Esimiehenä toimineet: onko lapselliset ongelma työpaikalla?
Tulo mieleen toisesta ketjusta: aiheuttaako lapselliset työntekijät ongelmia työpaikalla? Eli onko liikaa poissaoloja? Ei varmaankaan kaikki ole ongelmia, mutta oletteko törmänneet tähän ilmiöön?
Haluaisin ninenomaan esimiesnäkökulman, miten tilanteet on ratkaistu ja mitkä on seuraukset olleet työpaikalla.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole esimies. Mutta työkaverina potuttaa tehdä kahta vuoroa peräkkäin, kun on taas lapsella nuhaa.
Lisäksi ainainen riitely lomista, kun pitää saada joka vuosi heinäkuu ja aina hiihtolomaviikko jne..Miksi vastasit tähän ketjuun?
No kyllä tämä liittyy aiheeseen. Miten esimiehen pitäis toimia tuossa?
Vastauksia pyydettiin esimiehiltä. Ei työntekijätasolta.
Tämä lapsellisuus on just ongelma tällä palstalla. Asiaan saisi ottaa kantaa vain rajattu joukko. No siinähän pistätte selänpesuringin pystyyn ja kehutte toisianne kilpaa.
-eri
Ei ole ongelmia jos ihmisillä on lapsia, mutta lapsellinen käytös oli lapsia tai ei, on ongelma.
Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.
Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.
Erona mm.stressin sietokyky.
Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.
T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainen
Haha. Meidän työpaikoilla nää esimiehet on koko ajan pois, koska lapset kipeenä tms. En tiiä pitäiskö ees uskoa tätä?
Oma mieheni toimii johtotehtävissä isossa kansainvälisessä firmassa. Joskus tätä kysyessäni, hän sanoi palkkaavansa mieluummin kolmen lapsen äidin kuin sinkkunaisen, sillä hänen kokemuksensa mukaan nämä äidit ovat mahtavia organisojia ja saavat asiat sujumaan myös paineen paineen alla. Hänellä on 2 mm. sihteeriä ja molemmilla on 2 lasta. Yhden kerran on ollut kuulemma äkäpussi sinkkunainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole esimies. Mutta työkaverina potuttaa tehdä kahta vuoroa peräkkäin, kun on taas lapsella nuhaa.
Lisäksi ainainen riitely lomista, kun pitää saada joka vuosi heinäkuu ja aina hiihtolomaviikko jne..Miksi vastasit tähän ketjuun?
No kyllä tämä liittyy aiheeseen. Miten esimiehen pitäis toimia tuossa?
Vastauksia pyydettiin esimiehiltä. Ei työntekijätasolta.
Tämä lapsellisuus on just ongelma tällä palstalla. Asiaan saisi ottaa kantaa vain rajattu joukko. No siinähän pistätte selänpesuringin pystyyn ja kehutte toisianne kilpaa.
-eri
Tässä pyydettiin vastauksia nimenomaan rajatulta joukolta. Voit aloittaa uuden ketjun joka on avoinna kaikille. Kohta siellä varmaan kysellään otatko ãhtèriin.
Työntekijöiden viestit ilmoitettu asiattomina.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän on ollut vaivaa koirista, eivät uskalla olla yksin, pitää käyttää lääkärissä, tulevat vanhoiksi ja pitää lopettaa, koirasuruaikaa jne. Alaisten lapsista ei ole ollut koskaan mitään vaivaa, toki joskus joku kipeä mutta yleensä työntekijät tekevät ne päivät etänä (vaoaaehtoisesti).
Aijaa, entä jos on tyyliin joku Grillimyyjä niin mitenkä teet etänä nakkimyyntiä?
MMS85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän on ollut vaivaa koirista, eivät uskalla olla yksin, pitää käyttää lääkärissä, tulevat vanhoiksi ja pitää lopettaa, koirasuruaikaa jne. Alaisten lapsista ei ole ollut koskaan mitään vaivaa, toki joskus joku kipeä mutta yleensä työntekijät tekevät ne päivät etänä (vaoaaehtoisesti).
Aijaa, entä jos on tyyliin joku Grillimyyjä niin mitenkä teet etänä nakkimyyntiä?
No hän varmasti kertoi omasta tuöpaikastaan, joka ei ole ilmeisestikään grilli. Luulis normaalijärkisrn tämän ymmärtävän.
Esimiehet ovat syöpää. Onneksi tekoäly tekee heistä pian työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.
Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.
Erona mm.stressin sietokyky.
Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.
T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainen
Eli tämän kirjoittaja on noin 70-vuotias. Jos hän sai lapsen 20-vuotiaana eli 50 vuotta sitten, on elämä ollut koko lailla erilaista kuin nykyisin. Vaikka hän olisi saanut lapsen 40-vuotiaana, on senkin lapsen varhaislapsuudesta jo sen verran pitkä pätkä, että ei ihan tuoreinta materiaalia enää tähän keskusteluun...
Ihmiset, jotka eivät kykene ottamaan muita huomioon, toimimaan ohjeistusten mukaisesti ja joille kaikki työhön viittaava on ylivoimaista, ovat hankalia. Sillä, onko heillä lapsia vai ei, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.
