En kestä kun mies on niin hutilus lasten suhteen!!
Esim. kiroilee, se on hänestä voi voi, hän nyt on tällainen - mitään väliä, mitä se vaikuttaa lapsiin. Unohtaa asioita lasten kanssa alituiseen - päiväkodista heiltä puuttuu tarvittavat vaatteet tai unilelut, lapset itkevät sitä sitten minulle. Mies unohtaa pestä toisen lapsen hampaat, tai jättää pesemättä jos lapsi ei halua että pestään. Iltapalalla kysyy pikkuisilta mitä haluutte ja kun vastaus on muroja niin kaataa niitä kuivana kuppiin. Ei muista antaa juomista ollenkaan - yöllä lapset heräävät sitten janoisina. Kesällä ei millään suostunut ottamaan juomapulloja ulos kannettavaksi, lapset tulivat sitten hirveän kiukkuisina janoisina sisälle (pienempi lapsi 2v). Unohtelee veitsiä ja mitä milloinkin lasten saataville. On todella jotenkin vetämätön lasten suhteen, vaikka todellakin tietää mitä pitäisi milloinkin. Alusta lähtien ollut paljon mukana ja kotona, olen jättänyt lasten kanssa keskenään. Pahin kauhuni olisi kuitenkin, että kipeä lapsi pitäisi jättää isän kanssa keskenään. Mies kun ei muista edes juotella kipeää, saati tajua lääkitä.
Lapsille tärkeä ja rakas isä, mutta minua v-tuttaa miten vetelä lasten suhteen - tämä aiheuttaakin jatkuvaa riitaa välillämme. Mies tokaisee vaan laiskasti että olen mikä olen, hyvin hänellä menee.. ihmettelen, miten näin lasten kanssa toheloinen voi omissa asioissaan olla niin pikkutarkka, vaaterivit viimeisen päälle suorissa ja vessassa tuijottelee itseään, mutta lasten vaatteisiin ei koskekaan.
Kommentit (37)
Pidä hänen kanssaan pieni palaveri ja anna sen jälkeen asioiden mennä omalla painollaan niuhottamatta ja muistuttamatta palaverin asioista. Miehillä on usein typerä itsekunnioitus jolloin ei kuunnella muiden mielipiteitä eikä totella käskyjä , mutta jos ajan myötä hän muistaisikin sanomasi asiat omaksi mielipiteekseen ja asiat alkavat rullaamaan ;)
Olen pitänyt ja keskustellut, ei parempaan muutosta. Alaspäin se vetämättömyydessään ja unohtelussaan on mennyt koko ajan. ap
Meiltä löytyy samanlainen hälläväliä-isä... :(
Aamulla kun sanoin että nyt ois isin vuoro pestä hampaat (minä olin viikon jokasena aamuna ja iltana siihen mennessä pessyt), no lapsi oli eri mieltä ja siinä sitten huusivat kilpaa ja mies kiroo vittua ja saatanaa... huoh..
Tuntuu että olis parempi lapsen kaa kaksin, ku muutenki taidan olla ainoo joka lapsesta oikeasti pitää huolen.
Minkälaisia teidän muiden miehet?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:08"]
Ei käytä kumpaakaan noista, väsymystä valittelee herkästi. Vuorotöissä. Mutta jaksaa kuitenkin urheilla.. ap
[/quote]
Et voi todellakaan olla noin typerä että pidät jotenkin kielteisenä sitä, että mies jaksaa urheilla. Upea mies sinulla ja sinä vaan nariset.
Ap:n miehen sukulaissielut sitten pääsevät harjoittelemaan oikein urakalla noita lapsenhoitotaitojaan kun päätyvät 1,5 vuotiaitten vauhtihirmujen kanssa kotona olemaan 1,5 vuotta hoitovapaalla. Kauhulla odotan.
Hieman ohi alkuperäisen aiheen. Mitenkähän maahanmuuttajamiehet jotka ovat suomineidon kanssa lasta tehneet suhtautuvat tähän, ja siis tarkoitan näistä maista joissa lapset ovat täysin naisten hoidettava, eikä jotain ruotsalaisia?
