Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työ ja lapset hyvää elämässäni, mutta miehen kanssa tunnen pettymystä
03.09.2013 |
Meillä on ihanat, touhukkaat ja kivat lapset. Parasta elämässä on olla heidän kanssaan. Lisäksi minulla on kiva uusi työ, joka vie voimia (ja aikaa lapsilta) mutta jossa on haasteita ja mahdollisuuksia, työ on sosiaalista ja parasta on hyvät keskustelut ja kiinnostava tiimi.
Mutta parisuhdepuolella tuntuu, että on yhtä tyhjyyttä. Mies tekee suorittavaa vuorotyötä. Lasten kannalta on hyvä, että voivat olla lyhyempiä päiväkotipäiviä. Käytännössä vaan harmittaa, kun mies iltavuoroon mennessä ei välitä tehdä lasten kanssa aamuisin mitään. Vie sitten päiväkotiin syömään ja lähtee itse urheilemaan ja sen jälkeen töihin. Lapset saavat aamuisin katsoa telkkaria vaikka 1½h (pienempi lapsi on alle 3v), mies nuokkuu jossakin kahvikuppinsa kanssa, sen jälkeen lapset leikkivät keskenään tai kinuavat isää ulos, mutta mies toteaa siihen vaan että leikkikää nyt kiltisti yhdessä (näin isompi lapsi minulle sanoo ja miehen tuntien juuri näin menee). Mies ei laita ruokaa aamuisin, eihän hän ehdi mitenkään ja kun lapset menevät päiväkotiin syömään. Helpottaisi vaan minun iltaani, kun haen lapset päiväkodista töiden ja työmatkan jälkeen ja olisi jo ruoka-aika. Päivävuoron jälkeen taas mies hakee lapset ja tuo kotiin. Ei viitsi jäädä ulkoilemaan heidän kanssaan, vaikka lapset eivät päiväkodissa ehdi ulkoilla iltapäiväulkoilua. Kun tulen viideltä, lapset keikkuvat pikkukakkosta odotellen ja mies toteaa että just mietin että ruoka alettava laittamaan. Tekee sen kyllä sitten, mutta eipä ole kiirehtinyt ei.. Mietin välillä, onko tuollainen lapsille hyväksi, olisiko parempi olla päiväkodissa jossa on säännöllisempää ja ulkoiluakin enemmän? Mies menee sieltä mistä rima matalin.
Mies kyllä seuraa päivän politiikkaa ja paasaa huonosta maailmantilanteesta. Mutta kaikki muu keskustelu tyrehtyy hänen kanssaan alkuunsa. Kaivelee muniaan kalsareissa ja kiroileekin herkästi kunnon tehdasduunarin tapaan, lapsille puhuu mitä sylki suuhun tuo. Tuntuu, että taso laskee roimasti kun tulen töistä kotiin. Monesti on olo, etten haluaisi olla miehen kanssa tekemisissä ollenkaan. Keskitynkin lapsiin.
En tiedä mitä tehdä.
Kommentit (12)
sama täällä ap- luen asuntoilmilmoituksia ja lasken miten isoon asuntoon rahani riittävät, jos eroan
t. vaimo myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen: minkä ikäiset lapset teillä on? Onko sulla vakityö? Mulla ei sitä ole, silläkin hirvittää.. Mitkä vahvimmat syyt ero-ajatukseen?
Kyllä minustakin tuntuisi että olisi lyhyemmät päiväkotipäivät parempi. Ei ne lapset niin kauheasti sitä ulkoilua ja tekemistä tarvitse, omassa kodissa oleminen riittelee ihan hyvin tuonikäisille. Telkkarin katsomisessa en näe mitään pahaa.
Tuo teidän tilanne arkirutiinin suhteen toki on raskaahko mutta helpottaa kyllä ajan myötä kun lapset kasvaa.
