Esimiehenä toimineet: onko lapselliset ongelma työpaikalla?

Tämä varmaankin riippuu alasta ja työn luonteesta.

Toisissa töissä sillä on väliä, että paikalla on tietty määrä ihmisiä. Silloin se ehkä voi olla ongelma.

Omalla työpaikallani ihmisten määrä ei sinänsä ole kriittinen kysymys, vaan se, valmistuvatko työt deadlineen mennessä. Tällöin perheelliiset eivät ole olleet ongelma, koska tekevät työnsä kuitenkin jonain muuna aikana deadlineen mennessä (käytännössä etätöinä tai joustoina). Täällä kaikilla on muutenkin kokonaistyöaika, joten se on sinänsä ihan se ja sama, tehdäänkö ne tunnit ja työt tänään vai ensi maanantaina, kunhan tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän on ollut vaivaa koirista, eivät uskalla olla yksin, pitää käyttää lääkärissä, tulevat vanhoiksi ja pitää lopettaa, koirasuruaikaa jne. Alaisten lapsista ei ole ollut koskaan mitään vaivaa, toki joskus joku kipeä mutta yleensä työntekijät tekevät ne päivät etänä (vaoaaehtoisesti).

Meillä esimies haastattelussa kysyy ootko eläinrakas? Onko sulla lemmikeitä? Aijaa, minkä ikäisiä? jne

Äkkiähän sen huomaa kuinka eläimeensä hurahtanut ihminen on. Sellaiset ovat no-no meillä.

Huomasin tuon, kun muutaman kerran olin kertomassa työnkuvasta, johon tyyppiä haettiin. Itselläkin on koira, että pisti korvaan ne kysymykset... mutta pointtina olikin se hurahtuneisuus ja pääseekö eläinlääkäriin joku muukin kuin juuri tämä tapaus jne.

Ei ole ongelma. Lähinnä velat ja muut epämääräiset hyypiöt tuntuisi olevan hyvin epäilyttävää sakkia.

Perheelliset on rehtejä ja eivät tykkää ylitöistä. Heillä on perhe-elämää töiden jälkeen joten työt tulee aina tehtyä vähintäänkin urakkatahtiin, vaikka urakkaa ei tehdä. Eli ovat halpoja, kilttejä, nöyriä ja työteliäitä.

Siis yhteiskunnan juurta. Heistä syntyy uusia työntekijöitä ja puurtajia.

Olen itsekin perheellinen ja konservatiivi.

Nakitan aina ylimääräiset hommat lusmuille ja niille joilla ei ole perhe-elämää.

Se on ihan oikein heille monessakin mielessä. Lähinnä yhteiskunnallisessa mielessä etenkin.

Mut on palkattu esimies hommiin pitkän kotiäityyden jälkeen. Vähän oli ehtinyt työkokemusta kertyä. Tuo esimies sanoi, että kotiäideillähän on vuosien kokemusta organisoinnista ja johtamisesta. Vähän YK:nakin olosta ja (katsoi kysyvästi mua) kärsivällisyyttäkin opittu?

Tottahan tuo mun kohdalla oli. Jälkeenpäin huomasin, että hän on tarkkasilmäinen nainen, että varmaan näki ajoissa mun potentiaalin. Hän on ollut mulle useita vuosia nyt upea ja kannustava esimies ja mä olen pyrkinyt olemaan omille alaisilleni.

Kysymykseen vastaisin, että ei ole perheelliset ongelmaksi meilläpäin muodostunut. Lapsia on kipeenä ja välillä on itsekin kipeenä. Päiväkodit ei ole aina auki ja koulussakin on höntisti lomat. Terveet lapset voi tuoda mukanaan töihinkin. Järkätään jotain kivaa yhdessä.

Isompi ongelma mulla on ollut eräästä alkoholiongelmaisesta. Hän mielellään jäisi kotiin joka maanantai omalla ilmoituksella. Hänet on monesti ohjattu asiansa kanssa työterveyteen. Valitettava sairaus se on tuokin, mutta aika sidottuna on esimiehen kädet, jos hän ei edes yritä skarpata. Saas kattoo, kun lomat loppuu...

