Istumajärjestys luokassa. Mikä on mielestänne reilua; paikat

Ei todellakaan ole oikein! Pitäshän opettajankin tietää että siinähän ne uudet ihmiset keskenään ystävystyis ku istuisivat vierekkäin ja tekisivät yhdessä tehtäviä.. Ei IKINÄ pitäis antaa lasten itse päättää paikkoja.. Se sattuu aika paljon kun yksin jää.. Miten ne opettajat ei ajattele?? En yhtään ihmettele että kiusaamistilanteisiinki jää puuttumatta jos tuommosenkaan yksinjäämiseen ei puutu. Heti yhteyttä opettajaan!

no ei tietenkään ole.

Minä aineopettajana mielellään hajoitan ryhmiä ja saan palkaksi kamalaa mankumista.

Syksyllä teimme niin että pari erityislasta saivat pitää omat paikkansa lähes opettaa vastapäätä, ekalla rivillä, kaikki muut paikat arvottiin.

Laitettiin jokaiseen pulpettiin numerolappu ja sitten jokainen nosti lapun.

Aika helppoa.

Teemme paljon paritöitä ja pienryhmätöitä, eli 2 x 2 henkeä. Kun jokainen istui omalla paikallaan sanoin vierekkäin oleville lapsille te olette pari ja jos tehdään nelisteen, te 4 olette 1 ryhmä.

Marinaa tuli ja paljon, mutta lapset tottuvat yllättävän nopeasti.

No ei tietenkään saa itse valita paikkaansa vaan ope järjestää paikat ja paikkoja vaihdetaan sopivin väliajoin. Tuosta itse paikkojen valinnasta tulee lisäksi vain höpötystä ja pölinää ja toisten häiritsemistä. Opettaja voi lisäksi järkätä eteen istumaan sellaiset, jotka tarvitsee enemmän rauhaa ja ohjausta tehtävissä. Omassa koulussa ainakin ope järjestää istumajärjestyksen eikä todellakaan ole bestikset vierekkäin. Otapa asia esille opettajan kanssa.

Oletan nyt, että kyse on alakouluikäisistä. Yläkoululaiset nyt valitsevat paikkansa miten haluavat, opettajia ei kiinnosta eikä toisaalta useimmilla ole auktoriteettia vaikuttaakaan paikkojen valintaan.

Millä luokalla tyttösi on?

Ainakin alakoulussa parasta on, että paikat arvotaan tai ope määrää tai oppilaat vuorollaan laativat tasapuolisen istumajärjestyksen. Kaikkien kanssa pitää oppia tekemään töitä, ja välitunneilla voi seurustella vapaasti. Opetuksen kannalta ei ole järkevintä, jos bestikset on vierekkäin jatkuvasti, liian helposti keskittyminen vaikeutuu. Istumajärjestyksellä voidaan helposti vaikuttaa yksinäisten lasten kaverisuhteiden muodostumiseen.

Kun olin itse ala-asteella, paikkoja vaihdettiin aika useinkin. Jonon ensimmäinen siirtyi viimeiseksi ja muut vastaavasti yhden paikan eteenpäin. Lisäksi jokainen jonollinen siirtyi yhden pulpetin verran vasemmalle. Vasemmanpuolimmaisessa jonossa istuneet siirtyivät luokan oikeaan reunaan. Tällä tavoin kaveriklikit hajosivat vähän väliä ja luokassa pysyi rauha.

Jaa meidän tytön yläkoulussa ope määrää istumajärjestykset.

Parasta on ne liikkatunnit, joissa ope antaa yhden oppilaan jakaa oppilaat kahteen joukkueeseen. Arvatkaa vaan, tuleeko kaikki samassa harrastusryhmässä olevat samalle puolelle, ja ne jotka lajia ei harrasta toiselle puolelle.

Kerran kävi niin, että kun erityisoppilaat olivat mukana, kaikki erityisoppilaat olivat toisella puolen muutaman muun heikommin liikuntaa harrastavien kanssa ja toisessa joukkueessa oli kaikki "urheilijat". Kivaa.

Reilua on se, että opettaja määrää paikat.

Opettaja määrätköön paikat, mutta minua ärsyttää se että luokan levottomin ja ilkein poika laitetaan istumaan luokan rauhallisimma ja kilteimmän tytön viereen. Tunnollinen tyttö pistetään kärsimään ja hoitamaan opettajan kurinpitotehtävää.

Levottomin ja ilkein pitäisi aina istua lähinnä opettajaa.

EI ole oikein. Ota yhteyttä opettajaan.

