Eilinen 5d-dokumentti kuolemanjälkeisestä elämästä...uskotko sinä?

Siinä esitettiin hyvin vakuuttaviakin näkökohtia niistä rajatilakokemuksista, joissa ihmiset tapaavat rakkaitaan ja kylpevät valossa, sekä seuraavat omaa elvytystään ruumiin ulkopuolelta.

Voisin hyvin uskoa, että mielemme selviää kuolemasta, mutta heti tulee ajatelleeksi kaikenlaista.

Me ollaan oltu maan päällä vain silmänräpäys esim. dinosauruksiin verrattuna. Missä meidän rakastava ihmishenkemme silloin olivat? Oliko silloin dinosaurusten henkimaailma?

Tarkoitan tällä siis sitä, että tuohon kuolemanjälkeiseen valomaailmaan liitetään ikuisuuden käsitys erottamattomasti ja kuitenkin me itse ollaan täällä hengailtu vasta silmänräpäys. Puhtaasti biologiselta kannalta ihmiskunta on pelkkä lyhyen aikaa kestänyt epämääräinen ilmiö maailmankaikkeudessa, todella mitätön. Kärpäsen kakka.

Ajatuksia?