksaisi mälvätä kaiken milloiin mitäkin ongelmia kun maailma on täynnä ihmisiä, joiden kanssa elo olisi ongelmattomampaa. Varsinkaan jos ongelmat johtuisivat enimmäkseen siitä toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö numero 76 teillä sitten käsitellä ongelmia? Negatiivisia tunteita, tilanteita ja asioita? Annetaan vaan olla ja toivotaan, että ne ratkeavat itsekseen? Meillä ne otetaan puheeksi heti kun niitä havaitaan, kumman vaan toimesta eikä niitä jätetä hautumaan ja paisumaan omiin mieliin. Juuri sen takia varmasti suhteemme toimii näin hyvin, että kaiksta tunteista puhutaan rehellisesti ja kiertelemättä -myös niistä vaikeista.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 16:00"]
No eikö numero 76 teillä sitten käsitellä ongelmia? Negatiivisia tunteita, tilanteita ja asioita? Annetaan vaan olla ja toivotaan, että ne ratkeavat itsekseen? Meillä ne otetaan puheeksi heti kun niitä havaitaan, kumman vaan toimesta eikä niitä jätetä hautumaan ja paisumaan omiin mieliin. Juuri sen takia varmasti suhteemme toimii näin hyvin, että kaiksta tunteista puhutaan rehellisesti ja kiertelemättä -myös niistä vaikeista.
t. ap
[/quote]
Anna kun arvaan: se aloite "käsittelyyn" tulee aina sinulta?
Anna kun arvaan myös, että ne ovat aina miehesi aiheuttamia ongelmia joita "käsitellään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 15:57"]
Itse asiassa menettämisen pelko, mustasukkaisuus jne. nimenomaan ovat riippuvaisuuden ja ripustautumisen merkkejä. Niitä ei ap:lla näyttäisi olevan.
t. sivustaseuraaja, myöskin tantrisessa suhteessa elävä
[/quote]
Vaikutelma on se, että ap suostuu mihin tahansa kunhan mies ei jätä ja se jos mikä on ripustautumista.
No ei ole niin vaikea suhde ja kumppani, että tulisi oikein monikossa ongelmia ja "tilanteita", joita tarvitsisi olla käsittelemässä. Tavallisia huono päivä-fiiliksiä tai erimielisyyksiä siitä, mennäänkö mökille vai messuille viikonloppuna en koe tarpeelliseksi mitenkään käsitellä. Jos vähän väliä olisi niin riitaisaa tai negatiivinen ilmapiiri, että niitä olisi oltava selvittelemässä, toteaisin suhteemme niin huonoksi ja toisemme epäsopiviksi toisillemme, että eroaisin. Minusta parisuhde - ollessaan vapaaehtoinen tila - on oltava niin tasapainoinen ja sujuva, että mitään jatkuvia terpointeja ja käsittelyjä ei tarvita, koska ristiriitoja on niin vähän ja harvassa. Koska olen vapaaehtoisesti suhteessa, en halua mitään ongelmasavottaa, josta "selvitään" kerta toisensa jälkeen. Maailma on täynnä kumppaneita enkä epäröi vaihtaa jos alkaa olla liikaa vaikeuksia ja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen ongelmia aloittajalla voi olla käsiteltävänä kun pettäminen on ok ja raha-asioistakaan ei tule riitaa?
Musta tuntuu että ap seurustelee kaktuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 83, ei pettäminen ole koskaan ok, minä olen tässä kertonut vain, että muiden paneminen yhteisestä sopimuksesta on ok. Muiden paneminen selän takana ei ole ok, se on pettämistä. Alkuaikojen pettäminen ei todellakaan ollut ok, mutta se tapahtui silti. Se teki kolon luottamukseen, mutta ei se rakkautta poistanut. Ja luottamus on rakennettu vuosien saatossa takaisin.
Numero 80, aloitteet ongelmien käsittelyyn tulevat kyllä molemmilta osapuolilta. Ei tällainen suhde toimi, jos molemmat eivät ole siinä täysillä ja rehellisesti mukana. Tällä hetkellä yksi vaivaavista asioista on ollut lasten hankkiminen, johon mies olisi jo valmis, mutta minä haluan vielä odottaa hetken työtilanteeni vuoksi. Ja nimenomaan miestä asia vaivaa enemmän. Hän ymmärtää kyllä tilanteen, mutta kyllähän asia silti vaivaa, jos halu lapsiin on suuri. Joten aina jos se aihe herättää surua, kaipuuta, ikävää tai muita negatiivisia tunteita, niistä puhutaan.
