Lue keskustelun säännöt.
Vaikea kuvitella, miten kukaan jaksaa olla vain vauvan kanssa kotona
29.08.2013 |
Jos on kaksi tai kolmekin pientä lasta - ja näiden vanhempien/isompien kanssa voi tehdä jo jotain fiksuakin. Vauvan viihdyttäminen jää kokonaan äidin harteilta sisaruksille, eikä ehdi stressata niitä vauva-asioita niin kamalan paljon.
Okei: Päiväunia ei äiti saa välttämättä nukuttua.
POIKKEUKSET ymmärrän - kuten vaikka isommat lapset erityisen tuen tarpeessa, vauvalla sairaus, joka vaatii paljon hoitoa - tai äiti ERITYISEN romuna. Monet tutut vaan sanovat, että vievät isomman päiväkotiin, että olisi helpompaa - mun mielestä oli taas suuri helpotus, että ne isommat OLI kotona! Tottakai oli joskus kädet täynnä työtä, mutta toisaalta päivät kuluivat nopeasti.
Nyt olen ollut vuoden työelämässä ja lapset hoidossa - muistan kyllä olleeni joskus ihan romuna pienten kanssa kotona - mutta tavallaan ajattelen, että oli se sen arvoista. Pieni tuli otettua kaikkeen mahdolliseen mukaan, koska isommat halusivat mennä, elämä ei jumittunut vain sisätiloihin. Itsellä oli jatkuvasti juttuseuraa lapsista ja lapsethan juttelivat, kun heille mahdollisuuden antoi. Mitään idylliä meillä ei kyllä ollut, eivätkä mun lapset ole edes erityisen aikaisin osanneet vaikkapa pottailla - kolme oli vaipoissa. Mutta meneehän siinäkin päivä! (Itse pelkään tylsyyttä yli kaiken)
Kommentit (10)
Vauva-aika meni näin jälkeenpäin ajateltuna nopeasti, vaikka se eka vuosi yövalvomisineen olikin kamalaa. Silloin öisin se aika ei nimittäin meinannut kulua millään. Sen sijaan vauvan kanssa oli mahdollista nukkua aamulla, mikä ei taas isompien muksujen kanssa onnistu.
Kotiin hautautuminen syystä tai toisesta on minusta epämukavaa. Kaipaan sosiaalisia kontakteja ja aikuisseuraa, vaikken mikään kaverien kanssa pörrääjä olekaan. Vauvakerhot ja avoimet päiväkodit on ihan parhaita paikkoja sitä varten, harmi kun niitäkin vähennetään koko ajan. Ja tietysti sitten jos on samanikäistä mammaseuraa, niin kuluuhan se aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan tylsää kyllä ollut vauvan kanssa kahdestaan - tosin alakoululainen tuli aikaisin koulusta, ja usein oltiin kerhossa tms. aamupäivä. Kotityöt, koirien lenkitys, vauvan hoito, kauppa-asiat yms täytti kyllä päivät oikein hyvin, en muista että ikinä olisi tylsää ollut. Nyt kun on 3v joka ei ole yli vuoteen nukkunut päikkäreitä ja vauva joka haluaa olla paljon sylissä, tuntuu usein ettei ehdi läheskään kaikkea tehdä mitä pitäisi. Nyt harvinainen hetki että viihtyvät kahdestaan lattialla...
Mulla on ollut nimenomaan YHDEN vauvan kanssa tylsää. Sitten kun on ollut vauva ja isompia lapsia, aika on kulunut kuin siivillä! Vauvakaan ei ole koko ajan rutissut sitä, että pitäisi hyppyyttää, esitellä tavaroita, kantaa, tanssittaa, jutella ja hassutella, vaan hän on seurannut sisarusten touhuja tyytyväisenä. Yksikään omista lapsistani ei ole ollut sellainen, että viihtyisi vain äidin vieressä kuiskutuksia kuunnellen, vaan he ovat tarvineet 100% actionia koko valveillaoloaikansa.
Erityisiä mammakavereita minulla ei ole ollut, mutta kun on ollut eri-ikäisiä lapsia sitten kotona, niin siinähän se aamu menee, kun puistoon tai muuhun ulkoiluun pukee koko katraan, menee ulos, on siellä, tulee sisälle, hoitaa, syöttää ja nukuttaa.
Jos mulla olisi 3v ja vauva, niin menisin sen isomman ehdoilla - kyllä sille löytyy kavereita, jos sellaisessa paikassa asuu, että on muitakin lapsia. Tai sitten kaupungista voi löytää harrastuksia, sellaisia minne mennään yhdessä äidin kanssa ja vauva voi tulla mukaan. Jos ei olla kotona, niin ei siellä mitään tarvi tehdäkään. Kun lapset on höykkyytetty riennoissa, ne jaksavat paremmin olla kotona ilman seuraa hetken = äiti pääsee siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Okei, ei kaikilla näin mene, mutta meillä meni. Jos olin oikeasti vain kotipiirissä, niin lapsetkin kyllästyivät ja inisivät koko ajan huomiota, enkä saanut mitään aikaan.
ap
Jotkut osaa iloita ja nauttia lapsistaan. Lasten, myös vauvojen kanssa on kivaa. Lapsen kasvua ja kehitystä on ihana seurata. Lasten kanssa voi puuhastella kaikkea kivaa. Minulle omat lapset ovat olleet suuri ilo.
