En omista näin kohta viisikymppisenä yhtään mitään

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Se vaan tekee katkerammaksi jos mä mietin miten siitä jouduin luopumaan eli myin kun entinen psykopaatti mieheni käski ja ostin sitten hometalon ja kaikki rahat meni. Viihdyin siinä asunnossa ja paikkakunnalla hyvin. Enää en työelämästä syrjäytyneenä tule mitään asuntoa koskaan saamaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitää omistaa jotain? Arvotatko sillä itsesi arvon? Ei kannata.

Kyllä se vaikuttaa ihmisen arvoon monta kertaa. Monista et ole mitään, jos olet sössinyt omistamisen. Tietenkin sellainen ei ole sössimistä, jos ei ole ikinä tavoitellut omistuksia. Mutta sehän ei ollut ap:n tilanne. Vaan sössiminen.

Ei mua se haittaa jos joku pitää sössimisenä. Mä vaan haluaisin oman kodin, oman paikan, missä olla ja elää. En sitä että mies saa kohdella miten tahtoo.

Yhtä hyvin voit sitten sen vuokrata. Ei tarvitse omistaa.

Ei mulla ole varaa vuokranmaksuun.

Halvimmillaan se on yhtä halpaa kuin vastike jossain pienen maaseutukylän kerrostalossa. Yksiöiden vuokra voi olla 300e/kk.

Joo, ja sitten kun haluat muuttaa vuokrayksiöistä niin saat takaisin viime 10 vuoden aikana maksamasi vuokrat ja asunnon arvonnousun, ja näillä voit helpommin hankkia seuraavan asunnon! Eiku...

Vuokrayksiön arvo on laskenut siinä ajassa, ellei se sijaitse kolmessa kaupungissa tai niiden liepeillä / naapurikunnassa. Toisekseen siitä on maksettu kankkulankaivoon vastikkeet ja korot. Lisäksi asumistuen kanssa vuokrat on voivat olla olleet ap:lle samanhintaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Se vaan tekee katkerammaksi jos mä mietin miten siitä jouduin luopumaan eli myin kun entinen psykopaatti mieheni käski ja ostin sitten hometalon ja kaikki rahat meni. Viihdyin siinä asunnossa ja paikkakunnalla hyvin. Enää en työelämästä syrjäytyneenä tule mitään asuntoa koskaan saamaan. ap

Tuo on kyllä ihan hirveää. Mulla loppui katkeruus siitä, miten mua oli taloudellisesti kohdeltu kun sain perinnön. Aina lisäksi tiesin, että se on tulossa. Olen onnekas moniin verrattuna. Miten sama onni saataisiin sinullekin!!??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitää omistaa jotain? Arvotatko sillä itsesi arvon? Ei kannata.

Kyllä se vaikuttaa ihmisen arvoon monta kertaa. Monista et ole mitään, jos olet sössinyt omistamisen. Tietenkin sellainen ei ole sössimistä, jos ei ole ikinä tavoitellut omistuksia. Mutta sehän ei ollut ap:n tilanne. Vaan sössiminen.

Ei mua se haittaa jos joku pitää sössimisenä. Mä vaan haluaisin oman kodin, oman paikan, missä olla ja elää. En sitä että mies saa kohdella miten tahtoo.

Yhtä hyvin voit sitten sen vuokrata. Ei tarvitse omistaa.

Ei mulla ole varaa vuokranmaksuun.

Halvimmillaan se on yhtä halpaa kuin vastike jossain pienen maaseutukylän kerrostalossa. Yksiöiden vuokra voi olla 300e/kk.

Joo, ja sitten kun haluat muuttaa vuokrayksiöistä niin saat takaisin viime 10 vuoden aikana maksamasi vuokrat ja asunnon arvonnousun, ja näillä voit helpommin hankkia seuraavan asunnon! Eiku...

Vuokrayksiön arvo on laskenut siinä ajassa, ellei se sijaitse kolmessa kaupungissa tai niiden liepeillä / naapurikunnassa. Toisekseen siitä on maksettu kankkulankaivoon vastikkeet ja korot. Lisäksi asumistuen kanssa vuokrat on voivat olla olleet ap:lle samanhintaisia.