Ja ongelmamme eivät ole isoja juuri siksi, että puhumme vaivaavista asioista heti joten ne eivät pääse paisumaan isoiksi. Jos tulee vaikka paha mieli jostain ihan pienestäkin jutusta mitä toinen teki tai sanoi, siitä mainitaan heti ja asia käydään läpi. Yleensä tilanne ei sitten toistu enää. Ei kyse ole mistään suurista maailmaa mullistaista asioista, saattaa joskus olla ihan arkisia pikkujuttuja. Jokainen teistäkin varmaan loukkaantuu joskus jostain pienistä heitoista tai teoista joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi (ainakin tämän palstan perusteella). Meillä esimerkiksi joskus toinen on maininnut, että ruoka ei ollut kovin maittavaa ja toiselle on tullut siitä vähän paha mieli, jos on nähnyt kuitenkin paljon vaivaa siihen ateriaan. Sitten ruuanlaittaja heti ilmaisee, että tuli vähän pettynyt ja paha mieli kun näin kuitenkin paljon vaivaa siihen ruokaan ja sanoit sitten noin. Yleensä toinen siinä kohtaa tajuaa, että olisi voinut ilmaista asian nätimminkin ja ymmärtää sen nähdyn vaivan, pyytää anteeksi ja asiasta ei jää paha mieli sitten kummallekaan. Jos tällaisia tilanteita tulisi usein ja aina se hieman loukkaantunut osapuoli vaan peittäisi tunteensa (kuten minä tein aiemmin kaikissa edellisessä suhteessani, ja jotka ei yllättäen sitten toiminut), loppupeleissä se johtaa siihen, että ne pienet asiat kertyvät isoiksi ja se purkautuu kiukkuisena räjähdyksenä. Jokainen on ihan varmasti kokenut tämän henkilökohtaisesti joskus, turha väittää muuta.
Mutta nykyisin meillä ei esimerkiksi koskaan tapella tai huudeta tai menetetä malttia, varmaankin juuri siksi ettei asioiden anneta kerääntyä ja paisua, sekä elämäntyyliimme kuuluu mielenhallinta joogan ja meditoinnin avulla.
Olemme tässä hommassa ihan yhtä lailla mukana, sekä minä että mieheni. Ikävää, että epäilette tuolla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 16:45"]Meillä esimerkiksi joskus toinen on maininnut, että ruoka ei ollut kovin maittavaa ja toiselle on tullut siitä vähän paha mieli, jos on nähnyt kuitenkin paljon vaivaa siihen ateriaan. Sitten ruuanlaittaja heti ilmaisee, että tuli vähän pettynyt ja paha mieli kun näin kuitenkin paljon vaivaa siihen ruokaan ja sanoit sitten noin. Yleensä toinen siinä kohtaa tajuaa, että olisi voinut ilmaista asian nätimminkin ja ymmärtää sen nähdyn vaivan, pyytää anteeksi ja asiasta ei jää paha mieli sitten kummallekaan. Jos tällaisia tilanteita tulisi usein ja aina se hieman loukkaantunut osapuoli vaan peittäisi tunteensa
[/quote]
Suomennos: Ap syöttää miehelleen jotain pohjaanpalannutta einespaksaa. Mies kommentoi, et olisit voinut vähän kattoo. Ap "loukkaantuu". Asia "käsitellään" ja mies pyytää anteeksi. Ap jatkaa pohjaanpalaneen einespaskan tarjoilemista. Ap kirjoittaa nettiin, että heillä on hyvä ja avoin suhde.
Huoh, miksi ihan tahalleen ymmärrätte väärin. Tuo ruokajuttu oli vain yksi esimerkki, paha mieli voi tulla vaikka siitä jos toinen myöhästyy eikä ilmoita tai siitä että toinen on luvannut hoitaa asian X, eikä olekaan hoitanut jne. Kaikki vastaavat tilanteet, joissa kummalle tahansa tulee joku negatiivinen tunne, käsitellään heti.
Asioiden käsittely ja mm. anteeksi pyytäminen ja antaminen välillämme on aitoa, kyllähän sen nyt näkee ihan silmiin katsomalla, tarkoittaako toinen sitä mitä sanoi.
Silmiin katsomisesta tuli mieleeni, että yksi parhaimpia ja helpoimpia (siis helpoimpia lähteä tekemään, ei suinkaan helpoimpia henkisesti) luottamusharjoitus on, kun istumme vastakkain ja katsomme toisiamme silmiin, keskittyen vain siihen toiseen. Saatamme istua näin esimerkiksi tunnin tai kaksi. Vain katsoen toisiamme syvälle silmiin. Se energia ja tunnelataus mikä välillämme silloin vallitsee on uskomaton ja syvä. Jos toinen kääntää katseen pois, kysyy toinen heti miksi käänsit katseen pois, mitä tuli mieleen (koska ihan peruspsykologian juttu, katse käännetään pois silloin jos mieleen tulee jotain mitä ei toisen halua tajuavan). Sitten katse käännetään heti takaisin silmiin ja mieleen tullut asia puhutaan ääneen. Näin saamme mieltä vaivaavat asiat pois mielen päältä. Sessiota jatketaan yleensä niin kauan, että energia välillämme kulkee puhtaasti ja vallitseva tunne on puhdas rakkaus. Suosittelen kokeilemaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta toisen päästäminen täydellisesti sielusi sisään on oikeasti aika vaikeaa, nimenomaan henkisesti. Tämäkin on yksi tantran menetelmiä.
