olen itkenyt melkein silmät päästäni...

onko nämä äidin muistikatkoja vai yrittääköhän vieläkin viilata mua linssiin. Paljon hän on puhunut ja paljon olen kirjoittanut tänne. Hmm... Kaikki vaan ei näköjään täsmää.



Olen siis melkein puheiden perusteella tässä tutustunut tähän asiaan.

Äitini ei ole suoraan puhunut kuitenkaan mulle, vaan edennyt kysymysteni mukaan... Voihan siellä olla joku mielen kolkka, jossa on joku jippo.

Mitä hän ei suoraan minulle kerro



-ap-

taidan taas lähteä etsimään unta, että voin hetkeksi unohtaa kokoasian. Hetken meni jo paremmin, eikä minua palstalla näkynyt, mutta tas surettaa enemmän. -ap-

Onneksi tää sun veli on kuitenkin olemassa. sama ihminen pysyy vierelläsi vaikka suhde muuttunut. Aika kamalaa silti! Onko uusia ajatuksia nyt ap??

Mun äiti hylkäsi mut kun olin 3kk. Otti velipuoleni(sama äiti meillä) kainaloon ja jätti mut ja isän,kun vanhan hanskan ja sen jälkeen yhteydenpito on ollut todella harvinaista.

Viimeisin kerta on ollut rippijuhlissani,joista on jo 15 vuotta....



Että turhaa on alkaa repostelemaan,että äiti ei lastaan hylkää... Puhukaa asioista joita tiedätte,ei MU-TU juttuja kiitos!

Ettei vaan olisi äitisi ja miehesi/oletetun veljesi isän yhteinen keino saada teidät erotettua....

Entäs jos äitisi ja poikaystäväsi isä ovat keksineet tuon koska eivät halua teidän seurustelevan? Ja entäs jos vaan seurustelisitte?

minulla on nyt veli... ei poikaystävä.. sen testit todistivat. -ap-

tulokset veti mielen matalaksi, mutta sieltä noustiin!

ei kyllä yhtään mukava tilanne sulla, mutta ajan kanssa vaan eteen päin :)

itse olisin kyllä aivan järkyttävän vihainen äidilleni...

Minä sain 20- vuotiaana tietää että minulla on velipuoli, luin eräistä äitini papereista tämän tiedon, hän ei itse ole koskaan maininnut veljestä mitään. Onneksi tämä veli on asunut aina toisella paikkakunnalla niin ei ainakaan ole todennäköistä jotta olisimme törmänneet.

-halaus ap:lle-

!.lapsillahan voi olla sisaruksia tuhansia??!!

enpäs olekaan nauranut pitkään aikaan niin paljon kun tämän viestiketjun alkusivuilla... Anteeksi.

Äitini meni hiljaiseksi, oli hurjan hiljainen koko tapaamisen, kun tuli puhetta miehen isästä...



Kun oltiin lähdössä äiti kysyi, että saanko jutella hetken kanssasi kahdestaan... Olin ihmeissäni ja sanoin, että voit puhua poikakaverini kuullen... Äiti halusi jutella kahdestaan. Suostuin.



Äiti aloitti tarinan, muistatko silloin, kun kerroin, että olin rakastunut 4-vuotta sitten yhteen mieheen, josta en ole koskaan puhunut enenpää. Uskomatonta, mutta totta. Tämä poika oli äidin sekä poikaystäväni isän välinen poika. Eli toisin sanottuna olen seurustellut vuoden velipuoleni kanssa. Poikaystaväni mies on nähnyt minut monesti, mutta ei kait ole tietoinen asiasta, että meillä tälläinen yhteys.



Äiti oli jättänyt kuulemma Poikaystaväni isän ja oikeudessa mies oli saanut lapsen huoltajuuden, vaikka äiti oli kuulemma saada lasta itselleen. Kun ero kuulemma tuli oli lapsella ikää. 2,5-vuotta.



Outo tarina mietin voiko tämä olla totta ja miksi äitini ei saanut huoltajuutta, ja miksi hän ei koskaan ole kertonut mulle velipuolestani.

-ap-

ap, tuo on rikollista!

mutta totuus ei paistu voissakaan. Surullista. Miten elämä boi olla näin julma :( -ap-