Vierailija kirjoitti:

Ei voi erityisesti sanoa, että lapselliset olisivat ongelma. Eivät hekään ole mikään yhtenäinen ryhmä, jotka kaikki käyttäisivät lain sallimaa tilapäistä hoitovapaata surutta niin paljon kuin sielu sietää. Lapsellisissakin on siis moneen junaan, niikuin niissä lapsettomissakin.

Uskallan palkata myös pienten lasten vanhempia töihin, eikä ole tähän asti tarvinnut katua näitä valintoja.

t. Esimies

Just tämä. Lasten vamhempia on moneen junaan, niinkuin lapsettomiakin. Jotkut käyttää lapsia tekosyynä kaikenlaiselle lusmuilulle, mutta saattaa se lapsetonkin saikuttaa todella herkästi. Kahdenkymmenen vuoden aikana on omalle kohdalle sattunut vain yksi tapaus, jossa täytyi kysyä eikö lapsen isäkin voisi välillä jäädä hoitamaan sairasta lasta. Tosin konsernissamme poissaoloilmoitukseen täytyy laittaa myös lapsen toisen huoltajan työvuorot, mikäli on poissaolo lapsen sairastumisen vuoksi. Siis mikäli on toinenkin huoltaja. Tämä varmaan hieman estää sitä, että lapsen takia olisi aina sama vanhempi (meidän työntekijä) töistä pois. Loma-ajankohdissa meillä on kiertävä lista, joten siinäkään ei kukaan yleensä pääse toisia käskyttämään.

Minä olen esimiehenä vaativalla asiantuntija-alalla. Henkilön perhetilanne ei merkitse millään lailla. Kenellä tahansa voi sattua jotain odottamatonta, ja silloin sitten toimitaan sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä johtaja. Perheelliset on parhaita työntekijöitä, parempia kuin velat jotka draamailee ja ajattelee usein asiat oma napa edellä.

Pahimpia on silti 20-30v ikäiset lumihiutaleet. Ihan mahdottomia. Koko ajan niitä pitää huomioida ja motivoida, tsempata ja kannustaa, lohduttaa ja kättä silittää. Jäädään saikulle kun ei motivoi tai inspaa. Suututaan jos työnantaja ojentaa jostain.

Riemu-riitalla meni tunteisiin vauvan paskan katkun keskellä kipeenä, mahtaa olla duunit vaarassa. XD 

Kerran mun haastatteluun tuli joku wannabe-läskimaha, ei saanut paikkaa. rupes vielä perästä valittaan jotain skeidaa.... 

Tässä just lumihiutale kiukuttelee. Lääkkeet!

Yleisellä tasolle ei ole ongelmaa, mutta osa vanhemmista osaa olla todella hankalia, kun sovitaan tiimin kesken lomia. Kyllä myös ei-lapsellisilla on oikeus olla lomalla heinäkuussa tai muiden koulun lomien aikana. Tietysti ymmärrän (ja ymmärtävät ne ei-lapselliset tiimiläisetkin), että kun koulut ja päiväkodit ovat kiinni niin helpointahan vanhempien olisi olla lomalla. Fakta on myös se, että menoja ja velvollisuuksia voi noihin aikoihin olla myös muista syistä kuin lapsista johtuen.

Olen todistanut hankalien vanhempien osalta todella huonoa käytöstä lomista sovittaessa ja ei-lapsellisten vähenksyntää. Tätä on meidän työpaikalla hallittu selkeillä säännöillä (kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti). Tarvittaessa lomaviikkoja on arvottu, mikäli ei olla päästy sopuun.

En silti jättäisi palkkaamatta henkilöä, jolla on lapsia. Tällaiset esimerkit ovat kuitenkin ääritapauksia.

Perheellisiä on hauska uhkailla pakollisilla ylitöillä.

Lapset pitää kuitenkin hakea viideltä päiväkodista ja jos hommat ei ajoissa hoidu, niin uhkaillaan sitten ylitöillä.

Eiköhän ala hommat hoitumaan.

Siinä mielessä perheelliset on paljon tehokkaampia tekemään.