Se sitten onkin eri asia, miten henkisesti suhteesi mieheesi kehittyy, jos nyt koet hänet jotenkin rahvaanomaiseksi ja liian vähän sivistyneeksi. Tuollainen kokemus voi johtua uupumuksestakin jja mennä ohi, tai sitten se voi vain vahvistua ja johtaa eroon. Meillä mies on ihan aito duunari ja duunarimainen ja rakastan häntä osin juuri siksi, töissä riittää akateemisia tekohienoja ihan liikaa"
Minulla tämä tympäännyt mieheen on ollut jo monta vuotta, ihan kotona ollessakin. Pidin leikkipuistojutusteluista muitten äitien ja isien kanssa, mutta en omani kanssa puhumisesta. Tuntui, että keskustelut menivät tyhjille seinille, hänelle tärkeämpi katsoa telkkaria tai jurrittaa muuten. Ja kaikki hänen huumorinsa niin mautonta ja tylsää. Nimen omaan jotenkin tyhmyys..paistaa liikaa. On noloa sanoa näin.
Millainen sun duunarimiehesi on, miten hän esim. puhuu lapsille? Minua harmittaa kun opettaa karkeaa elämäntyyliä ja asennetta pienille lapsille, marmattaa milloin mistäkin ja kaikki on negatiivisen läpi suodatettua. Käyttää huonoa kieltä kaiken kaikkiaan, esim lapset oppineet häneltä HÄ? -kysymyksen mikä kuulostaa niin ikävältä pienen tytön suussa. Lapset toisaalta viihtyvät, kun isin kanssa pissa- kakkahuumori kukoistaa. ap
Oletko yrittänyt vakavaa keskustelua miehesi kanssa? Siis niin, että kun lapset on illalla menneet nukkumaan, kutsunut vaikka miehen valmiille iltapalalla ja siihen esittänyt huolesi? Entä oletko puhunut miehellesi niistä tunteista mitä sinulla häntä kohtaan nykyisin on? Mielestäni on reilua kertoa toiselle ystävällisesti ja syyllistämättä miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu.
Voisitteko mitenkään miehen kanssa sopia esimerkiksi tietyn päivärytmin? Sopikaa siihen kuka hakee ja kuka vie lapset, kuka laittaa ruuan ja monelta se on, kuka ulkoiluttaa lapset jne. Tehkää näin vaikka joka sunnuntai-ilta ja laittakaa "lukujärjestys" jääkaapiin oveen, mistä lapsetkin näkevät sen. Tehkää aikataulu Supernanny-tyyliin.
Kuulostat myös lasten kanssa hieman suorittajatyypiltä. Saatan itsekin joskus istuttaa lapsia telkkarin edessä 1,5h samalla kun itse katson läppäriltä jotain muuta. Sitten en jaksakaan enää tehdä ruokaa vaan annan jotain pakkasesta tai einestä tai pelkkää leipää. Toki ei näin aina, mutta joskus. Vaihtelu virkistää ja sallii elämästä nauttimisen. Laske siis rimaa lasten hoitamisen suhteen.
Itsekin vuorotyötä tehneenä sanoisin myös, että vuorotyö on kuormittavampaa kuin normaali päivätyö. Toki miehelläsi on paljon tsempattavaa, mutta koita olla ottamatta syyllistävää ja nalkuttavaa asennetta. Ehkä siihen itsekin sitten lopulta turvautuisin viimeisenä keinona. Muistakaa jutella parisuhteenne tilasta, mihin olette tyytyväisiä ja mihin ette. Keksikää ideoita miten voisitte parantaa sitä. Olisiko treffi-ilta joka torstai-ilta lasten mentyä nukkumaan, niin että vuoroviikoin toinen saisi päättää mitä tehdään hyvä idea? Keskustelkaa, keskustelkaa ja jos sekään ei auta, antaisin varmaan ukaasin, etten loputtomiin pysty kunnioittamaan ja rakastamaan miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaisi minuakin tuollainen, ja huolella. Leikkiikö mies koskaan lasten kanssa tai onko koskaan leikkinyt? Onko mies jotenkin uupunut tai masentunut, eli olisiko toivoa muutoksesta, jos hän saisi apua?
Mun täytyy sanoa, että en pystyisi hyväksymään tuollaista. Meille molemmille on tärkeää, että lapsella on lyhyet päivät JA ulkoilua JA saa leikkiä vanhempien kanssa. Mä yleensä vien lapsen n. klo 9:30 ja mies hakee neljältä ja leikkivät ulkona vähintään tunnin. En kestäisi sitä, että lapsi saa liian vähän huomiota toiselta vanhemmaltaan, enkä jaksaisi sitä, että mä olen ainoa, joka hoitaa lapsen ns. hyvin.
