Lue keskustelun säännöt.
12v lapselle iskenyt kasvamisen (ikä) pelko, heräilee yöllä ja on itkuinen
21.08.2020 |
Nyt 6. lk:n alettua lapselle iski yhtäkkiä pelko isoksi kasvamisesta. Onneksi lapsi puhuu asiasta. Kyseessä poika. Pelko vaikuttaa yöuniin, nukahtaa ok, mutta herää parin tunnin päästä ja ei saa unta uudelleen useaan tuntiin, pyörii ja saattaa itkeä. Me vanhemmat olemme puhuneet hänelle, että emme hylkää vaikka hän kasvaa ja hän on sama lapsi meille aina. Poika laskee vuosia siihen, kunnes on 18. Olemme vakuuttaneet, ettei 18v ikä tarkoita vielä aikaistamista, eikä tarvitse muuttaa pois kotoa, ennen kuin tuntee olevansa siihen itse valmis, jne.
Onko muilla tällaista? Tarvitsisin nyt vertaistukea. Yöunien vähäisyys vaikuttaa lapseen ja varmasti lisää stressiä.
Pojalle on puhuttu ja vakuutettu, että meidän vanhempien rakkaus ei lopu pojan kasvaessa. Hän ymmärtää sen kyllä, mutta silti ahdistus ei ota loppuakseen.
Kommentit (30)
Lapsien pelot kasvavat usein meidän aikuisten puheista. Tiedän esim. monta lasta, jotka pelkäsivät ja jännittivät ihan sairaasti koulun aloittamista. Aikuisethan tekivät siitä elämää suuremman asian mainostamalla sitä jatkuvasti ja kyselemällä "jännittääkö, jännittääkö, pelottaako, kauhistuttaako, joko on yöunet menneet?" ja asettamalla paineita " sitten kun käyt koulut kunnolla, sinusta voi tulla vaikka mitä". Selkeitä suorituspaineita asiasta, mistä lapsi ei tiedä vielä mitään. Ja tuntematon pelottaa siinä missä aikuistakin, mikäli se on jokapäiväinen päivittelyn aihe.
Oman jälkikasvuni kanssa tein linjauksen, että koulusta puhutaan vain arkisena asiana mikä alkaa sitten kun alkaa. Samoin hammaslääkäristä ( onnistuin olemaan siirtämättä omaa hammaslääkäripelkoani eteenpäin), lääkärissä käynnistä, gynekologilla käynnistä, asioiden hoitamisesta virastoissa yms. Lapsesta tuli asioihin luontevasti suhtautuva, jonka huomasin lohduttavan ja kannustavan milloin mitäkin jännittäviä luokkatovereitaan ja ystäviään.
Mikä tahansa mitä me aikuiset hehkutetaan, voi suurentua lapsen mielikuvissa hallitsemattomiksi peloiksi ja epävarmuustekijöiksi. Puhumattakaan, että joku onnistuu maalaamaan kauhukuvia värittämällä tai liioittelemalla omia kokemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut samanlaista ahdistusta 10-vuotiaalla pojalla, nyt kun koulut alkoivat. Ahdistuu siitä, että parin vuoden päästä "joutuu" yläkouluun. Sanoin hänelle, että on hienoa kun kasvaa, tulee taitavammaksi ja oppii uusia asioita. Ja että parin vuoden päästä voi tuntua jo hienolta päästä yläkouluun, ettei tarvitse olla enää alakoulussa.
Muistan itse nähneeni suurin piirtein tuossa iässä TV:stä ohjelman, jossa murrosikäinen tyttö oli ihan kamala ja äiti aivan pulassa tämän takia. Katsoin sen ohjelman äitini kanssa ja olin aivan järkyttynyt ja kysyinkin, että täytyykö sen olla tuollaista. No ei ollut raju murrosikä minulla :) Lapset kehittyvät niin eri tahtiin ja just ajattelin poikani luokkakavereita kuudennella luokalla: kaksi tyttöä olivat olleet parhaat kaverit, mutta toinen alkoi yhtäkkiä meikata, kiinnostua pojista ja yritti kaikin tavoin olla niin teini - toinen leikki pihalla keppareilla naapuruston pienempien lasten kanssa. Voihan olla, ap, että lapsesi kokee koulussa painetta olla teini ja pelkää, ettei kelpaa kotonakaan. Ympäristö vaikuttaa aika paljon. Se mainitsemani poikani meni nyt seiskalle mitä itsekin etukäteen jännitin, että sinne "teinimaailmaan" nyt menee. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että alakoulussa (pieni "idyllinen" koulu) oli tosi levoton luokka, jossa oli kauhea paine päteä muotivaatteilla, olla kaikin tavoin cool ja nyt yläkoulussa poika on paljon rennompi ja iloisempi, oma itsensä. Voi olla, että lapsesi pelkää jo yläkouluun menoa, mutta tosiaan ainakin meillä se oli vain muutos parempaan: nyt poikani saa olla kiinnostunut mieleisistään kouluaineista ilman leimautumista jne. Ei murrosiän tarvitse tarkoittaa sitä, että pitää kiroilla, olla sulkeutunut ja kyräilevä, viis veisata koulusta ja olla kaikin tavoin "vaikea". Ehkä lapsesi pelkää tätä kuten minä pelkäsin lapsena sen TV-ohjelman pohjalta?