Pakko sanoa oma mielipide aiheeseen.. Ai että mua niin ärsyttää sellainen "anna nyt isän rauhassa olla omanlaisensa isä lapsille, ei ne lapset siitä kuole"-asenne. Ja sivulliset oikein kiillottavat "osallistuvan isän" kruunua, vaikka mies olisi täysin hakoteillä oikeastaan kaikesta, kuinka kauan lapsi voi olla syömättä tai juomatta, millä vaatteilla lapsi tarkenee ulkona, ei pala auringossa, ei vahingoita itseään, miten lasta kohdellaan, että tuntee olonsa turvalliseksi, jne.
Siis miksi aina juuri isän "osallistuminen" saa olla sellaista valikoivaa, teen-just-niin-kuin-haluan-tai-jaksan -tyylistä touhua, jolla ei ole oikeasti mitään tekemistä lapsiarjen pyörittämisen, lasten terveys- ja ravitsemusasioista huolehtimisen, vaatettamisen, perusturvallisuuden tai henkisen ja fyysisen kehityksen kanssa.
Voisiko joku kertoa, miksi juuri isällä on vapaus olla välittämättä näistä edellä mainituista "tylsistä" seikoista? Miksi on isän oikeus oikoa mutkat suoriksi tyyliin "voin syöttää lapsille tänään vaikka pelkkää karkkia, kun syöväthän he muina päivinä ihan normaalisti". (niin kun äiti joutuu huolehtimaan siitä, yksin)
Kyllä, lapset pysyvät hengissä, mutta olisiko se kuitenkin enemmänkin "isästä huolimatta ja äidin ansiosta", äidin jonka kontolle jää sitten kaikki ne tylsät velvollisuudet. Isän piittaamaton hälläväliä-käytös hyväksytään, mutta mitä jos se äitikin toimisi ihan samalla tavalla?! Pysyisivätkö ne lapset sitten elossa? Miksi isältä pitäisi sallia toiminta, jota ei voisi samanaikaisesti sallia myös äidiltä?
No ei se mies puhumalla järkevöidy, vaan tekemällä, hoksaamalla, jekuttamalla. Naisen pitää käsittää miten toimia, nimenomaan toimia ei lässyttää iankaikkisesti. Saa sanoa ja pitää puhua, mutta tekoja tekoja!! - Esim.: Syö itse sipulia ennen kuin menet nukkumaan, jos ukko on valveilla tai "sillä tuulella", äläkä vaan pese hampaita. Kun ukko valittaa, toteat ihan sen omilla sanoilla, ettei " se hampaiden pesu nyt niin tarkkaa voi olla". Vaatekaapissa veivaat henkarit eri järjestykseen ja laitat lasten ja ukon vaatteet sekaisin, kun "ei sen nyt niin tarkkaa tartte olla". Kun olette jonnekin menossa, huomaat yhtäkkiä, että sinulla on hirveä jano ja vaadit ukkoa venaamaan kaupan pihassa, että haet limua itsellesi (kun ei siitä juomisesta tarvitse etukäteen nipottaa). Kun anoppi soittaa ja vastaat puhelimeen miehen ollessa kuulomatkan päässä, voit tarinoida tyyliin: "Täällä tää meidän helvetin huushollissa nyt vaan otetaan perkeleen relasti. Eihä sillä ole paskankaan väliä." jne. jne. käyttäkää mielikuvitusta ja rankkaa otetta. Kyllä miehen aina ruotuun saa.