Perheettömät tuntuisi viivyttelevän ja laiskottelevan enemmän. Heille on ihan sama miten pitkään ovat töissä kuppaamassa rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut käyttäytyvät lapsellisesti ja se on ongelma.

Miten?

Yksi parikymppinen heppu käytti työajastaan suurimman osan kepposteluun ja muuhun hupailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.

Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.

Erona mm.stressin sietokyky.

Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.

T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainen

Eli tämän kirjoittaja on noin 70-vuotias. Jos hän sai lapsen 20-vuotiaana eli 50 vuotta sitten, on elämä ollut koko lailla erilaista kuin nykyisin. Vaikka hän olisi saanut lapsen 40-vuotiaana, on senkin lapsen varhaislapsuudesta jo sen verran pitkä pätkä, että ei ihan tuoreinta materiaalia enää tähän keskusteluun...

No ei se työelämä eikä lapsielämä vajaassa 5 vuodessa ole niiiiin paljon muuttunut. Miten esimiehen lapsen varhaislapsuuden vuosikymmen vaikuttaa otsikon kysymykseen vastaamiseen ?

Yhtä h*lvetin paljon tai vähän se 1 vuotias pk:ssa sairastaa vuosiluvusta huolimatta.

Jos se on oleellista mielipiteen ilmaisun kannalta niin olen 60+ ja

ko.varhaislapsuus 80/90-vaihde.

Sorry saattoi mennä vähän aiheen ohi ja tunteisiin, alkuperäisessä vastasin otsikon kysymykseen n.20 vuoden esimies kokemuksella. En älynnyt, että vastaajille oli ikärajoitus. Kuka ehtii ensin - uhriutuminen mainittu.

Olen ollut 15 vuotta esimiehenä. Yleensä pienten lasten vanhemmat eivä tuo mitään harmia. On niitä poissaoloja muillakin. 50-65 vuotiaat ovat vähiten poissa töistä. Katson aina miten hyvin tekee työnsä, en perhetilannetta. Esimiehen asia on olla tasapuolinen kaikille.

Ovat, jos alkavat jatkuvasti saikuttaa lasten takia. En vieläkään käsitä, miksi jonkun lapsen sairaus on työnantajan maksettava. Omat saikut ajatellaan jotenkin, että työhyvinvointi vaikuttaa sairastavuuteen jne. Mutta miten estää jonkun työntekijän lapsen nuhatipat?

Itsellä kolme lasta ja olin aikanaan ehkä 2-4 päivää vuodessa  lasten takia pois. En voi käsittää, miten perusterveet lapset voi muka jatkuvasti olla sairaana. Jostain syystä omassa tuttavapiirissä (korkean työmoraalin ihmiset) lapsetkin pysyy terveinä ja lusmuttajien lapsetkin sairastaa jatkuvasti.

Yleisesti ottaen lapselliset työntekijät ovat vastuuntuntoisempia ja luotettavampia ja pysyvät firmassa kauemmin. Perheellisillä on useammin myös asuntolainaa eivätkä muutenkaan voisi ihan noin vain muuttaa työpaikkojen perässä. Sairaspoissaoloissa ei meidän firmassa ole merkittäviä eroja lapsettomien ja lapsellisten kanssa. Yksilötasolla toki eroja löytyy, muttei suinkaan aina lapsettomien hyväksi.

Kommentistani on kenenkään turha ottaa herneitä nenään. Kerron nämä ihan omien kokemusteni perusteella ja tosiaan, yksilötasolla voi olla merkittäviäkin poikkeamia. Hyviä ja huonoja kokemuksia löytyy kyllä molemmista ryhmistä.

Esimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole esimies. Mutta työkaverina potuttaa tehdä kahta vuoroa peräkkäin, kun on taas lapsella nuhaa.

Lisäksi ainainen riitely lomista, kun pitää saada joka vuosi heinäkuu ja aina hiihtolomaviikko jne..

Miksi vastasit tähän ketjuun?

No kyllä tämä liittyy aiheeseen. Miten esimiehen pitäis toimia tuossa?

Vastauksia pyydettiin esimiehiltä. Ei työntekijätasolta.