Meillä aivan samanikäinen poika ja samanlaisia ongelmia. On aika herkkä, stressaa helposti ja tuntee ahdistusta pienistäkin asioista. Niin muutoin hyvin iloinen ja aurinkoinen, kunhan kaikki sujuu ilman muutoksia.
Meillä poika pelkää myös kasvamista. Miettii jo nyt, miten selviää 7.lk:lle siirtymisestä, uudesta koulusta jne. Lisäksi monet tuon ikäiset pojat käyttäytyvät jo kuin olisivat tosi isoja. Eivät leiki, po*no saattaa olla kuvioissa mukana, pelataan K18 pelejä, kiroillaan jne. Selvästi oma poikani ahdistuu noista asioista, säikähtää jos joku kaveri vähänkin kovemmin sanoo jotain tai pelkää mennä kaverille, jos tämä pelaa tai katsoo jotain rankempaa. Tykkää toki pelata, mutta leikkii vielä paljon.
En keksi mitään, millä helpottaa hänen kasvamisen tuskassa. Hän on luonteeltaan arka, pelkää uusia asioita ja ahdistuu helposti. Vaikka miten juteltaisiin, ei se pelko minnekään mene. Meillä poika tulee joskus yöllä vielä viereen nukkumaan. Itse ajattelen, että se on hänelle hyvin tärkeää ja auttaa siinä, että saa olla vielä pieni.
Tuohon ikään kuuluu muutos pikkuhiljaa lapsesta teiniksi. Lapsi alitajuisesti kirjoittautui vanhemmista. Kipuilu voi olla sitä. Lapsi tajuaa, että erkanee ja se tuntuu pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida, että mulle on iskenyt ihan "sama" pelko nyt kolmikymppisenä. Olen 32 v. ja oma vanheneminen, omien vanhempien vanheneminen, kuolema jne. pelottaa ja ahdistaa usein ihan hirveästi. Siis elämän muuttuminen, tuntematon.. kaikki ahdistaa. Mun ja sun pojan pitää varmaan kasvaa kiinni omaan ikäämme ja sitten asia rauhoittuu..
Totta, lapsen kehitysvaihe ja irrottautuminen vanhemmista tekee kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5 vuotiaalla ollut samaa!
Auttanut vähitellen juuri teidän käyttämät keinot, luvattu että aina saa asua kotona, isotkin saa leikkiä, on aina meidän "vauva".
Tietysti tilanne eri, kun on eri ikäisistä kyse, mutta meillä ehkä vähän auttoi myös se, että kuvailtiin miten kivaa koulussa on. Siis konkreettisesti: ope tulee ekana päivänä pihalle vastaan, äiti tai isi saattaa sut sinne. Sit ope kyselee mikä sun nimi on. Sitten saatte kivat kirjat jne.
Veikkaa, et tuleva yläkoulun aloitus on teillä suuressa osassa ongelmaa.
Kuulostaa ihanalta vanhemmalta, tsemppiä!
Minä sanoisin että laita yöllä lukuvalo päälle ja lue kirjaa kunnes alkaa nukuttaa. Aamulla sitten keskustellaan. Eihän tuosta tule mitään jos koko perheen herättää. Muutenkin opettaa että yöllä tulevat ikäahdistukset ovat normaaleja asioita; seuraavaksi ahdistaa kun on 30 tai 50. Siinä välissä tulee muita ahdistuksia. Kukaan ihminen ei pysty välttämään niitä elämän myötä ja vastoinkäymisiä.