Ja tähän on ihan turha laittaa sitä "anna isän tehdä omalla tavallaan" -juttua, jos pienet lapset eivät isän toiminnan takia pääse koko päivänä ulos ja lisäksi isä ei siellä sisällä tee heidän kanssaan mitään. Tuo ei ole erilaista vaan huonompaa vanhemmuutta. Ja on myös turha esittää, miten ennen vanhaan ei tehty lasten kanssa mitään - silloin ei myöskään tiedetty pienten lasten tarpeista ja kehityksestä mitään verrattuna nykytilanteeseen.
Ruoka-asian ymmärrän paremmin miehen kannalta. Jotkut eivät vaan ole niin aikaansaavia ja hyviä suunnittelemaan. Me tehdään ruoat valmiiksi pakkaseen, joten tuota ruokaongelmaa ei ole.
Moneltako sinä pääset hakemaan lapset, jos haet? Toimisiko se, että mies veisi vaikka klo 9:30 lapset (mä vien yleensä meidän lapsen tuohon aikaan), jolloin heille tulisi kuitenkin aika lyhyt päivä, jos sinä haet vaikka 16:30?
Toinen asia on sitten se, miten koet parisuhteenne. Haluatko enää itse olla miehen kanssa?
Hei.
Kerrot perhetilanteesta, josta huokuu varmasti monille tuttuutta.
Parisuhde ei selviä hoitamatta, kuten ei muukaan ihmisen terveys. Parisuhde on osa kokonaishyvinvointia.
Esimerkiksi parisuhdealalla toimiva Kataja ry tarjoaa esim. parisuhdeleirejä parisuhteen hyvinvoinnin kasvattamikeksi.http://www.katajary.fi/ Niitä on monilla paikkakunnilla myös seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskuksen järjestäminä. Perheasiainkeskukseen voi varata myös henkilökohtaisen tapaamisajan, ne ovat maksuttomia. http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI Sivustolla on myös hyvää luettavaa tietoa parisuhteen hoidosta, perehdy niihin,
Ensiavuksi kurssia tai tapaamista odotellessanne varatkaa ihan ensin kahdenkeskistä aikaa.
Otan nyt rohkeasti esiin seuraavan ehdotuksen illan kuluksi: Älkää keskustelko alussa ongelmakeskeisesti vaan pyrkikää vain viettämään aikaa kahdestaan. Vaikkapa sopikaa, että istutte rauhassa jossain ja hierotte toistenne hartioita. Sitten esimerkiksi voitte sanoa toisillenne jonkin asian josta haluatte kiittää kuluneen viikon ajalta. Ihan jotain selkeää: kiitos että huolsit auton, kiitos että selvitit sen lasten kinastelun. Sen jälkeen vaikka teette yhdessä pizzaa tms. Älkää tässä vaiheessa puiko ongelmia, koska niille tulee aika sitten
Katsokaa, tekeekö tällainen hieronta/kiittämis/ruoka-ilta mitään muutosta välillenne. Tätä iltaa voi tarkastella omien tunteidensa valossa. Lisääntyikö tykkääminen, läheisyys, yhteenkuulumisen tunne?
Miltä kuulostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menen iltasella sohvalle miehen vierelle istumaan kun hän on telkkarin ääressä ja lapset nukahtaneet mies sanoo jotain "ai ai, mitä sä tuut niin kiinni että ihan sattuu" lässyttävällä äänellä muka vähän humoristisestikin mutta torjuvasti. Tai että "haiseeks mun jalkahiki?" Jos yritän juttelua, mies vaan tuijottaa televisiota. Aina jos yritän alkaa keskustelemaan perheestä, parisuhteesta tai lapsista, mies alkaa vaan tuijottamaan telkkaria intensiivisesti tai alkaa lupsottaa silmiään kiinni että nukuttaa jo eikä jaksa nyt jutella.
Ei nuo tuollaiset onnistu meillä!