Tämä lapsellisuus on just ongelma tällä palstalla. Asiaan saisi ottaa kantaa vain rajattu joukko. No siinähän pistätte selänpesuringin pystyyn ja kehutte toisianne kilpaa.

-eri

Tässä pyydettiin vastauksia nimenomaan rajatulta joukolta. Voit aloittaa uuden ketjun joka on avoinna kaikille. Kohta siellä varmaan kysellään otatko ãhtèriin.

Työntekijöiden viestit ilmoitettu asiattomina.

Asiattomina? Ja oma åht3riin ottamis utelusiko oli asiallinen?

P.S. Sori, en ole hom-0

Tästä keskustelusta huomaa sen, mitä olen jo pitkään arvellutkin... Esimiehet ovat pihalla kuin lumiukot!

Vierailija kirjoitti:

En ole esimies. Mutta työkaverina potuttaa tehdä kahta vuoroa peräkkäin, kun on taas lapsella nuhaa.

Lisäksi ainainen riitely lomista, kun pitää saada joka vuosi heinäkuu ja aina hiihtolomaviikko jne..

En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti kalleimmat loma-ajat. Omat lapseni ovat jo muuttaneet kotoa pois, enkä ole sen jälkeen huolinut loma-ajaksi heinäkuuta tai hiihtolomaa. Esim. viikko 11 on usein toista tonnia halvempi laskettelupaikoilla kuin hiihtolomaviikot.

En malta olla kommentoimatta, vaikken esimies olekaan. Olen usealla työmaalla todistanut, kuinka mammat keksivät syitä vältellä töitä. Esimerkiksi eräs katosi soittelemaan lapsilleen takahuoneeseen ja puhelut kesti sen 20-30 minuuttia. Tätä ei tapahtunut esimiesten ollessa paikalla/samassa vuorossa. Tässä esimerkkitapauksessa nuorin lapsi oli varhaisteini... Ja oli syitä miksi ei voinut tehdä jotain työvuoroja, kun oli se lapsi. Sitten kun niitä ei niin mukavia vuoroja oli listalla hän sairastui yllättäen. Olenpa melkoinen ennustaja kun osasin melkein vuorolistat nähdessä sanoa, millon tyyppi saikuttaa. Noh, ei ehkä liittynyt perheellisyyteen tämä vaan yksilöön mutta mainitsinpa kuitenkin.

Toisessa työpaikassa eräältä rouvalta meni herne nenään, kun jatkuvasti lapsi oli millon missäkin nuhassa ja sitten työantajan pyysi toimittamaan todistuksen että mies on ollut töissä sillon kun hän ollut lapsen kanssa.

Meillä oli lapsellisella poissaoloja suunnilleen puoli viikkoa joka toinen viikko, mutta ei ne kulut mun percettä kutittaneet, iso firma. Mitään ongelmaa ei olisi ollut jos hän olisi ollut ns rivityöntekijä. ONGELMA oli se, että hän oli ainut roolissaan ja ylempää ei haluttu laittaa paukkuja varamiehen perehdyttämiseen! Joten oltiin aina vähän kusessa siltä osin.

Esimiehenä vastaan, että se, onko ihmisella lapsia vai ei, ei mitenkään korreloi sen kanssa, kuinka ongelmallisia tai ongelmattomia he työntekijöinä ovat. Tänä vuonna minulle eniten päänvaivaa on aiheuttanut lapseton nainen, joka on ollut saikulla vaikka mistä syystä suurimman osan vuotta. Yksi ihminen, jolla on hankalassa murrosiässä oleva poika, ottaa kaikki sijaisuudet mitkä saa. Yksinhuoltaja, jolla on 7- ja 14- vuotiaat lapset joista toinen kn erityislapsi, hoitaa hommansa asiallisesti. On toki silloin tällöin lasten takia poissaoloja, mutta ihan normaalin rajoissa. Totta kai pienet lapset sairastaa ja vanhempien pitää sitten sumplia hoitamista ja töitä. Se on ihan normaalia ja kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen. En ikinä jättäisi hyvää hakijaa palkkaamatta siksi että hänellä on lapsia. Syyskuun alussa aloittaa meillä esim. 3- ja 5- vuotiaiden lasten äiti.