En mä asu nyt vuokralla vaan nykyinen mieheni omistaa kaiken, minä en enää mitään ja pienet tuloni menevät perheen ruokkimiseen ja kuluihin eli ei voi säästää. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Se vaan tekee katkerammaksi jos mä mietin miten siitä jouduin luopumaan eli myin kun entinen psykopaatti mieheni käski ja ostin sitten hometalon ja kaikki rahat meni. Viihdyin siinä asunnossa ja paikkakunnalla hyvin. Enää en työelämästä syrjäytyneenä tule mitään asuntoa koskaan saamaan. ap

Tuo on kyllä ihan hirveää. Mulla loppui katkeruus siitä, miten mua oli taloudellisesti kohdeltu kun sain perinnön. Aina lisäksi tiesin, että se on tulossa. Olen onnekas moniin verrattuna. Miten sama onni saataisiin sinullekin!!??

Eihän tätä asiaa enää pysty korjaamaan. Ei ole mitään perintöä tms tulossa. ap

Toisaalta tässä on se hyvä puoli että ne jotka ovat vain omaisuuden perässä ovat häipyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Se vaan tekee katkerammaksi jos mä mietin miten siitä jouduin luopumaan eli myin kun entinen psykopaatti mieheni käski ja ostin sitten hometalon ja kaikki rahat meni. Viihdyin siinä asunnossa ja paikkakunnalla hyvin. Enää en työelämästä syrjäytyneenä tule mitään asuntoa koskaan saamaan. ap

Tuo on kyllä ihan hirveää. Mulla loppui katkeruus siitä, miten mua oli taloudellisesti kohdeltu kun sain perinnön. Aina lisäksi tiesin, että se on tulossa. Olen onnekas moniin verrattuna. Miten sama onni saataisiin sinullekin!!??

Eihän tätä asiaa enää pysty korjaamaan. Ei ole mitään perintöä tms tulossa. ap

Mutta jos saisit mielesi käännettyä uskomaan, että saisit siihen revanssin. Esim. aarrekartan avulla? Aarrekarttatyöskentelyssä sinun ei tarvitse tietää, miten karttaan laittamasi asia toteutuisi. Jännä ilmiö on, että kun teet kartan, ja katselet sitä päivittäin, mielesi alitajuisesti ryhtyy tarttumaan asioihin, jotka vievät kohti muutosta, jonka haluat. Siinä ei ainakaan menetä mitään. Ellei sitten toivonsa verran energiaa, mutta se ei ole liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Oli vaan helpompi ja vapaampi elää kun oli oma koti.

Olisit kiitollinen,että sinulla on katto pääsi päällä ja ruokaa,juoksevavesi,terveyspalvelut saatavilla. Taas tällainen first world problem, että viitsittekin.. Jos ei nykytilanne tyydytä, ainahan voit alkaa miettimään,miten sen voisi muuttaa paremmaksi? Ai et osaa vai,aikuinen ihminen? No, ikävämpi asia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Omistusasunto on ollut sinulle tärkeä ja selvästi kaipaat sitä. Auttaisiko jos palauttaisit mieleen tilanteen tai syyt siitä luopumiselle. Jokin asia on siihen vaikuttanut ja ehkä siitä on ollut apua. Jos haluaisit omistaa jotain, mieti tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Yritä edes kulkea sitä kohti. Ei ole häpeä jos siihen ei pääse tai tavoite muuttuu. Olet ainakin yrittänyt.

Itselläni on tilanne, että minulla on omistusadunto (josta velkaa), mutta muuta arvokasta ei ole. Olen lähes viisikymppinen. Olen harmitellut, etten ole tavoitteellisesti säästänyt/laittanut sukanvarteen edes vähän. En ole kuitenkaan pienituloinen. Aloin viime keväänä osa-aikalomautuksen aikana siirtämään tililtä toiselle tilille rahaa ja kiinnittämään kulutustottumuksiin huomiota. Ensimmäisenä tavoitteena on saada sivuun 3 kk palkkaa vastaava summa. Se olisi tarkoitus pitää puskurina tästä eteenpäin. Mietin uuden tavoitteen sen jälkeen, paljon ajatuksia. Yritän päästä irti ajatuksista, miksi en ole ryhtynyt tähän aiemmin. Minulle on ollut jokin muu merkityksellisempää ja olen käyttänyt rahat perheeseen. Palkkakin on noussut ja nyt tuntuu, että kuluttamisen (tavarat, palvelut, vapaa-aika) tai omien ulkoisten puitteiden upgreidaus ei ole sen arvoista esim parempi auto, asunnon vaihtaminen uudempaan/isompaan/arvostetummalle asunnolle.

