Sain perintöä. Haluan muuttaa elämäni paremmaksi. Miltä tämä kuulostaa?
Olen 40-vuotias kahden lapsen totaali yh. Lapset alakoululaisia. Parisuhdetta ei ole. Lasten isä ei ole kuvioissa ollenkaan. En omista mitään, asun vuokralla ja velkaa ei ole. Olen sillä tavalla todella yksinäinen, että vanhempia tai sukulaisia ei ole. Yksi aikuinen lapsi on, mutta hän on päässyt hyvin elämänsyrjään kiinni joten hänestä ei huolta ole.
Ammattini on hoitoalalta. Töissä en ole psyykenongelmien takia ollut kahteen vuoteen. Koko elämä on ollut ahdistusta ja traumaattisia kokemuksia täynnä ja olen tarvinnut aikaa tervehtymiseen.
Haluan käyttää perintöni hyvin. Tässä haaveeni: oman ulkonäön kohentaminen (aion mennä kirurgiseen operaatioon), muutto ulkomaille koska en halua jäädä Suomeen mistään hinnasta. Olen ajatellut Pohjois-Norjaa. Opiskelen kielen ja hakeudun opiskelemaan lisää. Haluan palata työhön ja ansaita paremmin kuin Suomessa.
Miltä kuulostaa? Nyt on viimeinen hetki elämässä saada muutoksia aikaan.
Kommentit (71)
Lapsien suhteen riskibisnes, muuten ihan ok.
Tarkistan, etten ole ymmärtänyt väärin:
Et ole pystynyt käymään kahteen vuoteen töissä mielenterveysongelmien vuoksi. Suunnittelet kuitenkin että:
muutat totaaliyksinhuoltajana toiseen maahan ja toiseen kulttuuriin. Lapsille tulee vaikeuksia koulussa ja ystävyyssuhteet katkeavat enemmän tai vähemmän. uudessa maassa on yhä vähemmän apujoukkoja. esim. se aikuinen lapsi on kaukana. vaikka äitinä et voi tukeutua häneen, niin aikuisena ihmisenä hän varmaankin antaa sisariuksilleen sisarellisia neuvoja kuten moni isosisarus tekee.
Et pysty työskentelemään, mutta suunnittelet, että vieraassa kulttuurissa jaksaisit omaksua kielen ja opiskella lisää. oletat myös, että tuossa vieraassa ympäristössä jaksaisit tehdä töitä.
Psykoterapian sijaan aiot laittaa rahasi kauneusleikkaukseen. Kumpikohan tuottaisi suuremman onnellisuuden+
Älä toteuta tuota kirurgista operaatiota, siinä ei ole mitään järkeä. Suomesta kannattaa lähteä pois jos pystyy ja Norja on hyvä vaihtoehto. Kallis maa joten sitä pinkkaa on oltava riittävästi. Vaikka ei siellä kyllä ruoka maksa enempää kuin Suomessakaan ja pikkukylissä asunnotkin on halpoja.
Kuulostaa bipolaarihäiriöisen haahuilulle. Et jaksa sen enempää Norjassa kuin Suomessakaan. Jos ulkonäön laitto piristää niin tee se ja etsi sitä onnea hieman vähemmän psyykkisiä voimia vaativista jutuista.
Ja mitäs mieltä lapset on tuosta suunnitelmasta?
Helpottaisi kommentointia, jos tietäisi tuliko perintöä kymppitonneja, satoja tuhansia vai miljoona/miljoonia.
Mene Norjan sijasta Itävaltaan ja ne sun tissit on paremmat noin, älä leikkele niitä.
Ap, sisarukseni sai 40 täytettyään myös tarmonpuuskan, jolla halusi muuttaa elämäänsä. Myi kaiken siihen mennessä kerryttämänsä omaisuuden ja hassasi rahat kuluttamiseen ja ulkonäön muokkaukseen. Avauksestasi tuli heti tämä mieleen. Nykyään on viittä vaille valmis osastolle vaikean masennuksen takia, suree sitä että tuli tuhlattua rahat turhuuksiin ja menetettyä kaikki se vähäkin, mitä oli.
Ole kiltti ja sijoita varasi psykoterapiaan. Sinulla on luultavasti varaa käydä useammankin terapeutin arviokäynnillä, niin että löydät varmasti juuri itsellesi sopivan. Koko elämäsi voi todellakin muuttua paremmaksi, mutta ei tuolla alkuperäisellä suunnitelmallasi. Valitse viisaasti.