Ei lapsia ole kenenkään enää nykyaikana pakko hankkia jos ei tykkää eikä tahdo. Senkus elää vaan itselleen ja työlle.
esikoisen kanssa ymmärtääkseni kaikki monikkoperheitä lukuunottamatta ovat yhden vauvan kanssa kotona, eiväthän kaikki sitä kyllä taida jaksaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minunkin mielestä yhden helpon esikoisvauvan kanssa oli melko tylsää. Tietysti se oma vauva oli kiehtova ja ihana, mutta sitten kun meni muiden seuraan niin tajusi että ketään ei kiinnosta miten se kääntyi ja mitä se syö tai jokeltelee;)
Toisen vauvan kanssa - vaikka olikin noin sata kertaa vaativampi - vauva-aika tuntui helpommalta, kun oli se esikoinen (3v.) siinä seurana ja viihdyttäjänä. Nyt on kolmas tulossa, ja entistä vähemmän huolestuttaa miten pärjätään ja viihdytään. Selkeät rutiinit lähinnä isompien lasten mukaan, ja vauva sopeutuu niihin sitten. Eli ulkoilut ja syömiset hanskassa niin homma luistaa :)
Mä luin tosi paljon kirjoja vauva-aikana! Siinä imettäessä onnistui hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se vauvavuosi esikoisen kanssa oli ihan maailman paras. Mä viihdyn kotona. Ipana nukkui 2-3h päiväunet ja sai vain olla ja ihmetellä, nettailla tai lukea vanhoja akuankkoja.
Sitten kun ipana sai jalat alleen, mä lähdin töihin, mä olis millään viittiny sitä toohottamista vahtia. Isät on sitä varten.
Kai se sitten on taito tämäkin, osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta tekemättä mitään.
Musta taas vauvan kanssa ei ollut ollenkaan tylsää. Odotan nyt toista lasta ja nelivuotias on meillä kotihoidossa joten ihan erilaista varman tulee olemaan nyt kuin esikoisen kanssa. Silloin kun esikoinen oli pieni tein pitkiä vaunulenkkejä, kävin vauvamuskarissa ja vauvakahvilassa vauvan kanssa ja kävin myös esim. vauvahierontakurssilla ja vauvojen värikylvyssä vauvan kanssa. Tällaisiin emme nyt voi osallistua koska ei oikein ole ryhmiä, joihin esikoisen voisi ottaa mukaan. No jotain ehkä sentään ainakin nyt perhekahvilassa voimme toki käydä ja sitten esikoisen rientoihin ottaa vauvaa mukaan. Kävimme myös muissa vauvoille tarkoitetuissa riennoissa. Lisäksi tein vauvan kanssa kotona paljon. Lauloin ja loruilin hänelle, luin kirjoja ja leikin, tein vauvatusta ja hierontaa. En tiedä onko tästä ollut hyötyä mutta esikoista on noin puolentoista vuoden iästä lähtien kehuttu loistavasta kielenkehityksestään. Lisäksi oli kyläilyjä ym.
Imetys vei paljon aikaa ja tykkäsin välillä lukea kun imetin ja ehdinkin esikoisen vauvavuonna lukea ja myös opiskella aika paljon. Taas olisi opiskelu haaveissa mutta voi olla että se jää enemmän haaveeksi kun vauvan lisäksi esikoinen vaatii osansa.
Tietty välillä oli tylsää vallankin silloin kun vauva sairasti pitkän aikaa mutta kaikkineen vauvavuosi oli musta ihanaa aikaa vaikka olinkin väsynyt. Mä oikeastaan ymmärrän tosi hyvin niitä, jotka vie esikoisen hoitoon. Tuntuu se vähän karulta kun esim. meillä olisi tosi lähellä suosittu vauvakahvila, jossa käy tosi paljon äitejä vauvoineen. Meillä ei ole mitään asiaa sinne kun esikoista ei voi mukaan ottaa vaikka hän onkin rauhallinen eikä varmaan mitään hirveätä hässäkkää aiheuttaisi. Mutta nyt sitten vain järjestellään asiat eri tavoin kuin esikoisen kanssa. Vauvantahtinen imetys ja vauvan runsas kantaminen ovat suunnitelmissa jos vain onnistuu ja uskon näiden lähinnä helpottavan koko perheen arkea ja liikkumista.
No, kun on intensiivisesti opiskellut ja painanut töitä vuodesta toiseen, ehtinyt nähdä elämää ja maailmaa niin kyllä sellainen kotona oleminen ihan vaan sen vauvankin kanssa on mukavaa vaihtelua. Eiköhän tuo ole ihan omasta aktiivisuudesta kiinni miten sen vauva-ajan käyttää.