Se vaan tekee katkerammaksi jos mä mietin miten siitä jouduin luopumaan eli myin kun entinen psykopaatti mieheni käski ja ostin sitten hometalon ja kaikki rahat meni. Viihdyin siinä asunnossa ja paikkakunnalla hyvin. Enää en työelämästä syrjäytyneenä tule mitään asuntoa koskaan saamaan. ap

Tuo on kyllä ihan hirveää. Mulla loppui katkeruus siitä, miten mua oli taloudellisesti kohdeltu kun sain perinnön. Aina lisäksi tiesin, että se on tulossa. Olen onnekas moniin verrattuna. Miten sama onni saataisiin sinullekin!!??

Eihän tätä asiaa enää pysty korjaamaan. Ei ole mitään perintöä tms tulossa. ap

Mutta jos saisit mielesi käännettyä uskomaan, että saisit siihen revanssin. Esim. aarrekartan avulla? Aarrekarttatyöskentelyssä sinun ei tarvitse tietää, miten karttaan laittamasi asia toteutuisi. Jännä ilmiö on, että kun teet kartan, ja katselet sitä päivittäin, mielesi alitajuisesti ryhtyy tarttumaan asioihin, jotka vievät kohti muutosta, jonka haluat. Siinä ei ainakaan menetä mitään. Ellei sitten toivonsa verran energiaa, mutta se ei ole liikaa?

Olen tällaista jo 25 vuotta tehnytkin mutta vielä ei ainakaan ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitää omistaa jotain? Arvotatko sillä itsesi arvon? Ei kannata.

Kyllä se vaikuttaa ihmisen arvoon monta kertaa. Monista et ole mitään, jos olet sössinyt omistamisen. Tietenkin sellainen ei ole sössimistä, jos ei ole ikinä tavoitellut omistuksia. Mutta sehän ei ollut ap:n tilanne. Vaan sössiminen.

Ei mua se haittaa jos joku pitää sössimisenä. Mä vaan haluaisin oman kodin, oman paikan, missä olla ja elää. En sitä että mies saa kohdella miten tahtoo.

Yhtä hyvin voit sitten sen vuokrata. Ei tarvitse omistaa.

Ei mulla ole varaa vuokranmaksuun.

Halvimmillaan se on yhtä halpaa kuin vastike jossain pienen maaseutukylän kerrostalossa. Yksiöiden vuokra voi olla 300e/kk.

Joo, ja sitten kun haluat muuttaa vuokrayksiöistä niin saat takaisin viime 10 vuoden aikana maksamasi vuokrat ja asunnon arvonnousun, ja näillä voit helpommin hankkia seuraavan asunnon! Eiku...

Vuokrayksiön arvo on laskenut siinä ajassa, ellei se sijaitse kolmessa kaupungissa tai niiden liepeillä / naapurikunnassa. Toisekseen siitä on maksettu kankkulankaivoon vastikkeet ja korot. Lisäksi asumistuen kanssa vuokrat on voivat olla olleet ap:lle samanhintaisia.

En mä asu nyt vuokralla vaan nykyinen mieheni omistaa kaiken, minä en enää mitään ja pienet tuloni menevät perheen ruokkimiseen ja kuluihin eli ei voi säästää. ap

Mitäpä jos nyt vain ap alkaisi katsella sitä omaa isohkoa yksiötä/ pientä kaksiota itselleen ja lapselle? Itse valitset olla tuollaisessa tilanteessa,jos et lähde. Yhteiskunta kyllä auttaa alkuun vuokrien ja toimeentulon kanssa. Itse en missään tapauksessa alistuisi tuollaiseen hyväksikäyttöön että asuisin jonkun toisen omistamassa asunnossa hyyryläisenä ja pennittömänä jos olisi vaihtoehto. Valitse nyt siten,että voit kokea vapautta ja onnellisuutta edes vanhemmalla iälläsi, et henkisesti taida tilanteessanne voida kovinkaan hyvin. Mies ymmärtää kyllä, kun kerrot syyksi nimenomaan taloudelliset näkökulmat -toivottavasti ette ole naimisissa, se nimittäin muuttaa tilanteen. Jos miehen tulot vaikuttavat sinun saamiisi tukiin, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin avioero, tai odottaa vielä se muutama vuosi,että lapsesi on kyllin vanha esim.muuttamaan opiskelija-asuntolaan, jotta olet siltäosin vapaa. Avioeron harkinta-aika taisi olla n.puolivuotta,jona aikana ilmeisesti puolison tulot vaikuttavat esim. sinun etuuksiisi, mutta ota asiasta ja mahdollisuuksistasi selvää sensijaan,että vain valitat tilannettasi- ei se auta.