Kiitos kommenteista. Perintöä tuli hieman alle 100 000 e. Olen suunnitellut muuttoa monta vuotta mutta rahallista mahdollisuutta ei ole ollut. Lapset ovat onnellisia muutosta ja odottavat sitä. Työtarjouksenkin olen jo saanut hyvillä ehdoilla. Elämääni kuului ennen valtavia rasitteita jotka ovat nykyään poistuneet. Kaipaan valtavasti ympäristön ja kulttuurin muutosta. Tuntuu hyvältä että vihdoin voisi olla mahdollista toteuttaa haaveitaan.
Ap
Nämä pari kirurgista operaatiota olen jo varannut. Nekin ovat olleet pitkäaikaisia haaveita ilman mahdollisuuta toteuttaa niitä. Minut ne saavat onnelliseksi.
Ap
Kyllä mä sijoittaisin itseeni hakeutumalla kuntoutuspsykoterapiaan. Mun elämä oli aika pskaa traumaattisesta lapsuudesta johtuen. Millään ulkoisilla avuilla en olisi saanut elämääni korjattua, vaan kaikista isoin asia on ollut hakeutuminen kuntoutuspsykoterapiaan (traumaterapia). Alkaa vihdoin ja viimein loksahtaa palaset paikoilleen ja elämä näyttää hyvältä näin.
Oletko varma, että todella jaksat käydä kokopäivätöissä jos olet ollut nyt pari vuotta pois töistä ongelmien takia? Moni pakenee itseään ulkomaille, mutta ei se auta vaan ongelmat on ratkottava pään sisällä, ei muutolla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Perintöä tuli hieman alle 100 000 e. Olen suunnitellut muuttoa monta vuotta mutta rahallista mahdollisuutta ei ole ollut. Lapset ovat onnellisia muutosta ja odottavat sitä. Työtarjouksenkin olen jo saanut hyvillä ehdoilla. Elämääni kuului ennen valtavia rasitteita jotka ovat nykyään poistuneet. Kaipaan valtavasti ympäristön ja kulttuurin muutosta. Tuntuu hyvältä että vihdoin voisi olla mahdollista toteuttaa haaveitaan.
Ap
No ei tuolla kuuhun mennä mutta auttaahan se alkuun ja jos on työpaikka tiedossa niin anna mennä. Norjassa on hyvät liksat ja terveydenhoitoalalla varmasti töitä. Itse en lähtisi mihinkään kylmään maahan mutta se taas on makuasia.
En usko psykoterapiaan. Kävin vuosia eri terapioissa ja käytin erilaisia lääkkeitä. Ne eivät tuoneet kuitenkaan toivottua tulosta. Aiemmin tuossa mainitsin että ahdistus ja paha olo liittyi vallitsevaan tilanteeseen, joka on nyt muuttunut. Aika on tehnyt tehtävänsä ja tässä parin vuoden aikana olen saanut paljon eheytettyä itseäni.
Ap
Kyllä kauneuskirurgia on ihan ok jos ei siihen miljoonia mene ja jos se tekee sut iloisemmaksi.
Mutta mihin kouluun ne lapset siellä Norjassa menee? Niidenkin pitää opiskella norjaa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Perintöä tuli hieman alle 100 000 e. Olen suunnitellut muuttoa monta vuotta mutta rahallista mahdollisuutta ei ole ollut. Lapset ovat onnellisia muutosta ja odottavat sitä. Työtarjouksenkin olen jo saanut hyvillä ehdoilla. Elämääni kuului ennen valtavia rasitteita jotka ovat nykyään poistuneet. Kaipaan valtavasti ympäristön ja kulttuurin muutosta. Tuntuu hyvältä että vihdoin voisi olla mahdollista toteuttaa haaveitaan.
Ap
Alakoululaiset tuskin tietävät mitä odottaa muutossa....
Vierailija kirjoitti:
En usko psykoterapiaan. Kävin vuosia eri terapioissa ja käytin erilaisia lääkkeitä. Ne eivät tuoneet kuitenkaan toivottua tulosta. Aiemmin tuossa mainitsin että ahdistus ja paha olo liittyi vallitsevaan tilanteeseen, joka on nyt muuttunut. Aika on tehnyt tehtävänsä ja tässä parin vuoden aikana olen saanut paljon eheytettyä itseäni.
Ap
Mistä tiedät että olet nyt paremmassa kunnossa? Oletko jo ollut töissä?
100tuhatta on pieni raha lapsiperheessä.
Minä ostaisin asunnon. Vähän turvatumpaa elämää.
Alakouluikäisten lasten kanssa muuttaminen tuo omat haasteensa. Varmaan olet jo miettinyt, miten lasten koulun kanssa tulee Norjassa sujumaan. Hoitoalan työpaikkoja on Norjassa hyvin, tosin niitä on myös missä muualla tahansa.