Erikoista että jotkut eivät ymmärrä sitä että ihmisen elinkaareen kuuluvat erilaiset vaiheet ja tämä heijastuu ihan luonnollisesti työntekijän panokseen työssäkin. Väitän että vanhemmuus myös kasvattaa ihan aikuisiakin ihmisiä siinä määrin että he pahimmista ruuhkavuosistaan hengissä selvittyään omaavat hyödyllisiä ominaisuuksia joita heillä ei muutoin olisi. Työn tuottavuuteen kuuluu paljon muutakin kuin se, joutuuko joskus olemaan lapsen takia fyysisesti poissa työpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.
Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.
Erona mm.stressin sietokyky.
Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.
T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainenEli tämän kirjoittaja on noin 70-vuotias. Jos hän sai lapsen 20-vuotiaana eli 50 vuotta sitten, on elämä ollut koko lailla erilaista kuin nykyisin. Vaikka hän olisi saanut lapsen 40-vuotiaana, on senkin lapsen varhaislapsuudesta jo sen verran pitkä pätkä, että ei ihan tuoreinta materiaalia enää tähän keskusteluun...
Mikä sun mielestä tän ketjun aihe oli? Omat kokemukset pienten lasten vanhemmuudesta, vai? Ei ollut, vaan kokemukset esimiehenä, mistä hän kirjoittikin.
Pläpläplää ja rällällää. Mä tekisin töissä prankkeja koko ajan. T.38v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.
Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.
Erona mm.stressin sietokyky.
Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.
T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainenEli tämän kirjoittaja on noin 70-vuotias. Jos hän sai lapsen 20-vuotiaana eli 50 vuotta sitten, on elämä ollut koko lailla erilaista kuin nykyisin. Vaikka hän olisi saanut lapsen 40-vuotiaana, on senkin lapsen varhaislapsuudesta jo sen verran pitkä pätkä, että ei ihan tuoreinta materiaalia enää tähän keskusteluun...
Mikä sun mielestä tän ketjun aihe oli? Omat kokemukset pienten lasten vanhemmuudesta, vai? Ei ollut, vaan kokemukset esimiehenä, mistä hän kirjoittikin.
Älä ole ilkeä puuronaama.
Tässä johtaja. Perheelliset on parhaita työntekijöitä, parempia kuin velat jotka draamailee ja ajattelee usein asiat oma napa edellä.
Pahimpia on silti 20-30v ikäiset lumihiutaleet. Ihan mahdottomia. Koko ajan niitä pitää huomioida ja motivoida, tsempata ja kannustaa, lohduttaa ja kättä silittää. Jäädään saikulle kun ei motivoi tai inspaa. Suututaan jos työnantaja ojentaa jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Itsellänikin nyt jo aikuinen lapsi. Tiedän mitä se pahimmillaan olla , poissaoloja enemmän kuin työpäiviä ensimmäisen pk-vuoden aikana. Pomon natina eikö se mies nyt voisi välillä...ei kuulu työnantajalle kumpi sen hoitaa.
Enemmän ns.nuoret aikuiset > 30v ovat poissa kuin lapsen omaavat.
Erona mm.stressin sietokyky.
Ainoa mikä aiheutti ongelmia oli joidenkin paikkakuntien tapa sulkea päivähoito totaalisesti heinäkuuksi, pakkohan se loma oli sinne aina myöntää. Alaisia siellä sun täällä ympäri etelä-suomea.
T.pari vuotta sitten eläköitynyt esinainenEli tämän kirjoittaja on noin 70-vuotias. Jos hän sai lapsen 20-vuotiaana eli 50 vuotta sitten, on elämä ollut koko lailla erilaista kuin nykyisin. Vaikka hän olisi saanut lapsen 40-vuotiaana, on senkin lapsen varhaislapsuudesta jo sen verran pitkä pätkä, että ei ihan tuoreinta materiaalia enää tähän keskusteluun...
Mikä sun mielestä tän ketjun aihe oli? Omat kokemukset pienten lasten vanhemmuudesta, vai? Ei ollut, vaan kokemukset esimiehenä, mistä hän kirjoittikin.
Älä ole ilkeä puuronaama.
Viestini ei ollut ilkeä, toisin kuin sinun. Ihmettelen vain, että keskustelun aihe unohtui vastaajalta täysin ja muuttui jopa toiseksi.
Ei voi erityisesti sanoa, että lapselliset olisivat ongelma. Eivät hekään ole mikään yhtenäinen ryhmä, jotka kaikki käyttäisivät lain sallimaa tilapäistä hoitovapaata surutta niin paljon kuin sielu sietää. Lapsellisissakin on siis moneen junaan, niikuin niissä lapsettomissakin.
Uskallan palkata myös pienten lasten vanhempia töihin, eikä ole tähän asti tarvinnut katua näitä valintoja.
t. Esimies
Vierailija kirjoitti:
Tässä johtaja. Perheelliset on parhaita työntekijöitä, parempia kuin velat jotka draamailee ja ajattelee usein asiat oma napa edellä.
Pahimpia on silti 20-30v ikäiset lumihiutaleet. Ihan mahdottomia. Koko ajan niitä pitää huomioida ja motivoida, tsempata ja kannustaa, lohduttaa ja kättä silittää. Jäädään saikulle kun ei motivoi tai inspaa. Suututaan jos työnantaja ojentaa jostain.
Riemu-riitalla meni tunteisiin vauvan paskan katkun keskellä kipeenä, mahtaa olla duunit vaarassa. XD
Kerran mun haastatteluun tuli joku wannabe-läskimaha, ei saanut paikkaa. rupes vielä perästä valittaan jotain skeidaa....
Tässähän on juuri hyvää aikaa palstailla junassa istuessaan työpäivän jälkeen. Aivojen nollausta. ;)
15