Osa esittämistäsi miehen tavoista voisi hyväksyä omanlaisenaan vanhemmuutena, osaa taas ei. Kyllä minäkin ehdottaisin palaveria. Vaikka olettekin koittaneet, niin koittakaa uudestaan. Mutta. Minusta järkevä lähtökohta ei voi olla se, että sinä luettelet asioita, joita miehesi pitäisi tehdä paremmin. Minusta olisi parempi, että sopisitte keskenänne ne asiat, joita pidätte ehdottoman tärkeinä ja joista ei jousteta (kuin aniharvoin). Kaikki asiat eivät kuitenkaan voi olla tällaisia. Keskustelkaa ihan tosissanne, että mihin ja miksi haluatte kummatkin sitoutua. Ja joustakaa puolin ja toisin. Ideaalia varmaan olisi, että löydätte niin sanotut minimivaatimukset, joihin kummatkin sitoudutte ja lopun aikaa saatte häröillä omine tapoinenne.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 03:21"]
No ei se mies puhumalla järkevöidy, vaan tekemällä, hoksaamalla, jekuttamalla. Naisen pitää käsittää miten toimia, nimenomaan toimia ei lässyttää iankaikkisesti. Saa sanoa ja pitää puhua, mutta tekoja tekoja!! - Esim.: Syö itse sipulia ennen kuin menet nukkumaan, jos ukko on valveilla tai "sillä tuulella", äläkä vaan pese hampaita. Kun ukko valittaa, toteat ihan sen omilla sanoilla, ettei " se hampaiden pesu nyt niin tarkkaa voi olla". Vaatekaapissa veivaat henkarit eri järjestykseen ja laitat lasten ja ukon vaatteet sekaisin, kun "ei sen nyt niin tarkkaa tartte olla". Kun olette jonnekin menossa, huomaat yhtäkkiä, että sinulla on hirveä jano ja vaadit ukkoa venaamaan kaupan pihassa, että haet limua itsellesi (kun ei siitä juomisesta tarvitse etukäteen nipottaa). Kun anoppi soittaa ja vastaat puhelimeen miehen ollessa kuulomatkan päässä, voit tarinoida tyyliin: "Täällä tää meidän helvetin huushollissa nyt vaan otetaan perkeleen relasti. Eihä sillä ole paskankaan väliä." jne. jne. käyttäkää mielikuvitusta ja rankkaa otetta. Kyllä miehen aina ruotuun saa.
[/quote]
Tää oli hyvä, mutta en minä ainakaan ala miestä kouluttamaan. Parempi vaihtaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että miehillä on aivan loistava kyky uskotella itselleen ja ulkopuolisille, että ovat Hirmuisen Osallistuvia Isiä.
Oikeasti ovat pihalla kuin lumiukot, eivätkä oikeastaan muuta haluakaan. Eivät tavallaan halua sitoutua hommaan pitkällä tähtäimellä, tärkeintä on että saavat mahdollisimman vähällä vaivalla hoidettua juuri sen hetkisen nakin.
Välillä tuntuu, että randomina kadulta napattu ohikulkijakin osaisi katsoa paremmin lasten perään ja huolehtia heidän tarpeistaan päivän ajan kuin oma isä. Jopa ap:n mies voisi meillä hoitaa hommansa paremmin "vieraskoreuttaan" ;)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:33"]
Miks sun tapas tehdä jotain asioita on parempi, kuin sun miehes?
[/quote]
Esim. siksi, että ap:n tavalla lapsi ei joudu olemaan janossa, ja hampaisiin ei tule reikiä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:54"]
Kultaisella 80-luvulla lapset pesi hampaat itse, eikä niillä ole reikiä. Mistä tätä uusavuuttomuutta oikein tulee???
[/quote]
Ai 2-vuotiaatkin? (Mä muuten synnyin -78 ja mulla on joku 9 reikää, mutta syy lienee perinnöllinen koska meillä vanhemmat kyllä piti huolta hampaiden pesusta).
Mutta mun tuttavapiirissä ap:n miehen kaltaiset ovat harvinaisia poikkeuksia. OK en ole heidän perhe-elämäänsä tarkkaillut päivittäin, mutta esim. työkaverien (miesten) kanssa jutellaan lasten arjesta ja siinä tulee kyllä selväksi, että nämä miehet pitävät huolta hampaiden pesusta, päivärytmistä, terveellisestä ruokavaliosta, miettivät miten voisi parhaiten helpottaa kuumeisen lapsen oloa, miettivät miten voisi auttaa arkaa lasta pärjäämään pk:ssa, hoitavat koko arjen kun vaimot ovat työmatkoilla jne.
