Yhteisöllisyys=muiden poissulkeminen
Joskus tulee hetkiä, jolloin ahdistaa aivan järjettömästi se, ettei kuulu mihinkään yhteisöön. Ettei ole mitään tahoa, jonka tietäisi tukevan, jos joudun vaikeuksiin. Kaikesta pitää selvitä itse. Erityisesti tämä näkyy silloin, kun muutoin ystävälliset tutut ja kaverit sulkeutuvat omiin yhteisöihinsä, joista itse jään ulkopuoliseksi.
Sellaista on elämä :(
Kommentit (5)
Niin. Aloita vaikka paikallisessa jumpparyhmässä joku arki-ilta ja alat käymään siellä säännöllisesti. Näin pääset itsekin mukaan johonkin yhteisöön, kuntosi kasvaa, saat seuraa ja hyvässä lykyssä jopa oikein hyviä ystäviä. :)
Sama juttu.
Minulla ei ole satojen kilometrien säteellä edes kavereita. Mieskin aina jossain...
Onko joku muuten kokenut jonkun kansalaisopiston jumpan yhteisöllisenä? Minä tapasin vaan 40 vuotta vanhempia tätejä. :(
Oletko varma, ettei kavereiden sulkeutuminen omiin yhteisöihinsä ole vain sinun mielikuvituksessasi? Jos ei ole, ja kyse on ihan todellisesta poissulkemisesta, mistä luulet sen johtuvan?
Tuo voi olla kiinni ihan susta itsestäsi. Mä tunsin ennen itseni ulkopuoliseksi ihan kaikesta. Kunnes tajusin, että suljen itse itseni ulkopuolelle. Ole itse aktiivinen sen suhteen millaisessa "yhteisössä" viihdyt, mikä on sulle sopivaa seuraa. Jos tutu kääntävät sulle selkänsä- ehkä he eivät ole sun hengenheimolaisiasi? Tai yksi syy voi olla esim. läheisriippuvuus tms; kun ihmiset vaistoavat toisen halun takertua siihen tulee vastareaktio. Mutta kun löydät sellaisia ihmisiä joille sulla itselläsi on jotakin annettavaa, niin varmasti pääset "yhteisöön"
Hanki joku harrastus jostain "yhteisöstä".