Olen pätkäpaastolla, mutta viime aikoina on tullut iltaisin napostelunhimo. Mikä neuvoksi?

Nyt kiinnostaa, että paljonko ne yhden aterian kalorit sitten olivat kun kerroit ne laskeneesi? Jos tavoitteesi ei ole laihtua ja olet keskivertonainen (?), niin kulutuksesi vuorokaudessa on vähintään 1500 kCal/vrk pelkällä makaamisella. Mitä siis syöt ateriallasi?

Pieniä annoksia pitkin päivää on paljon järkevämpää. Kokeillen, mikä itselle sopii, voi syödä iltapainotteisemminkin, kunhan ottaa ne annokset sitten aamupäivästä pois.

Olen huomannut että OMADissa täytyy olla ajoitus kohdallaan ja syömisen tosi harkittua että toimii omalla kohdallani. Itselläni paras rytmi on 20/4, jonka aikana syön ensin pienemmän ja myöhemmin suuremman aterian. Tämä on selkeästi luontainen ruokailurytmi minulle, no problem! Välillä venytän paastoa yli vuorokauden, mutta maksimi on 32h.

Pätkäpaaston ehdottomia hyötyjä itselläni on se, että ensimmäistä kertaa osaan kuunnella kehoa. Syön huomattavasti ravitsevampaa ruokaa kuin aiemmin ja energiaa riittää ihan eri lailla. Olen opiskelijana aikoinaan noudattanut tätä luonnostaan, mutta silloin söin mitä nyt opiskelijat 90-luvulla yleensäkin. Nyt on joku järkikin mukana.

Se että syö yhden tunnin aikana vuorokaudessa koko vuorokauden energiatarpeen ei käsittääkseni ole pätkäpaastoamista. Missä se pätkä tuossa niinku on?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kiinnostaa, että paljonko ne yhden aterian kalorit sitten olivat kun kerroit ne laskeneesi? Jos tavoitteesi ei ole laihtua ja olet keskivertonainen (?), niin kulutuksesi vuorokaudessa on vähintään 1500 kCal/vrk pelkällä makaamisella. Mitä siis syöt ateriallasi?

Vähän päälle tuo 1500 on nykyisessä ateriassa. Kun söin kaksi ateriaa päivässä, niissä oli yhteensä vähän päälle 1600 kcal. Sitä olen jatkanut pidempään, voin hyvin (pl. se iltapäiväväsähdys) ja paino ei pudonnut. Oletan siis kulutukseni olevan suunnilleen sitä luokkaa. Kaloreista 9-10% tulee hiilareista, 17% proteiinista ja loput rasvasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se että syö yhden tunnin aikana vuorokaudessa koko vuorokauden energiatarpeen ei käsittääkseni ole pätkäpaastoamista. Missä se pätkä tuossa niinku on?

Se on se 23 tunnin pätkä, jolloin ei syödä. Pätkä toistuu joka päivä, toisin kuin perinteisessä paastossa, joka vedetään syömättä alusta loppuun asti (siis esim. 3 päivää ollaan koko ajan paastolla).

Itse vaihtelen vähän päiviä, välillä 1/23 ja useimmiten 20/4, joskus myös 8/16. 70% ajasta 20/4 käytössä. Oon noudattanut tätä nyt vähän yli vuoden, ja huomannut että satunnaiset rytminvaihdokset pitää itselläni mieliteot kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että OMADissa täytyy olla ajoitus kohdallaan ja syömisen tosi harkittua että toimii omalla kohdallani. Itselläni paras rytmi on 20/4, jonka aikana syön ensin pienemmän ja myöhemmin suuremman aterian. Tämä on selkeästi luontainen ruokailurytmi minulle, no problem! Välillä venytän paastoa yli vuorokauden, mutta maksimi on 32h.

Pätkäpaaston ehdottomia hyötyjä itselläni on se, että ensimmäistä kertaa osaan kuunnella kehoa. Syön huomattavasti ravitsevampaa ruokaa kuin aiemmin ja energiaa riittää ihan eri lailla. Olen opiskelijana aikoinaan noudattanut tätä luonnostaan, mutta silloin söin mitä nyt opiskelijat 90-luvulla yleensäkin. Nyt on joku järkikin mukana.

Eikö sinulle tule 1-3 tuntia tuon toisen aterian jälkeen uni silmään? Mainitsemasi hyödyt voin todellakin allekirjoittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihtelen vähän päiviä, välillä 1/23 ja useimmiten 20/4, joskus myös 8/16. 70% ajasta 20/4 käytössä. Oon noudattanut tätä nyt vähän yli vuoden, ja huomannut että satunnaiset rytminvaihdokset pitää itselläni mieliteot kurissa.

Tätä minäkin aloin suunnitella. Voisin olla vaikka joka toinen päivä 23/1 -rytmissä ja sitten vuoropäivinä tuo 20/4. Silloin tuo ärsyttävä väsymys tulisi vain joka toinen päivä. Se olisi jo huomattava parannus aiempaan! 

ap

Vierailija kirjoitti:

Pieniä annoksia pitkin päivää on paljon järkevämpää. Kokeillen, mikä itselle sopii, voi syödä iltapainotteisemminkin, kunhan ottaa ne annokset sitten aamupäivästä pois.

Pienet annokset pitkin päivää on pahinta mitä voi tehdä, jos tavoitteena on hyvä määrä autofagiaa joka päivä. Aina kun syöt, vaikka kuinka pienen annoksen, kehosi erittää insuliinia ja sen jälkeen menee monta tuntia ennen kuin autofagia käynnistyy. Jos syöt sen muutaman tunnin aikana uudestaan, insuliinia erittyy taas ja aika alkaa alusta. Tällä systeemillä autofagia ei välttämättä käynnisty lainkaan. Tiheiden ateriavälien arvioidaan olevan merkittävä tekijä nykyisissä elintasosairauksissa, jotka ovat lisääntyneet sitä mukaa kuin ruuan saatavuus on helpottunut. Suomen viranomaiset eivät ole vieläkään muuttaneet asiaa koskevia virallisia suosituksia, vaikka aiheesta on jo Nobel-palkintokin myönnetty japanilaiselle tutkijalle vuonna 2016.

ap