Mun mies on alusta saakka hoitanut aktiivisesti puolet kaikesta. Esim. hänelle oli tärkeää, että vauva saa kotona tehtyä ruokaa, joten teki vihannes- ja lihasoseet. Ostaa kaverisynttärilahjat siinä missä minäkin. Huolehtii, että lapsella on puhtaita vaatteita. Tajuaa, milloin lapsi on väsynyt ja kaipaa lohtua ja milloin on asetettava tiukemmat rajat. Jne. Mä tunnen lähinnä vain tällaisia miehiä.
Minun mieheni on afrikkalainen. Hänellä on sama ongelma hammaspesun kanssa, yrittää aina välillä luistaa siitä jättämällä sen väliin tai antamalla periksi kun lapsi ei halua hammaspesua. Ei kuitenkaan kiroile lasten kuullen, laittaa ruokaa lapsille, ottaa juomapullon ulos mukaan omatoimisesti, vie puistoon/uimaan ym, pitää tiukasti rytmeistä kiinni, muistaa päiväkodin retket ym hyvin mutta koululaisen retkiä ym ei meinaa muistaa, sortuu ostamaan lapsille herkkuja aivan liian usein kun lapset pyytävät
On mullakin (ollut) tuollainen mies lasten isänä. Juurikin tuo potentiaalisesti vaarallisten asioiden unohtelu suututtaa eniten! Veitsiä, saksia, sahoja, mattoveitsiä, poria ja moottorisahaa, nauloja ja ruuveja, ympäri kämppää, minne sattuu jäämään. Kattilat hellalla kiehumassa eikä miestä mailla halmeilla. Takan pelti suljetaan liian aikaisin ja sit avataan jos sattuu savuttamaan vielä. Aina ei edes heti huomaa. Joen ranta piti aidata aikoja sitten, muttei mitään tapahtunut. SIlti ei pihalla aina "tiedetty", missä se lapsi milloinkin on, kun lasten kanssa ulkona ollessa hääräsi enemmän omia juttujaan kuin katsoi lasten perään... Rasittavaa. Ja sit sain itse syyt niskaani, kun olen kuulemma ylivarovainen ja nalkutan. Eli tyylillä "mitään ei ole ikinä tapahtunut". No, kerta se on ensimmäinenkin ja voi olla kohtalokas sellainen.
Toine ärsyttävä ominaisuus on se, että vaikka kaikki tietävät, että lapsilla tulee useammin nälkä kuin aikuisilla, ja kiukuttelevat helposti nälkäisinä, silti ei sovitut ruoat olleet ikinä ajoissa, edes tunnilleen. Eikä sitten millään voinut käsittää, että kiukuttelu johtui omasta hitaudesta ruoanteossa, ei lasten hankalasta luonteesta tms. Ihmetteli vuositolkulla moista (vaikka kerrottiin, muttei uskonut).
Mehupulloista yms huolehtiminen on kyllä vähän turhaa jo mielestäni... Mutta kaksi VASTUULLISTA vanhempaa pitäis kyllä olla. Ei yksi vanhempi ja yksi ylimääräinen lapsi talossa.
Kannattaa näissä tarinoissa vaihtaa mielessään se isä äitiin, ja miettiä, mitä ajattelisi äidistä, joka ei huolehtisi hammaspesuista, säännöllisestä ruokailusta ja juomisesta, säänmukaisesta pukeutumisesta, jättäisi vaarallisia esineitä lojumaan lasten ulottuville eikä vahtisi lapsia veden äärellä jne.
Jostain syystä mieleen tulee paljon herkemmin huoli lasten hyvinvoinnista, jos äiti ei huolehdi niiden perustarpeista ja turvallisuudesta tarpeeksi hyvin. Sama huoli ei yleensä tule jos kyse on isästä, koska silloin luottaa, että lasten äiti kyllä muuten huolehtii noista asioista paremmin. Sitten sitä kysyy itseltään, että miksi helvetissä mä näin ajattelen? Eihän sen niin pitäisi mennä?
Kultaisella 80-luvulla lapset pesi hampaat itse, eikä niillä ole reikiä. Mistä tätä uusavuuttomuutta oikein tulee???