Olen puhunut hyvin selvästi miehelle tunteistani. Tokaisee että jaa, no jos ei kiinnosta niin etsi toinen sitten.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 12:17"]
Jos menen iltasella sohvalle miehen vierelle istumaan kun hän on telkkarin ääressä ja lapset nukahtaneet mies sanoo jotain "ai ai, mitä sä tuut niin kiinni että ihan sattuu" lässyttävällä äänellä muka vähän humoristisestikin mutta torjuvasti. Tai että "haiseeks mun jalkahiki?" Jos yritän juttelua, mies vaan tuijottaa televisiota. Aina jos yritän alkaa keskustelemaan perheestä, parisuhteesta tai lapsista, mies alkaa vaan tuijottamaan telkkaria intensiivisesti tai alkaa lupsottaa silmiään kiinni että nukuttaa jo eikä jaksa nyt jutella.
Ei nuo tuollaiset onnistu meillä!
Olen puhunut hyvin selvästi miehelle tunteistani. Tokaisee että jaa, no jos ei kiinnosta niin etsi toinen sitten.
ap
[/quote]
Tämän kuvauksen perusteella sanoisin, että toivoa ei ole, idiootti mikä idiootti. Vaikutut itse niin fiksulta aloitusviestissäsi, joten oletin miehen olevan suurin piirtein samaa tasoa, mutta vain vähän hukassa lastenkasvatuksessa ja parisuhteessa. Tuon tason junttia on lähes mahdotonta lähteä muuttamaan.
Kunnioitatko miestäsi ihmisenä? Rakkaus on ollut välillä hukassa ja toisen läsnäolo on tuottanut toisinaan valtavia ärsytyksentunteita, mutta aina, siis ihan aina, olen kunnioittanut miestäni ihmisenä suuresti. Jos kunnioitus on mennyttä, rakkautta on vaikea lähteä rakentamaan ja löytämään uudestaan. Jos taas kunnioitat miestäsi, rakkauskin voi ajan kanssa palautua kun lapset kasvaa kouluikään. Mieskin voi isänä muuttua paljon touhutessaan koululaisten kanssa.
Meillä siis toisinaan on ollut samankaltaisia ongelmia lastenkasvatuksessa ja parisuhteessa, tosin ei tuossa mittakaavassa kuin teillä. T.7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieraisin silmiäni, ja mietin hetken että olenko itse kirjoittanut saman. Meillä tismalleen sama tilanne, miehen työaikoja myöten :)
En osaa neuvoa sinua, ap, mutta itse olen ajatellut näin että vaikka tietyt asiat ärsyttää, ja tiettyjä en siedä ollenkaan (esim. lapsille kiroilu), niin elämä voisi olla vielä rasittavampaa jonkun peukalo keskellä kämmentä olevan haaveilijan, tai piinkovan bisnesmiehen kanssa, joka on AINA töissä.
Minäkin koen, että miehen huolettomuuden takia olen tavallaan yksinhuoltaja, mutta pyrin muistamaan ne hyvät puolet, eli lasten lyhyemmän hoitopäivät jne. Ja tiettyjä asioita täytyy koulia, esim. en ANNA lähteä juhliin farkuissa vaikka olen aina vihannut kontrolloivia vaimoja. Käytöstavat nyt vaan kuuluu olla ja sen haluan välittää lapsillenikin.
Onko miehessäsi jotain tiettyä, mikä sai sinut aikanaa rakastumaan? Onko komea, käytännöllinen, hyvä-tiedät-kyllä-missä? Yritä keskittyä näihin, ja pyri elämään niiden huonojen puolien kanssa.
mieheni ei osallistu lastenhoitoon ja kritisitoi ja olen lainannut mieheni firmalle
60 000 e rahaa- olen jotenkin uupunut tähän samaan, lapset kouluikäisiä
t. nro 3
Alue: Aihe vapaa
Ja kuitenkin siis ajattelen, miten lapsille etu kun on kaksi vanhempaa ja teoriassa ainakin parempi että voivat vähän lyhyempiä päiväkotipäiviä. Käytännössä en tiedä? Rankkaa olisi olla työssäkäyvä pienten lasten yksinhuoltaja. ap