Opettajan täytyy päättää istumajärjestys! Taitaa olla nuori ja kokematon ope, joka tuota ei tajua.

Levottomat/häiriköivät pojat (miksei tytötkin) ovat paikkansa eturivissä ansainneet. Usein vanhempienkin mielestä tämä on hyvä ratkaisu oppimisen ja työrauhan kannalta, ja istumapaikka voidaan jopa mainita HOJKS:ssa tai tehostetun tuen suunnitelmassa. 

Tärkeintä on, että jokainen oppilas näkee paikaltaan esteettä taululle. Kannatan ikiaikaista menetelmää eli paikat määrätään pituusjärjestyksessä niin, että pienemmät tulevat eteen ja isommat taakse. Istumajärjestystä vaihdellaan vuoden kuluessa ainakin niin, etteivät samat oppilaat istu aina seinän vieressä ja samat ikkunan vieressä. Jo selän terveyden ja ryhdin kannalta on tarkeää, etteivät lapset istu samoin päin vinossa koko vuotta. Ja aina voidaan vaihtaa vaikka vain yhden oppilaan paikkaa, jos ilmenee häiriöitä tai jos joku ei esim. näe kunnolla taululle. Bestiksiä ei pidä päästää koskaan istumaan vierekkäin. Välitunneilla ja koulun jälkeen ehtivät kyllä tavata toisiaan ja lörpötellä.

Ota heti yhteyttä opettajaan, jos lapsesi ei pääse istumaan siihen paikkaan johon hän haluaa!

Kyllä minunkin mielestä paikat pitäisi arpoa tms. 

Muistan itse aikanaan kun olin ala-asteella, meillä aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina sovittiin yhdessä uusi järjestys pulpeteille (esim. neljään ryhmissä, pareittain, yhden pulpetin jonoissa) ja yhdessä siirrettiin pulpetit. 
Sen jälkeen paikat arvottiin. Muistan vieläkin kuinka hauskaa se meidän mielestä oli. :)

Opettaja päättää istumäjärjestyksen sen mukaan, miten työrauha ja oppiminen onnistuvat parhaiten. Istumajärjestys on perusasteella toiseksi tärkein luokanhallinnan keino. Se tärkein on oppilaiden tunteminen ja puhutteleminen nimeltä.

Mä opetan yläkoulussa ja päätän oppilaiden istumapaikat. Seiskoilla se on vähän hankalaa, kun ei kaikkia oppilaita ja heidän ystävyyssuhteitaan vielä tunne. Sanonkin aina heille, että tällä järjestyksellä mennään ja omalla käytöksellä pystyy vaikuttamaan, pysyykö annetussa paikassa.

Ota yhteys opettajaan, ammattilaisen pitäisi ymmärtää tämä asia.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 09:31"]

Levottomin ja ilkein pitäisi aina istua lähinnä opettajaa.

[/quote]Niin, siinä hän saa opettajan jakamattoman huomion... Minusta häiriköt pitää siirtää eritysluokille, muiden samanmielisten joukkoon, pois tunnollisia häiritsemästä.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 09:08"]

Parasta on ne liikkatunnit, joissa ope antaa yhden oppilaan jakaa oppilaat kahteen joukkueeseen. Arvatkaa vaan, tuleeko kaikki samassa harrastusryhmässä olevat samalle puolelle, ja ne jotka lajia ei harrasta toiselle puolelle.

Kerran kävi niin, että kun erityisoppilaat olivat mukana, kaikki erityisoppilaat olivat toisella puolen muutaman muun heikommin liikuntaa harrastavien kanssa ja toisessa joukkueessa oli kaikki "urheilijat". Kivaa.

[/quote]Itse en ollut liikunnallinen peruskoulussa, joten nuo liikuntatuntien jakotilanteet olivat todella ikäviä. Jotku samat tyypit olivat aina niitä jotka jouduttiin ottamaan viimeisenä joukkueeseen, kun muita ei enää ollu. Eikä tuo ollu pelkästään liikunnallisuudesta kiinni, vaan myös suosituimmuus tuli selväksi.

Tässä yksi ope vastaa: ei ole reilua. Käytännössä on "arvonta", eli opettajainhuoneen suljetun oven takana tehty istumajärjestys on suosikkini. Toinen on se että oppilaat saavat itse valita paikkansa tietyssä "arvotussa" järjestyksessä. Silloin bestisparit yleensä jollakin tavalla sekoavat. Vaikeinta on löytää paikat häiriköille, joita on yleensä useampia. Laitetaanko yhteen nippuun vai eri puolille luokkaa, jolloin voivat pahimmassa tapauksessa sekoittaa koko luokan.