Luulen tosin, että suurin osa täällä vain trollaa minua ja tahalleen haluaa tuottaa pahaa mieltä ja epäillä. Luultavasti olen vastaamatta tähän ketjuun tämän jälkeen, jos ei tule jotain tosi pätevää kysymystä esimerkiksi. Lapselliseen syyttelyyn ja mollaamiseen en halua enää vastata.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 17:06"]
Huoh, miksi ihan tahalleen ymmärrätte väärin. Tuo ruokajuttu oli vain yksi esimerkki, paha mieli voi tulla vaikka siitä jos toinen myöhästyy eikä ilmoita tai siitä että toinen on luvannut hoitaa asian X, eikä olekaan hoitanut jne. Kaikki vastaavat tilanteet, joissa kummalle tahansa tulee joku negatiivinen tunne, käsitellään heti.
Asioiden käsittely ja mm. anteeksi pyytäminen ja antaminen välillämme on aitoa, kyllähän sen nyt näkee ihan silmiin katsomalla, tarkoittaako toinen sitä mitä sanoi.
Silmiin katsomisesta tuli mieleeni, että yksi parhaimpia ja helpoimpia (siis helpoimpia lähteä tekemään, ei suinkaan helpoimpia henkisesti) luottamusharjoitus on, kun istumme vastakkain ja katsomme toisiamme silmiin, keskittyen vain siihen toiseen. Saatamme istua näin esimerkiksi tunnin tai kaksi. Vain katsoen toisiamme syvälle silmiin. Se energia ja tunnelataus mikä välillämme silloin vallitsee on uskomaton ja syvä. Jos toinen kääntää katseen pois, kysyy toinen heti miksi käänsit katseen pois, mitä tuli mieleen (koska ihan peruspsykologian juttu, katse käännetään pois silloin jos mieleen tulee jotain mitä ei toisen halua tajuavan). Sitten katse käännetään heti takaisin silmiin ja mieleen tullut asia puhutaan ääneen. Näin saamme mieltä vaivaavat asiat pois mielen päältä. Sessiota jatketaan yleensä niin kauan, että energia välillämme kulkee puhtaasti ja vallitseva tunne on puhdas rakkaus. Suosittelen kokeilemaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta toisen päästäminen täydellisesti sielusi sisään on oikeasti aika vaikeaa, nimenomaan henkisesti. Tämäkin on yksi tantran menetelmiä.
Luulen tosin, että suurin osa täällä vain trollaa minua ja tahalleen haluaa tuottaa pahaa mieltä ja epäillä. Luultavasti olen vastaamatta tähän ketjuun tämän jälkeen, jos ei tule jotain tosi pätevää kysymystä esimerkiksi. Lapselliseen syyttelyyn ja mollaamiseen en halua enää vastata.
t. ap
[/quote]
Voi hyvä luoja! Ap todellakin on trolli...
Minä solmin avioehdon siksi, että avioliitto joka tapauksessa päättyy jonain päivänä - viimeistään toisen puolison kuolemaan. Haluan jättää itse vanhemmiltani perimät maat ja mökin lapsilleni. En halua, että ne miehen mahdollisen uuden liiton (ja eron/kuoleman) myötä päätyvät minulle vieraille ihmisille.
Avioehdolla on helppo selvittää rakastaako enemmän puolisoa vai hänen rahojaan. Mahdollisen eron tullessa, ei tarvi ainakaan omaisuudesta riidellä.
"Se mikä on avioliiton aikana hankittu on yhteistä, myös avioehdon voimassa ollessa. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittu omaisuutta ja esimerkiksi perintöä."
Tuota noin, tarkista ennenkuin tulet pätemään.
Se avioliiton aikana hankittu on yhteistä, mikä on yhteisenä hankittua. Kun minä ostan itselleni auton, autoni on minun, ei yhteinen. Kun mieheni ostaa veneen, vene on hänen, ei yhteinen. Kun ostamme yhdessä yhteisiin nimiin talon, talomme on yhteinen.
Avioliitto ei tee omaisuudesta yhteistä eikä anna toiselle oikeutta toisen opmaisuuteen. Se mikä on matin ennen avioliittoa, on matin avioliitossakin. Se minkä matti hankki avioliiton aikana, on edelleen yksin matin. Sillä perusteella että ollaan naimisissa, ei omaisuus muut yhteiseksi. Avioliittolaki ja omaisuuden erillisyyden periaate. Googleta, minä en viitsi, mutta luulisi tuon tietämisen kuuluvan jo yleissivistykseen.
Niin, mainittakoon sekin, että erossa ilman avioehtoa kukaan ei saa toislta "puolta" yhtään mistään, vaan tasingon laskeminen on hieman monimutkaisempi homma. Vaikka kansan suussa aina maija saa "puolet" erotessaan matista.